Vanhemmat on ahdasmielisiä ja mielikuvituksettomia, jos pukevat tytölleen vain pinkkiä.

...ovat saaneet kaikki lapsen vaatteet lahjoituksina ystäviltä ja sukulaisilta, joille on sattunut hurjasti tyttöjä (tai eivät edes tarjoa poikavaatteiat vaikka on erikseen sanottu ettei värillä väliä).



Kyllä vähän huokailuttaa työnnellä tuota marjapuuronväristä taaperoa kaupungilla, mutta... Kun kerran olen sanonut ettei värillä väliä niin kai siitä pitää pitää kiinni.



Ap:lle värillä ilmeisesti on paljonkin väliä.

joka ei voi hyväksyä sitä että lapsilla usein on "mauton" maku aikuisten makuun verrattuna?



Kuinka ahdas on sen ihmisen mieli, joka ei voi antaa periksi edes näin pienessä asiassa tehdäkseen toisen iloiseksi?

Minun pinkistä tykkäävällä tytölläni on leukemia. Ilahdutamme tyttöä säännöllisin väliajoin ostamalla hänelle jonkin uuden vaatteen. Tyttö valitsee lähes poikkeuksetta pinkkiä, joskus kimalteitakin. On ihanaa nähdä lapsen ilo pienistä asioista. Surua ja huolta on kun on elämässä ajoittain vähän liikaa.

Minullakin on vakavia sairauksia ja kaikki elämäni asiat on haukuttu täällä nimeä myöden.

Toivotan tyttärellesi hyvää vointia.

Siis pinkki väri on yhtä kuin mauton ja halvan näköinen? No, sattuu silti olemaan yksi minun lempiväreistäni (mun mielestä halvan näköistä on kaikki mikä on keltaista, olkoonkin tulevan kesän trendiväri). Ja arvatkaapa vain, mitä väriä meidän viisivuotiaan kaapista tuppaa löytymään eniten...

joka ei voi hyväksyä sitä että lapsilla usein on "mauton" maku aikuisten makuun verrattuna?

Kuinka ahdas on sen ihmisen mieli, joka ei voi antaa periksi edes näin pienessä asiassa tehdäkseen toisen iloiseksi?

kuinka monella alle 5-vuotiaalla on joku oma maku vaatteiden suhteen? Päättääkö 2v tyttö tosiaan ihan itse, että mä haluan noi pinkit vaatteet ja mikään muu ei käy? Huoh...

tätä punaista prinsessavaihetta?

Voisiko vaikka sinisestä tulla hempeän ihastuttava prinsessaväri, jos vanhemmat niin kertoisivat ja kasvattaisivat?

Siksi koska en halua kannattaa jakoa tyttöjen ja poikien väreihin.

ja silti päiväkodin pihalla lähes kaikilla tytöillä on punasävyiset ulkovaatteet ja pojilla sinisävytteiset. Teenkö kauhean mokan, jos puen pojalleni punaisen haalarin ja tytölleni mustan?



Aihe ei ole elämäni suurin murhe (pahoittelut, jos olen loukannut jotain), vaan olen kiinnostunut tästä psykologisessa mielessä.



Ap

käyttää sitä, hän tyttöilyvaiheessa ja se on ihan tervettä. Itse muistelen oman lapsuuteni unisex-muotia, olisin halunnut käyttää tyttömäisiä värejä ja vaatteita, mutta äidistäni erottelu tyttöjen ja poikien väreihin ei ollut tarpeellista.

Sain siitä itse traumoja enkä viitsi niitä omalle lapselleni aiheuttaa. Se "hyvä maku" kehittyy sitten varmaan joskus.

käyttää sitä, hän tyttöilyvaiheessa ja se on ihan tervettä. Itse muistelen oman lapsuuteni unisex-muotia, olisin halunnut käyttää tyttömäisiä värejä ja vaatteita, mutta äidistäni erottelu tyttöjen ja poikien väreihin ei ollut tarpeellista.

Sain siitä itse traumoja enkä viitsi niitä omalle lapselleni aiheuttaa. Se "hyvä maku" kehittyy sitten varmaan joskus.

Nykyään on menty metsään ja pahasti.

pinkkiin, koska se helpotti aamuja. Sen jälkeen ei ole koskenut siihen. Eikä varmaan enää ikinä kiinnostu siitä, kun sai kokea sen vaiheen 100 %

pienet tytöt usein RAKASTAA pinkkiä ja miksei lapsi saa valita sitä pinkkiä paitaa vihreän sijaan, vaikkei se äiskän lempiväri olisikaan...????



Meidän 7-vuotias on jo pitkälti irrottautumassa pinkistä ja valitsee usein vaikka mintunvihreän tai sinertävän. Mutta nyt innostui taas kaupoilla valitsemaan herkullisen pinkit pillifarkut, kesämuodin mukaisesti. Onhan pinkki nätti väri ja lapsi saa itse valita värinsä. Hänhän ne vaatteet kantaakin.



Mikä vika muuten blingblingissä on? Taas kerran, jos lapsi tykkää, niin mikä minä olen kieltämään, jos kerran muutenkin meinaan jotain ostaa ja budjettiin sopii???

Mutta 4-vuotias tyttäreni rakastaa sitä. En näe kovin mielekkäänä pakottaa häntä aina pukeutumaan vaatteisiin, joista hän ei pidä. Ja joo, news flash, alle 5-vuotiailla tytöillä on mielipiteitä vaatteiden suhteen. Kyllä tytön vaatekaapista löytyy myös valkoista, violettia, vihreää, turkoosia, kirkkaanpunaista, ruskeaa, harmaata jne., mutta aika paljon pinkkiä.

ja silti päiväkodin pihalla lähes kaikilla tytöillä on punasävyiset ulkovaatteet ja pojilla sinisävytteiset. Teenkö kauhean mokan, jos puen pojalleni punaisen haalarin ja tytölleni mustan?

Aihe ei ole elämäni suurin murhe (pahoittelut, jos olen loukannut jotain), vaan olen kiinnostunut tästä psykologisessa mielessä.

Ap

Meillä on ollut esikoisella kaikki mahdolliset vaaleanpunaisen ja pinkin sävyt. Se vaihe meni aikanaan ohi. Minusta tässä maailmassa on niiin paljon muutakin keskusteltavaa kuin jonkin puvun tai vaatteen väri.

Toki meilläkin lapsella oli muita värejä, mm. kirkkaanpunainen toppapuku. Ja sinisiä takkeja. Kunnes itse ilmaisi, ettei haluaisi pukeutua tylsänä pitämäänsä väriin. Mikä minä olen pakottamaan, kun kerran vaihtoehtoja on.

Pojalla on ollut oranssia, vihreää ja sinistä toppapukua. Yhden toppapuvun tärkein juttu oli hupun karvareunus. Se puku sattui olemaan musta, oranssein yksityiskohdin. Mitäpä tuosta. Samainen poikalapsi kulki kyllä punaisissa toppapuvuissa ja my little pony aluspaidassa pienempänä. Mutta jossain vaiheessa hänellä oli musta kausi, jolloin piti olla mustia vaatteita.

Kun kerran niitä vaatteita voi valita värinkin perusteella, en tajua, miksi minun pitäisi olal se, joka valitsee ne??? Miksei muka lapsen mielipiteellä ole merkitystä. Kunhan vaatteet ovat asianmukaiset ja lämpimät.

Pue sinä ihan mihin vain vaatteeseen lapsesi. Ei se mua haittaa. Ei meidänkään poikaa kauheasti kismitä, että naapurin mies luulee hänen olevan tyttö. Kun hiukset ovat pitkät. Vaikka on poikavaatteet ja poikapyörä sunmuut.

kyseistä väriä on aina helposti saatavilla ja eri pinkit on helppo yhdistellä toisiinsa. Siis oman laiskuuteni vuoksi. En jaksa, enkä ole kiinnostunut näpertelemään lastenvaatteiden kanssa "metsästääkseni" tytöille kekseliään, mutta harmoonisen värikartan sisältäviä vaatekertoja.

Isompana se on sitten niin yök väri ettei oo tottakaan. Askartelin pk-ikäisten tyttöjen kanssa ja jokainen sai valita ottaako valkean, vaaleanpunaisen vai violetin pahvin. Yksi halusi violetin kaikki muut ottivat sen vaaleenpunaisen:-)

Isompana se on sitten niin yök väri ettei oo tottakaan. Askartelin pk-ikäisten tyttöjen kanssa ja jokainen sai valita ottaako valkean, vaaleanpunaisen vai violetin pahvin. Yksi halusi violetin kaikki muut ottivat sen vaaleenpunaisen:-)

Aihe ei ole elämäni suurin murhe (pahoittelut, jos olen loukannut jotain), vaan olen kiinnostunut tästä psykologisessa mielessä. Ap

t. ahdasmielinen ja mielikuvitukseton (sinua lainatakseni) pienen leukemiapotilaan äiti

Meillä kaksi tyttöä, toinen rakastaa pinkkiä, toinen inhoaa sitä. Arvaa kummalle on vaikea löytää kivoja vaatteita, kun kaupat pursuavat 90% pinkkejä tyttöjen vaatteita?

olen ihmetellyt ihan samaa. Tytöille olisi niin paljon ihania värejä, lila., keltainen, turkoosi. limevihreä, marjapuuronpunainen jne, mutta suurin osa äideistä pukee mukulansa niihin kammottaviin pinkkeihin vaatteisiin. Muutama mamma pukee ihan katosta lattiaan vaaleanpunaiseen. Kengät, sukat, housut,paita,rusetti päässä jne kaikki on vaaleanpunaista. Kammottavaa!

Eli hän kyllä osaa ilmaista hyvinkin tarkkaan mitä laittaa päällensä ja mitä ei ja yleensä se mitä haluaa on pinkkiä ja röyhelöä. 7-vuotias taas jo käyttää paljon muita värejä ihan laidasta laitaan, mutta kyllä hänkin alle 5-vuotiaana piti vain ja ainoastaan pinkkejä vaatteita. Ite käytin lapsena vain sinisiä vaatteita. Mutta en näe mitään syytä, miksi lapsi ei sais pitää sitä väriä mistä tykkää?? Minusta taas on hullua, että vauvalla on niin unisex vaatteet, ettei siitä tiedä onko tyttö vai poika. Meidän vauvalla ainakin on tyttöjen vaatteet niin että näkee hänen olevan tyttö. Tulee mieleen, että eikö tytöt saa edes enää näyttää tytöiltä ja olla tyttömäisiä??