yläasteen opettaja, kadutko?

Mun mielestä ainakin. Kaikki kunnioitus sinulle työssäsi. Ei käy kateeksi. Ihailen, kuinka joku jaksaa yläasteikäisiä rääväsuita vuodesta toiseen.Tsemppiä sinulle.

Opettajaksi on kova tunku, olipa kyse luokan- tai aineenopettista. Pääsykokeisiin on pakko valmistautua huolella ja lisäksi pyrkijät haastatellaan jne. Alalla ei yksinkertaisesti voi olla sellaisia, jotka eivät sovellu tai ole motivoituneita.



Tai sitten ihmisten muisti on hiton lyhyt. Opettajat ovat kurjimmillaan virkamiehiä, jotka eivät ole ikinä olleet muualla kuin koulussa: ensin oppilaana, sitten opiskelijana ja lopulta töissä. Sitten, joskus 25 ikävuoden paikkeilla nämä peruskoulun, lukion ja yliopiston tunnolliset puurtajat päätyvät luokan eteen, ja katso: siellä on muutama tunnollinen puurtaja, muutama joita ei kiinnosta minkään vertaan ja loput ovat tavallisia nuoria. Nämä tavalliset sähläävät, syyttävät opettajia siitä etteivät pärjää jossakin oppiaineessa, nimittelevät opettajia, marisevat pienistäkin muutoksista jne. Kaikki nämä seikat oli nähtävissä omana kouluaikana, kun vain jaksaisi muistaa.



Lisäksi opettajilla on varsin hyvä palkka, vaikka poru sen alhaisuudesta on jatkuva. Varmaan se perustuu siihen, että aikanaan uskottiin omaa opettajaa, kun se sanoi, että pääsee vihreälle oksalle tässä yhteiskunnassa, kunhan tekee läksynsä huolella. Ja toisin kävi. Joku duunari, entinen kuutosen oppilas, vetää parempaa palkkaa. Tosin sillä duunarilla on kolmivuorotyö ja mahdollisesti vaaralliset työolot jne. Olisi kuitenkin hyvä muistaa, että monissa palveluammateissa liksa on huomattavasti pienempi kuin opettajilla. Ja lomaakin on vain muutama viikko. Tältä kannalta olisi varsin asiallista, että opettajat tekisivät kesällä muutaman viikon muita työnantajan osoittamia tehtäviä. Jäisihän sitä loma-aikaa silti.



Olen tuntenut joitakin opettajia, jotka ovat menestyneet työssään ja pitäneet siitä. Ja tunnen kasapäin lehtoreita, jotka nauttivat lehtoraattinsa suomasta suojatyösuhteesta. On niin kiva valittaa työn kovuutta, kun työnsä saa pitää, vaikka mitä tapahtuisi - kunhan ei nyt suoranaisesti kajoa oppilaisiin.



Suomessa kasvatustietelijät ovat kovasti työskennelleet uusien kavastusajatusten käyttämiseksi. On luovuttu järjestyksenpidosta luokassa, kannustettu hallitsemattomaan oma-aloitteisuuteen ja taivasteltu konstruktiivisen oppimisen nimeen muistamatta, että uuden tiedon konstruoimiskeksi pitää koko joukko perusasioita opettaa ja opiskella - siis päntätä ja painaa mieleensä. Se on tylsää ja raskasta.



Valitan, opettajat. Olette menettämässä pelin. Joko alatte todella miettiä, millä opettajan auktoriteetti palautetaan tai sitten kärsitte. Näin sivusta katsoen olette vain joukko kukkahattutätiä ja -setiä, jotka eivät uskalla tehdä raskaita päätöksiä.

Jos sinulle tarjottaisiin kotikunnastasi (miksei muualtakin) koulutusalaasi sopivaa työtä, josta maksettaisiin sama kuin opettajan työstä, vaihtaisitko ammattia? Jos opettajan työ on ruvennut tympäisemään, kuinka kauan olet tehnyt tätä työtä?

Itse olen toiminut 10 vuotta yläkoulussa, ja vaihtaisin heti työpaikkaa ja alaa, jos tilaisuus tulisi ja palkka pysyisi vähintään samana. Olen ollut kurkkuani myöten täynnä jo useita vuosia. Miksi ihmeessä kuvittelin tämän olevan mukava ammatti?

Niin minäkin tein ja nyt rakastan työtäni. Saan oikeasti käyttää koulutustani (yläkoulussa opettaminen oli koulutuksen hukkaan heittämistä) ja vaikka työtä on paaaljoooon enemmän kuin yläkoulussa, johtuu työn rankkuus "oikeasta" työstä, ei teinien paimentamisesta. Myös palkka on parempi.

Ongelmani on se, että itse olen todella kiinnostunut alastani. Leikkaan lehtiartikkeleita talteen, tallennan ohjelmia, teetän eri vuosina erilaisia projekteja kullekin luokalle vaatimustason mukaan, suunnittelen kursseja uusiksi vuosittain sen mukaan, onko jokin ideani ollut hyvä vai huono jne. Luokassani on työrauha, koska olen hyvä kurinpitäjä, ja osaan vaatia oppilailtani työntekoa.



Itse olin innokas koulussa. Ehkä aika todellakin kultaa muistot tai sitten ne heikot eivät vain olleet niin äänekkäitä aikoinaan. Nykyisin tuntuu, että luokassa alle 5 % pitää vilpittömästi koulunkäynnistä ja oppimisesta, puolet käy siellä vain kavereiden takia ja ne loput viis veisaavat yhtään mistään. Myös kodeissa on välillä täysin hällä väliä -asenne esimerkiksi läksyjen tekoon, eivätkä monet vanhemmat osaa enää pitää niistä rajoista kiinni, jotka he ovat lapselleen asettaneet. Lapset pyörittävät vanhempiaan miten haluavat. Kouluun suhtaudutaan täysin toisella tavalla kuin itse olen ja vanhempani ovat suhtautuneet, eivätkä nykyteinien vanhemmat vaadi lapsiltansa työntekoa koulun eteen. Välillä tuntuu, että vaikka päälläni seisoisin, eivät oppilaat halua opiskella. Tuntuu kurjalta, että kun olen valmistanut tunnit oikein hyvin, etsinyt oheismateriaalia, keksinyt esimerkkejä nuorten omasta elämästä ja olen itse tosi innostunut, niin sitten kokeissa keskiarvo on taas kuitenkin joku 6. Helmiä sioille siis.



Vaikka itse pidänkin oppiaineestani ja sen monipuolisuudesta, minun on oikeasti välillä vaikea perustella oppilaille, miksi heidän olisi tarpeellista oppia jokin tietty aihepiiri. "Yleissivistyksen takia" ei oikein enää uppoa. Enhän minä itse sitä loppujen lopuksi voi päättää, mitä opetan, koska minun on käytävä kaikki opetushallituksen määräämät asiat läpi.



Lukuvuoden aikana teen usein 10-tuntisia työpäiviä, ja töitä riittää myös viikonlopulle, vaikka kuinka yritän jättää edes viikonloput rentoutumiseen. Kesälomani alkaa kesäkuun puolivälissä, kun ehtolaiskuulustelut ovat ohi ja kaikki lukuvuoteen liittyvät paperiasiat hoidettu, ja viimeistään elokuun vaihteessa alan tehdä tuntisuunnitelmia uudelle lukuvuodelle. Koulusta irtautumiseen hekisesti jää siis viitisen viikkoa, vaikka silloinkin alitajuisesti pohdin kouluasioita. Joskus pulpahtaa mieleen joku hieno idea, joka on pakko työstää kesken loman käyttökuntoon seuraavaa lukuvuotta varten, etsiä materiaaleja, keksiä esimerkkejä ja tehtäviä...



Toukokuun lopussa, kun viimeisetkin kokeet on pidetty, tunnen suurta helpotusta siitä, että taas on kunnialla selvitty yksi vuosi, ja olen aivan rättiväsynyt siitä lähes ympärivuorokautisesta panoksesta, jonka olen antanut (turhaan, useimpien kohdalla).

Hieman taitaa kiltin, tunnollisen tytön syndrooma vaivata... Mä teen lukiossa kiireisinä aikoina (koeviikot, yo-kokeet yms) 10-14h päiviä, mutta silloin kun ei ole mitään extraa, päivät on just opetustunnit + max. 1h valmistelua. Lukuvuoden aikana teen ehkä 4 viikonloppuna töitä ja silti väitän olevani hyvä opettaja. Työt loppuu keväällä lakkiaisiin (teen kesän uusinnat edelisenä päivänä valmiiksi) ja alkaa päivää ennen opiskelijoiden tuloa suunnittelupäivänä.



Joku tolkku työntekoon! Kyllä ne teinit oppii vähemmälläkin. Ihan saat syyttää itseäsi jos et jaksa.



T: vastaaja nro 4