Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkettää. Olen yksinäinen ja tänään jotenkin tosi paha olo.
30.03.2012 |
Mulla on yksi ystävä, joka itseasiassa on serkkuni. Nähdään aika harvoin, koska hänellä on monta lasta, iso talo, laiska mies eli kädet täynnä töitä..
Sit on pari kaveria, joiden kanssa viestittelen välillä mut nähdään harvoin. Työvuorot eivät sovi yhteen koska he tekevät paljon iltaa ja viikonloppuja ja minä "normipäivää". Lisäksi he asuvat aika kaukana esim. pikaista kahvittelua ajatellen.
Tunnen oloni yksinäiseksi. En tiedä miten voisin saada lisää ystäviä tai edes tuttavia. Tuntuu ettei kukaan halua olla mun kans tai tutustua minuun. Olen iloinen ja mukava ihminen omasta mielestäni mutta ehkä vähän ujo.
Jos haluan mennä tanssimaan, joudun melkein aina menemään yksin. Yleensä esitän sit olevani kavereiden kanssa liikenteessä, koska en halua, että kukaan (varsinkaan mies) tietää minun olevan yksin. Tuntuu että kaikki muut ovat aina kaveriporukalla liikenteessä ja tunnen alemmuutta, kun joudun olemaan yksin. Miehiä kyllä löytyisi seuraksi mut suurin osa on ällöttäviä likaisia seksiseuranhakijoita. Oon yrittäny joskus mennä juttelee joidenkin naisten kanssa mutta katsovat kuin vähä-älyistä. En enää kehtaa mennä, en halua tulla torjutuksi.
Olen käynyt salilla, pilateksessa yms. enkä niissäkään ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Mitä mä teen....
Mul on vain mies ja lapsi ja se yksi ystävä ja ne pari tuttavaa. Sori jos viesti on sekava, kirjoitan puhelimella itkun seassa. Tänään jotenkin surkea olo. Ryven itsesäälissä.... Ehkä vähän säälittävää mut oikeesti paha olla...
Kiitos kun sain avautua. Edes täällä..
Kommentit (63)
Mulla ei kyllä ole anonyymiä sähköpostia.
villasukissa (at) luukku piste com. Ja muutkin, jotka kaipaavat ystävää, kahvitteluseuraa tai tanssiseuraa ja asuvat suht lähellä, niin saa laittaa sähköpostia. Olisin kiitollinen, jos minulle löytyisi mukavia uusia tuttavuuksia ja ehkä jossai vaiheessa jopa joku ystäväkin.. :)
Asun siis alle 20 km päässä Tikkurilasta, näin tarkennuksena. En viitsi täällä huudella tarkkaa paikkaa, ymmärrätte varmaan.
Enkä ole mikään ruikuttaja oikeasti. Eilen vain oli jotenkin paha mieli ja ylitin itseni tekemällä siitä aloituksen tänne. Harvoin täällä edes kommentoin ketjuihin, saati sitten tekisin uusia aloituksia.
Ja vielä tiedoksi, jos joku ei jaksanut lukea joko ketjua, että olen 28 -vuotias yhden 5v lapsen työssä käyvä äiti. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on naisen paras ystävä
Ja hän on paras ystäväni. Ja on minulla joskus ollut myös miehiä tuttavinani, mutta syystä tai toisesta he eivät tyydy olemaan vain tuttavia ja niinpä he ovat karsiutuneet seurastani...
Ap
Olen juuri muuttanut toiselle paikkakunnalle ja kaverit jäi 200 km päähän.
Tuntuu, ettei päivissä ole muuta kun koirien kuljettamista.
Mä viihdyn yksinkin, mutta toisinaan sitä kaipaisi seuraa.
Toivotaan, että sattuisit saamaan ystäviä myös uudella paikkakunnallasi. Itsekin olen muuttanut "sata" kertaa lyhyen elämäni aikana. En tiiä onko se sitten osasyynä tähän, etten ole saanut solmittua ystävyyssuhteita...
Opiskeluaikana minulla oli yksi kaveri koulussa mutta hän teki minulle "kivat" temput (lainasin hänelle rahaa ja hän ei maksanut koskaan takaisin) joten sekin kaveruus päättyi siihen. Siellä paikkakunnalla en muita kavereita onnistunut saamaan.
Nykyisellä paikkakunnalla olisi tarkoitus nyt asua pitempäänkin. Olemme ostaneet asunnon täältä ja lapsikin menee ensi vuonna kouluun, joten nyt ei enää muutetakaan työpaikan eikä muunkaan vuoksi. Täytyy toivoa, että tästä pysyvästä paikasta saisin tuttavia ja kavereita..
Ap
Ei ole yhtään ystävää tai tuttavaa ja olisihan se kiva että olisi mutta onneksi iän myötä akuutti tuska tuosta asiasta on laantunut kun olen tottunut yksinäisyyteni.
Ehkä sun pitäisi kokeilla jotain muuta harrastusta. Liikuntaharrastuksisa ei oikein tutustu kun jokainen keskittyy suoritukseensa.
Oletko kiinnostunut mistään käsillä tekemisestä, vieraista kielistä, kuorosta tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ja lapsi. Mitä oikein etsit lisää? Ja lisäksi vielä ystävä ja pari kaveria.Olet onnekas, haloo!
Olen myös kovin yksinäinen ja miestä ei ole.
Suren välillä paljon tätä tilannetta joka vaan jatkuu ja jatkuu..
En halua tällaista elämää!
Onneksi yksi sisarus on läheinen ja näemme kun käymme kotiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisitko minut ystäväksesi?
olen ihan yhtä yksinäinen kuin sinä!
mulla on kyllä neljä lasta ja mies,mutta siltikin ystävä puuttuu!
olen täältä montakin kertaa yrittänyt saada ystävää,mutten ole saanut.
mistäpäin olet?
mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut ystävää,tuttavia kylläkin.
olen 34 vuotias. kuinka vanha olet?
voin ainakin sähköpostia lähettää,jos olet kauempaa kuin lahesta.
Ei ole yhtään ystävää tai tuttavaa ja olisihan se kiva että olisi mutta onneksi iän myötä akuutti tuska tuosta asiasta on laantunut kun olen tottunut yksinäisyyteni.
Olen yrittänyt uskotella itselleni että tilanne on ok ja on ihan normaalia viettää harvat perheettömät hetket yksin tanssien. Mut ku ei se vaan ookeesti tunnu kivalta.
Olen 28v ja oikeastaan mulla ei ole koskaan ollut "bestistä" tai tosi läheistä ystävää. Serkkuni kyllä "luokittelen" ystäväksi mutta hänellä on tosi paljon muitakin kavereita ja nuo muut syyt minkä takia nähdään oikeesti harvoin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia jaksaa tyytyväisenä tai onnenkantamoista minkä seurausena saisit kaverin tai ystävän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitäisi kokeilla jotain muuta harrastusta. Liikuntaharrastuksisa ei oikein tutustu kun jokainen keskittyy suoritukseensa.
Oletko kiinnostunut mistään käsillä tekemisestä, vieraista kielistä, kuorosta tms?
Tuntuu että monet muut ovat kursseilla ystävystyneet mutta mä en vaan vissiin osaa. En mä osaa vierasta vähän kivalta tuntuvaa tyyppiä kutsua kahville tai mitään... Enkä uskalla.
Ap
Mies ja lapsi. Mitä oikein etsit lisää? Ja lisäksi vielä ystävä ja pari kaveria.Olet onnekas, haloo!
Olen typerä kun edes haaveilen, että olisi enemmän kavareita, tuttavia tai jotain joita vois joskus kutsua kahville tai seuraksi tanssimaan ettei tarvitsisi yksin mennä.
Anteeksi, että olen niin tyhmä etten tajua olevani onnekas kun saan viettää lähes kaiken aikani kahden henkilön seurassa ja joista toinen on pian sen ikäinen ettei äidin seura vois vähempää kiinnostaa. Anteeksi että tunnen oloni usein yksinäiseksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitäisi kokeilla jotain muuta harrastusta. Liikuntaharrastuksisa ei oikein tutustu kun jokainen keskittyy suoritukseensa.
Oletko kiinnostunut mistään käsillä tekemisestä, vieraista kielistä, kuorosta tms?Tuntuu että monet muut ovat kursseilla ystävystyneet mutta mä en vaan vissiin osaa. En mä osaa vierasta vähän kivalta tuntuvaa tyyppiä kutsua kahville tai mitään... Enkä uskalla.
Ap
Kerran tutustuin yhteen naisihmiseen työväenopiston kurssilla. Tämä nainen oli kyllä erityinen höpöttäjä, ehkä se siksi onnistui.
Yksi kerta kun olimme tutustumassa yhteen paikkaan, otin katsekontaktia ja vastasin hänen höpinöihin.
Siitä se lähti.
Seurasin samalla yhtä kurssilaista kuinka hän käyttäytyi; ei katsonut kehenkään, ei puhunut, oli
kuin ei olisi ollutkaan.
Juuri tällainen ihminen jää sivuun eikä tutustu.
Tein tietoisesti sen valinnan että otan kontaktia ja huomaan toiset.
No, nyt mulla on se höpöttäjänainen tuttavissani.
haluaisitko minut ystäväksesi?
olen ihan yhtä yksinäinen kuin sinä!
mulla on kyllä neljä lasta ja mies,mutta siltikin ystävä puuttuu!
olen täältä montakin kertaa yrittänyt saada ystävää,mutten ole saanut.
mistäpäin olet?
mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut ystävää,tuttavia kylläkin.
olen 34 vuotias. kuinka vanha olet?
voin ainakin sähköpostia lähettää,jos olet kauempaa kuin lahesta.
Minä haluaisin "liveystäviä". En osaa kirjoitella sähköposteja ja oikeastaan en halua viettää aikaani koneella istuen tai puhelintani näpytellen.
Voi että kun asuisit lähempänä niin varmasti haluaisin sut ystäväkseni. Asun itse Vantaan naapurikunnassa (en sano täällä tarkemmin) ja kaipaan sellaista seuraa, jonka luokse voisin oikeesti livenä poiketa esim. iltarupatteluille tai vaikka lähteä suunnittelematta yhtäkkiä pe iltana tanssimaan tai jotain. Tai että joku joskus pyytäisi minut kylään. Sitä ei nimittäin tapahdu juuri koskaan. Ehkä kerran vuodessa...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös kovin yksinäinen ja miestä ei ole.
Suren välillä paljon tätä tilannetta joka vaan jatkuu ja jatkuu..
En halua tällaista elämää!
Onneksi yksi sisarus on läheinen ja näemme kun käymme kotiseudulla.
Missä päin asut ja minkä ikäinen olet? Toivottavasti löydämme molemmat joskus uusia pysyviä mukavia tuttavuuksia.
Ap
paikallisen MLL:n piireistä uusi ystäviä.
Joku mainitsi että paikallisyhdistyksen hallitukseen kaivataan lisää jäseniä ja niin menin mukaan. Aivan mahtava porukka nyt kasassa ja heistä on kyllä tullut myös hyviä ystäviä joilla kaikilla suurinpiirtein samanlainen elämäntilanne.
Eipä niitä uusia ystäviä ole helppoa aikuisena saada.
Ehkä sun pitäisi kokeilla jotain muuta harrastusta. Liikuntaharrastuksisa ei oikein tutustu kun jokainen keskittyy suoritukseensa.
Oletko kiinnostunut mistään käsillä tekemisestä, vieraista kielistä, kuorosta tms?Tuntuu että monet muut ovat kursseilla ystävystyneet mutta mä en vaan vissiin osaa. En mä osaa vierasta vähän kivalta tuntuvaa tyyppiä kutsua kahville tai mitään... Enkä uskalla.
Ap
Kerran tutustuin yhteen naisihmiseen työväenopiston kurssilla. Tämä nainen oli kyllä erityinen höpöttäjä, ehkä se siksi onnistui.
Yksi kerta kun olimme tutustumassa yhteen paikkaan, otin katsekontaktia ja vastasin hänen höpinöihin.
Siitä se lähti.
Seurasin samalla yhtä kurssilaista kuinka hän käyttäytyi; ei katsonut kehenkään, ei puhunut, oli
kuin ei olisi ollutkaan.
Juuri tällainen ihminen jää sivuun eikä tutustu.
Tein tietoisesti sen valinnan että otan kontaktia ja huomaan toiset.
No, nyt mulla on se höpöttäjänainen tuttavissani.
Varsinkin isommassa porukassa en uskalla avata suutani tai "tuoda itseäni tykö". Minun pitäisi kai yrittää rohkaistua. Kiitos viestistäsi. Se antoi ajattelemisen aihetta juuri tuosta omasta käytöksestä.
Ap
haluaisitko minut ystäväksesi?
olen ihan yhtä yksinäinen kuin sinä!
mulla on kyllä neljä lasta ja mies,mutta siltikin ystävä puuttuu!
olen täältä montakin kertaa yrittänyt saada ystävää,mutten ole saanut.
mistäpäin olet?
mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut ystävää,tuttavia kylläkin.
olen 34 vuotias. kuinka vanha olet?
voin ainakin sähköpostia lähettää,jos olet kauempaa kuin lahesta.Minä haluaisin "liveystäviä". En osaa kirjoitella sähköposteja ja oikeastaan en halua viettää aikaani koneella istuen tai puhelintani näpytellen.
Voi että kun asuisit lähempänä niin varmasti haluaisin sut ystäväkseni. Asun itse Vantaan naapurikunnassa (en sano täällä tarkemmin) ja kaipaan sellaista seuraa, jonka luokse voisin oikeesti livenä poiketa esim. iltarupatteluille tai vaikka lähteä suunnittelematta yhtäkkiä pe iltana tanssimaan tai jotain. Tai että joku joskus pyytäisi minut kylään. Sitä ei nimittäin tapahdu juuri koskaan. Ehkä kerran vuodessa...
Ap
kyllä mä ymmärrän vallan hyvin että haluut ystävän läheltä,niinhän minäkin haluisin. mutta sitten toisaalta ei tuo vantaan lähellä oleva kunta kovin kaukana lahesta ole..
noh, toivon että löydät ystävän tätä kautta! :)
yksinäisyys on kurjaa,vaikka löytys se mies ja lapset..
On mies ja lapsia, mutta silti olen niin yksinäinen, että sattuu. Ja jos joku mulle sanoo, että älä valita, sulla on kuitenkin nuo, niin ei kivalta tunnu. Kai mullakin on oikeus toivoa ja haluta AIKUISIA ja NAISpuolisia ystäviä ja kavereita. Jollekin riittää se oma perhe, jollekin ei. Mulle ei riitä.
Katselen kateellisena, kun kaveruksia kulkee ohi jutellen ja luen netissä kateellisena kaverusten toisille heittämää vitsailua ja tapaamisten sopimisia jne.
Mulla ei ole ketään kenelle edes soittaa, että nähtäisiinkö.
Ihan vähän tähän on jo tottunut, mutta välillä tulee päiviä, että on tosi kurjaa, kun ei ole ketään kenelle purkaa ajatuksiaan. Ei mies aina ymmärrä ja olisi kiva jutella välillä naisenkin kanssa.
haluaisitko minut ystäväksesi?
olen ihan yhtä yksinäinen kuin sinä!
mulla on kyllä neljä lasta ja mies,mutta siltikin ystävä puuttuu!
olen täältä montakin kertaa yrittänyt saada ystävää,mutten ole saanut.
mistäpäin olet?
mulla ei oikeastaan koskaan ole ollut ystävää,tuttavia kylläkin.
olen 34 vuotias. kuinka vanha olet?
voin ainakin sähköpostia lähettää,jos olet kauempaa kuin lahesta.Minä haluaisin "liveystäviä". En osaa kirjoitella sähköposteja ja oikeastaan en halua viettää aikaani koneella istuen tai puhelintani näpytellen.
Voi että kun asuisit lähempänä niin varmasti haluaisin sut ystäväkseni. Asun itse Vantaan naapurikunnassa (en sano täällä tarkemmin) ja kaipaan sellaista seuraa, jonka luokse voisin oikeesti livenä poiketa esim. iltarupatteluille tai vaikka lähteä suunnittelematta yhtäkkiä pe iltana tanssimaan tai jotain. Tai että joku joskus pyytäisi minut kylään. Sitä ei nimittäin tapahdu juuri koskaan. Ehkä kerran vuodessa...
Ap
kyllä mä ymmärrän vallan hyvin että haluut ystävän läheltä,niinhän minäkin haluisin. mutta sitten toisaalta ei tuo vantaan lähellä oleva kunta kovin kaukana lahesta ole..
noh, toivon että löydät ystävän tätä kautta! :)
yksinäisyys on kurjaa,vaikka löytys se mies ja lapset..
Toivotaan, että meille itsensä yksinäiseksi tunteville löytyis seuraa. :) Tosiaan vähän liian pitkä matka pyörähtää Lahessa iltakahvilla. Tosi harmi. Kaikkea hyvää sulle. :)
Ap
Alue: Aihe vapaa
Mies on naisen paras ystävä