Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itkettää. Olen yksinäinen ja tänään jotenkin tosi paha olo.
30.03.2012 |
Mulla on yksi ystävä, joka itseasiassa on serkkuni. Nähdään aika harvoin, koska hänellä on monta lasta, iso talo, laiska mies eli kädet täynnä töitä..
Sit on pari kaveria, joiden kanssa viestittelen välillä mut nähdään harvoin. Työvuorot eivät sovi yhteen koska he tekevät paljon iltaa ja viikonloppuja ja minä "normipäivää". Lisäksi he asuvat aika kaukana esim. pikaista kahvittelua ajatellen.
Tunnen oloni yksinäiseksi. En tiedä miten voisin saada lisää ystäviä tai edes tuttavia. Tuntuu ettei kukaan halua olla mun kans tai tutustua minuun. Olen iloinen ja mukava ihminen omasta mielestäni mutta ehkä vähän ujo.
Jos haluan mennä tanssimaan, joudun melkein aina menemään yksin. Yleensä esitän sit olevani kavereiden kanssa liikenteessä, koska en halua, että kukaan (varsinkaan mies) tietää minun olevan yksin. Tuntuu että kaikki muut ovat aina kaveriporukalla liikenteessä ja tunnen alemmuutta, kun joudun olemaan yksin. Miehiä kyllä löytyisi seuraksi mut suurin osa on ällöttäviä likaisia seksiseuranhakijoita. Oon yrittäny joskus mennä juttelee joidenkin naisten kanssa mutta katsovat kuin vähä-älyistä. En enää kehtaa mennä, en halua tulla torjutuksi.
Olen käynyt salilla, pilateksessa yms. enkä niissäkään ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Mitä mä teen....
Mul on vain mies ja lapsi ja se yksi ystävä ja ne pari tuttavaa. Sori jos viesti on sekava, kirjoitan puhelimella itkun seassa. Tänään jotenkin surkea olo. Ryven itsesäälissä.... Ehkä vähän säälittävää mut oikeesti paha olla...
Kiitos kun sain avautua. Edes täällä..
Kommentit (63)
On mies ja lapsia, mutta silti olen niin yksinäinen, että sattuu. Ja jos joku mulle sanoo, että älä valita, sulla on kuitenkin nuo, niin ei kivalta tunnu. Kai mullakin on oikeus toivoa ja haluta AIKUISIA ja NAISpuolisia ystäviä ja kavereita. Jollekin riittää se oma perhe, jollekin ei. Mulle ei riitä.
Katselen kateellisena, kun kaveruksia kulkee ohi jutellen ja luen netissä kateellisena kaverusten toisille heittämää vitsailua ja tapaamisten sopimisia jne.
Mulla ei ole ketään kenelle edes soittaa, että nähtäisiinkö.Ihan vähän tähän on jo tottunut, mutta välillä tulee päiviä, että on tosi kurjaa, kun ei ole ketään kenelle purkaa ajatuksiaan. Ei mies aina ymmärrä ja olisi kiva jutella välillä naisenkin kanssa.
Mul on siis just sama fiilis!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä myös yksi kaipailee ystävää pirkanmaalta :) Tuntuu että ei ole koskaan ketää kenen kanssa tekisi jotain tai kävisi lenkillä.
ja kaipaan ystävää. Tuttavia on, mutta ei ketään joka kävisi kahvilla tai kenen kanssa lähtisi vaikka ulos syömään ja viettämään lapsivapaata.
Kurjan yksinäistä on minunkin elämä :(
Täälä myös yksi kaipailee ystävää pirkanmaalta :) Tuntuu että ei ole koskaan ketää kenen kanssa tekisi jotain tai kävisi lenkillä.
Toinen Pirkanmaa ilmoittautuu!
Olen tänne muuttanut, paljon moikkaustuttuja, mutta ei ystäviä. Ikää 37v, perhe on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sun pitäisi kokeilla jotain muuta harrastusta. Liikuntaharrastuksisa ei oikein tutustu kun jokainen keskittyy suoritukseensa.
Oletko kiinnostunut mistään käsillä tekemisestä, vieraista kielistä, kuorosta tms?Tuntuu että monet muut ovat kursseilla ystävystyneet mutta mä en vaan vissiin osaa. En mä osaa vierasta vähän kivalta tuntuvaa tyyppiä kutsua kahville tai mitään... Enkä uskalla.
Ap
Kerran tutustuin yhteen naisihmiseen työväenopiston kurssilla. Tämä nainen oli kyllä erityinen höpöttäjä, ehkä se siksi onnistui.
Yksi kerta kun olimme tutustumassa yhteen paikkaan, otin katsekontaktia ja vastasin hänen höpinöihin.
Siitä se lähti.
Seurasin samalla yhtä kurssilaista kuinka hän käyttäytyi; ei katsonut kehenkään, ei puhunut, oli
kuin ei olisi ollutkaan.
Juuri tällainen ihminen jää sivuun eikä tutustu.
Tein tietoisesti sen valinnan että otan kontaktia ja huomaan toiset.
No, nyt mulla on se höpöttäjänainen tuttavissani.Varsinkin isommassa porukassa en uskalla avata suutani tai "tuoda itseäni tykö". Minun pitäisi kai yrittää rohkaistua. Kiitos viestistäsi. Se antoi ajattelemisen aihetta juuri tuosta omasta käytöksestä.
Ap
en mäkään osaa isossa porukassa tuoda itseäni esille mutta reagoin tämän yhden naisen puheisiin ja katsoin silmiin. Siitä se lähti.
Ja kai mää vähän uskalsin itekin puhua.
Vieläkin on arvoitus miten toiset osaa olla kaiken keskipisteenä porukassa, multa se ei onnistu.
ja kaipaan ystävää. Tuttavia on, mutta ei ketään joka kävisi kahvilla tai kenen kanssa lähtisi vaikka ulos syömään ja viettämään lapsivapaata.
Kurjan yksinäistä on minunkin elämä :(
Pitäisköhän meidän joskus tavata ja testata synkkaisko meil? :) Onko sul anonyymia sähköpostia minkä voisit laittaa tähän? Jos ei niin tehdään jompikumpi sellainen ja viestitellään. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ajoittain tällaisia keskusteluja ja pyyntöjä vaihtaa sähköposteja. Esimerkiksi tuo vantaalainen olisi ihan hyvin voinut luoda sellaisen anonyymin sähköpostin ja aloittaa yhteydenpidon. Nyt vaan _jälleen kerran_ todettiin ettei sellaista ole eikä asialle tehdä mittän. Ei maksa paljon, etenkään vaivaa, luoda uusi maili osoite.
Sivusta seurannut.
Ei tosiaan ole mikään ongelma piipahtaa Lahessa iltakahvilla, jos asuu Vantaalla. Mutta kaipa valittajat tykkää sitten ihan vaan valittaa, eikä haluakaan löytää ratkaisuja elämäänsä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosiaan ole mikään ongelma piipahtaa Lahessa iltakahvilla, jos asuu Vantaalla. Mutta kaipa valittajat tykkää sitten ihan vaan valittaa, eikä haluakaan löytää ratkaisuja elämäänsä. :)
No ajatellaas vaikka mun tilanne. Herään aamulla klo 6. Töihin 7.30, kotiin noin klo 16 päiväkodin kautta. Ruoka on valmista viiden-puoli kuuden maissa, riippuu mitä tekee ja voiko ruuan teon aloittaa samantien kotiin saavuttua. Ruokailu ja kuulumisten vaihto perheen kesken.
Klo 18.15 saan ajatuksen piipahtaa kaverillani kahvilla. Lähden klo 18.30 ajamaan Lahteen, perillä 19.30. Kahvittelua ja rupattelua tunti - puolitoista. Klo 21 lähden ajamaan kotiin, kaverin kahvitteluajasta puolet kului lastensa nukkumaanlaittopuuhissa. Olen kotona klo 22, muu perhe nukkuu jo. Suihku ja iltapuuhat, klo 23 pääsen viimein nukkumaan. Aamulla kello soi klo 6. Vähän jää lyhyeksi yöunet mut sainpahan käydä eilen katsomassa kaverin perheen iltapuuhia.
Eikö tää ole sun mielestä homma eikä mikään??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa olet vissiin lesbo kun haluat näköjään naisiakin kaveriksi... noh kukin taaplaa tyylillään
Niin surullista mutta totta. Voimia kaikille yksinäisiin hetkiin.
Olin itsekki ennen mutta onneksi sain pari ystävää joiden kauttapääsin ison kaveripiirin jäseneksi. Toivon kaikille samaa onnenkantamoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi yksi vajaa 40 vee, kahden lapsen äiti, työelämään olen palannut jo reilu vuosi sitten.
Silti, jo olemassaolevista ystävistä ja kavereista huolimatta voisin tarjota ex-temporekyläilypaikan tarvitsevalle. Meille voi piipahtaa kahville. Voin lähteä myös leffaan jne. Lapset alle kouluikäisiä, joten leikkiseuraakin voin tarjota :)
Minulla siltä osin sama tilanne että olen yksin vielä ykinäisempi kun sinä :/ Minulla on äiti mummi ja isä myös yksi lapsuuden kaveri jota nään vuodessa varmaan max 6 kertaan. Mä omistan chihuahuan ja opiskelen merkonomiksi tekee pahaa mennä kouluun kun kaikilla on kavereita ja minulla ei ollenkaan ei missään päin suomea ;( Olen miettinyt että mitä miksi? En mielestäni ole kovinkaan hirveä ihminen tai mitenkään oudon näköinen tarkoitan sitä että sen takia voisi tämä johtua. Mietin monesti mistä niitä hyviä kavereita saisi en ole vieläkään tiennyt mistä niitä saisi. Netissä kun yrittää kirjoittaa niin vastausta ei kuulu tai jos kuuluu niin kerran tai kaksi. Asun yksin koirani kanssa, harrastusta ei ole rahatilanteen vuoksi. päivällä ei oikein ole mitään tekemiistä olen monesti siivonnut tai shoppaillut suruun muutta sekään ei tunnu enään hyvältä. en tiedä mitä tehdä ;( olen siis nuorinainen 22vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Mies ja lapsi. Mitä oikein etsit lisää? Ja lisäksi vielä ystävä ja pari kaveria.Olet onnekas, haloo!
En minäkään ymmärrä että tunnet olevasi yksin. Itselläni on mies ja kaksi teiniä. Kyllä haaveilen yksin olosta.
Siis jos perhe aina kotona niin miten voi olla yksin?
Vierailija kirjoitti:
Minulla siltä osin sama tilanne että olen yksin vielä ykinäisempi kun sinä :/ Minulla on äiti mummi ja isä myös yksi lapsuuden kaveri jota nään vuodessa varmaan max 6 kertaan. Mä omistan chihuahuan ja opiskelen merkonomiksi tekee pahaa mennä kouluun kun kaikilla on kavereita ja minulla ei ollenkaan ei missään päin suomea ;( Olen miettinyt että mitä miksi? En mielestäni ole kovinkaan hirveä ihminen tai mitenkään oudon näköinen tarkoitan sitä että sen takia voisi tämä johtua. Mietin monesti mistä niitä hyviä kavereita saisi en ole vieläkään tiennyt mistä niitä saisi. Netissä kun yrittää kirjoittaa niin vastausta ei kuulu tai jos kuuluu niin kerran tai kaksi. Asun yksin koirani kanssa, harrastusta ei ole rahatilanteen vuoksi. päivällä ei oikein ole mitään tekemiistä olen monesti siivonnut tai shoppaillut suruun muutta sekään ei tunnu enään hyvältä. en tiedä mitä tehdä ;( olen siis nuorinainen 22vuotias.
Onko siellä koulussa ketään potentiaalisia ystäviä? Ethän jättäydy porukasta kun muut kertovat viikonloppupuuhistaan vaan kyselet innokkaasti, etkä vähättele omia tekemisiä.
Moi, täällä on kans yks tosi yksinäinen 42v nainen. Jostain syystä mulla ei ole yhtään ystävää. Tuntuu että kellään ei oo aikaa mulle. Oon eronnu ja varsinkin sillon kun lapset ei ole kotona niin tunnen itseni tosi yksinäiseksi. Mulla on kyllä ihanat siskot mutta niilläkin on "oma elämä". Tottakai kuulun niiden elämään mutta kaipaisin ystävää jolla olis aikaa mulle. En ymmärrä miten olen tähän tilanteeseen joutunut.
Alue: Aihe vapaa
hakeudu heti pois täältä, olosi pahenee täällä. Mikäli tykkäät notkua täällä, se voi olla merkki siitä ettet kelpaa kaveriksi. Oikeesti.
Hakeudu kivoihin nettiyhteisöihin, esim. kaks plussan keskustelut on paljon positiivisempia. Sitten jonnekin tapaamiseen ja siitä se lähtee. Tai laita pystyyn blogi, blogit antavat paljon.
Mene johonkin yhdistykseen, siellä tutustuu. Tai hanki lemmikki ja alat käymään näyttelyissä.