Itkettää. Olen yksinäinen ja tänään jotenkin tosi paha olo.

Mulla on yksi ystävä, joka itseasiassa on serkkuni. Nähdään aika harvoin, koska hänellä on monta lasta, iso talo, laiska mies eli kädet täynnä töitä..



Sit on pari kaveria, joiden kanssa viestittelen välillä mut nähdään harvoin. Työvuorot eivät sovi yhteen koska he tekevät paljon iltaa ja viikonloppuja ja minä "normipäivää". Lisäksi he asuvat aika kaukana esim. pikaista kahvittelua ajatellen.



Tunnen oloni yksinäiseksi. En tiedä miten voisin saada lisää ystäviä tai edes tuttavia. Tuntuu ettei kukaan halua olla mun kans tai tutustua minuun. Olen iloinen ja mukava ihminen omasta mielestäni mutta ehkä vähän ujo.



Jos haluan mennä tanssimaan, joudun melkein aina menemään yksin. Yleensä esitän sit olevani kavereiden kanssa liikenteessä, koska en halua, että kukaan (varsinkaan mies) tietää minun olevan yksin. Tuntuu että kaikki muut ovat aina kaveriporukalla liikenteessä ja tunnen alemmuutta, kun joudun olemaan yksin. Miehiä kyllä löytyisi seuraksi mut suurin osa on ällöttäviä likaisia seksiseuranhakijoita. Oon yrittäny joskus mennä juttelee joidenkin naisten kanssa mutta katsovat kuin vähä-älyistä. En enää kehtaa mennä, en halua tulla torjutuksi.



Olen käynyt salilla, pilateksessa yms. enkä niissäkään ole onnistunut tutustumaan keneenkään. Mitä mä teen....



Mul on vain mies ja lapsi ja se yksi ystävä ja ne pari tuttavaa. Sori jos viesti on sekava, kirjoitan puhelimella itkun seassa. Tänään jotenkin surkea olo. Ryven itsesäälissä.... Ehkä vähän säälittävää mut oikeesti paha olla...



Kiitos kun sain avautua. Edes täällä..