Lue keskustelun säännöt.
Once in a lifetime
30.03.2012 |
Onko kellään tullut vastaan tilannetta, että huomaa missanneensa once in a lifetime tilaisuuden? Mulle kävi niin viikko sitten ja tiedän, etten asialle enää mitään voi,mutta ottaa kyllä ihan sairaasti päähän. Järjellä ajatellen parempikin etten tarttunut tilaisuuteen, mutta silti harmittaa.
Kommentit (14)
elämä olisi voinut olla, jos en olisi tarttunut jokaiseen haasteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et VOI tehdä meille näin. Olemme täällä kieli pitkällä uteliaisuudesta. Mies jo kysyi miksi kieleni roikkuu matossa.
Yksi oli työpaikka ulkomailla; olin liian pelokas.
Yksi oli elämäni mies; olin liian itsekäs.
että oma "once in a lifetime" -ihmiseni ei vielä olisi luovuttanut. Olen tainnut tajuta ja hyväksyä liian myöhään että... että on todella paljon tunteita. Sydäntä raastaa. :(
että oma "once in a lifetime" -ihmiseni ei vielä olisi luovuttanut. Olen tainnut tajuta ja hyväksyä liian myöhään että... että on todella paljon tunteita. Sydäntä raastaa. :(
Jos laitat mulle viestiä niin olen valmis mihin vain!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että oma "once in a lifetime" -ihmiseni ei vielä olisi luovuttanut. Olen tainnut tajuta ja hyväksyä liian myöhään että... että on todella paljon tunteita. Sydäntä raastaa. :(
ja elättelet turhaa toivetta. Olen edelleenkin onnellisessa avioliitossa.
te ette taatusti ole se, kenestä tuon viestin kirjoitin. :D
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvännäköinen, mukava, hauska miljöönääri osoitti kiinnostusta ja mä en sit reakoinnut asiaan. Args. Nyt harmittaa. Aina silloin tällöin tavataan, mutta nyt sillä on joku kuulemma kiva nainen.
Ensimmäisenä todettava lähtökohdat: olen mies, avioero takana ja lapset pääsääntöisesti äitinsä luona.
Ns. "entinen elämä" opetti minulle sen, että liika varovaisuus kostautuu pitkässä juoksussa. Lasten ehdoilla toki menen tilanteen niin vaatiessa, mutta omaa elämääni elän hetkessä tarttuen tilaisuuksiin periaatteella "mieluummin kadun tehtyä, kuin tekemätöntä". Kukaan ei ole kärsinyt ja itsekin ehtinyt kokemaan asioita, joita liialla varovaisuudella ei olisi tullut tehtyä.
Ok, joku päähänpistohankinta voi maksaa 400€, mutta sitten on pohdittava tuleeko toimeen ajatusten "mitä jos olisin" tai "miksi en silloin" kanssa. Kyllä sen 400€ taas säästöön parin kuukauden aikana saa takaisin.
Aloittajalle siis vinkkinä, jos asialle vielä pystyt jotain tekemään. TEE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteessa kun on, että se oikeesti on "se viimeinen tilaisuus". Minulle kävi juuri näin. Normimoraalikäsitysten mukaan tilaisuus pitikin jättää käyttämättä, mutta oma moraalini ei ole sieltä korkeimmasta päästä. Tiedän kyllä, että elämä palautuu uomiinsa muutamassa viikossa, mutta täälä hetkellä v...ttaa ihan he...sti.
Jälleen kyseessä mies. Ja tuli oma ylpeys tielle. En tavallaan kadu sitä, että pidin pääni, mutta kadun silti että se johti tähän tilanteeseen : (
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en tyhmyyksissäni voinut myöntää olevani väärässä. Kun olin nähnyt järjen valon, hän oli jo löytänyt paremman. Ja siinä kasteikossa minä makaan yhä - ja hän yhä sen silloin löytämänsä paremman kanssa.
mulla on melkein päinvastainen juttu että tartun ehkä liiankin helposti noihin elämäntilanteisiin :) Perstuntumalla oon mennyt lähes koko elämäni ja se on hyvä tapa elää. Pitää vain osata arvioida, mitkä ovat tarpeeksi isoja juttuja seurattavaksi ja mitkä ei.
Pahinta olisi juuri tuo harmitus menetetyn mahdollisuuden suhteen. Pitää uskaltaa tarttua hetkeen!
Totta kai on hyvä pitää järkikin matkassa, mutta pitää osata kuunnella sydäntään.
Millä tavalla se on "ohi" eli etkö voi tulla enää toisiin ajatuksiin?