Onko kellään muulla näin idioottia anoppia?
No, heti oikaistakseni, anoppi on pääasiassa ihan ok, mutta MIKSI sen täytyy sanoa kaikki ihan suoraan? Miksei se voi olla vaan hiljaa ja myötäillä kasvatusmetodejani ja päätöksiäni kun eiväthän asiat hänelle kuulu! Kommentoi esim. ruokaa, jota lapselleni syötän ja kuinka paljon.. maitoa, jota juotan. Lääkkeitä, joita lapsi tarvitsee (lääkärin määräyksellä).. Pukee lapselle liikaa päälle ja arvostelee jos en itse ole tehnyt samoin!
Mä kun nyt meilestäni tunnen lapseni paremmin ja päätän hänen hoidostaan. Lääkkeet ovat anopin mielestä turhia (kyseessä saattaa esim. olla antibioottikin). Rokotukset ovat turhia pienellä lapsella. Kyseli aikoinaan, että voisiko sitä rokotusta edes siirtää?
Miksei anoppi voi pysyä lestissään!? Mulle hän ei ihan suoraan sano mitä ajattelee, mutta lapselle puhuu, että "äitisi nyt vain hössöttää katsos noiden lääkkeiden kanssa".
Kommentit (26)
mieleen, kun anopin luona käydessä piti lapselle antaa lääkärin määräämää lääkettä. Anoppi sanoi itkevällä äänellä "voi lapsirukkaa, kun pitää myrkkyjä syödä" ja vielä lapsen kuullen. Lapsi oli kauhuissaan ja sain tehdä tosiaan töitä, että sain annettua lääkekuurin loppuun. Lapsi luuli ihan tosissaan, että minä yritin myrkyttää hänet.
Anoppi on kyllä mukava, mutta aina ei muista, että lapsen kuullen ei passaa puhua mitä sattuu. Pienet kun eivät ymmärrä kiertoilmaisuja vaan ottavat kaiken tosissaan.
niin ainakin hän olisi sen tahallaan tehnyt. Ihan samalla lailla kuin tuossa ylempänä tuo likainen maito hokema lapselle.
Heidän aikanaan tehtiin niin toisin, tottakait se tuntuu olevan se oikea tapa?
Esim. mun äiti on ihana, meillä on hyvät välit, tykkää mun lapsista, ja SILTI sekin puhelee ja kertoilee, neuvoo, vihjaa ja sanoo suoraan yms yms... Jotenkin se on rasittavaa, mutta tavallaan tajuan, että se on hänen luulo/tieto. Jos se alkaa ärsyttään, sanon siitä ihan asiallisesti, aina ei huvita sanoa, silloin en vaan kuuntele.
Anopin suhteen ihan samaa, tosin hän ei ole ihan niin mukavakaan, sillä se vaan vihaa kaikkia miniöitään :) lastenlapset sentään ovat ok, vaikkei niitä luokseen halua liian usein.
Eipä pääse valittamaan, että hössötän. En puhu lapsellekaan, että ei sanottaisi idiootiksi. Parempi olla hiljaa, eivät ne onneksi kovin usein käy. Kun poika tulee kahden lapsenlapsen kanssa, on meillä paljon mukavampaa.
ja sitten miniä valittaa kun anoppia ei kiinnosta...
ärsyttää vaan se arvostelu. Esim. raskausaikana käski mu syödä milloin mitäkin.. Ja että sytökö tuommoista!? Lapselle ei kuulemma missään nimessä saa antaa karkkia. No en ole vielä antanutkaan enkä pidä sillä kiirettä, mutta esim. lapseni ristiäisiinkään ei saanut ostaa limpsaa muita lapsia varten (siskoni lapset, jotka jo kouluiässä), kun eivätkö ne nyt mehua juo?! Eikö mehu kelpaa?! Onpa vaarallista jos lasin limpparia juo :D
Raskausaikana paino nousi 13 kiloa, joka oli anopin mielestä "aika paljon!" kun hänellä itsellään oli noussut vain 10 kiloa. Ja huom! BMI:ni on kuitenkin 22, joten mikään hervoton läski en ole. Näitähän riittää.. vaikka kuinka. En mä kaikesta loukkaannu, en mä sitä tarkoita, mutta ottaa päähän, ettei anoppi osaa koskaan pitää suutaan kiinni. Ei tuo nyt kauhean ystävällistäkään ole joka asiaa arvostella. Niin, ja niistä lääkkeistä vielä.. Täälläkin ne ovat "myrkkyä". Lapsen elimistö ei kuulemma kestä semmosia myrkkyjä. Juuh... :P
ap
Niin minunkin mielestä lapsille syötetään joka pienestä risauksesta lääkkeitä. Jopa siitä kun ne 6kk ikäisenä kitisee lattialla sitä kun eivät pääse liikkumaan.. suppoa pyllyyn niin hiljenee, eikö se näin nykyään mene!