Mä en jaksa tätä perhe-elämää, en!!!!
JOka ***keleen päivä samat aamuapalata, pesut, pukemiset, kuskaukset, kiire, ruoan laitto, iltahommat, tiksit, pyykit, siivoukset. Aina liian lyhyet yöunet. Väsynyt väsynyt väsynyt.
Perhe sotkee sotkee sotkee sotkee sotkee. Kaikki paikat on likaisina ja paskaisina. Lapset huutaa huutaa huutaa huutaa tappelee kiukuttelee.
Huutoa ja sotkua. Siitä ei tule ikinä loppua.
Mies osallistuu ja painaa tukka putkalla, mutta on aina väliinpitämätön ja väsynyt. Seksiä ei ole juuri koskaan.
Jauhelihaa, kalapuikkoja, perunaa, makaronia, porkkanaraastetta,pinaattilettuja. Voi saatana miten kyllästynyt olen tähän ruokalistaan. Jauhelihahelvetti.
Rahat tiukalla. Asuntolaina,päivähoitmaksut, sähköt,puhelimet. Kuukaudesta toiseen penni venyy.
Silti mä rakastan noita enemmän kuin ketään koskaan. Mutta kun mä en jaksa.
Kommentit (72)
niin ei harmita niin paljoa se, etten ole vielä omaa perhettä saanut ;)
Kiinnostais tietää, miten ap lla menee nykyään? Onko helpottanut?
Terveisin
Tuossa tilanteessa oleva totaalisen loppu
Vierailija kirjoitti:
mistä voit karsia - tekemisistä siis, ettei ole niin kiire. Kiire stressaa ja stressaantunut äiti tuottaa kiukkuisia lapsia, joka vetää äidin pinnan kireemmälle ja kierre on valmis.
Koita fiksata ruokalista uusiksi. Nopeita (ja edullisia) ruokia on muitakin.
Tsemppiä, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa.
Itse muistelen kaiholla sitä kun oli lapset pieniä vaippahirviöitä vaikka en tiedä miten selvisin kaikesta.
Siinä vaiheessa kun tuntuu ettei enää jaksa, on lupa jättää siivoukset ja kokkaukset vähemmälle.
Ruokaa EI ole pakko kokata joka päivä. Voi syöttää valmisruokia, nuudeleita, voileipiä ja porkkanoita, eikä kenenkään terveys kaadu muutamassa viikossa.
Samoin siivoukset. Jos on pölyä, so what. Ei siihen kuole.
Älkää perheelliset valittako teillä on elämässänne syy elää. Ei noi vaikeat ajat kauan kestä.
Mulla ei ole mitään. Ei ketään jota rakastaa. No on mulla koira, mutta ei sen kanssa voi puhua. Mä en enää edes osaa puhua ihmisten kanssa.
Oon aivan järkyttävän yksinäinen ja tulevaisuudessa ei ole mitään mulle. Ei ole mitään pohjaa mille rakentaa yhtään mitään.
Kyllä mä yritän. Mutta mitä vanhemmaksi tulee niin sitä vaikeammaksi menee.
Te joilla on perhe niin tajuaisittepa kuinka hyvin teillä on asiat. Lepoa tietysti tarvitsee kaikki. Siksi on puoliso. Rinnalla kulkija. Tajuaisitte sitten jos joutuisitte kaiken aivan kaiken tehdä yksin. Se on jotain lamaannuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en jaksa ja mulla on vain yksi lapsi, joka on vielä vauva. Tulen hulluksi jos siskoni on kyläilemässä kolmen poikansa kanssa, sen jälkeen tuntuu että voisin nukkua viikon putkeen. Hatunnosto kaikille joilla useampi lapsi.
Kaikki on vaan samaa joka päivä. Pyllynpesua, vaippoja, ruuanlaittoa, siivoamista, älä mene sinne, älä pane sitä suuhun, älä mene tänne, no älä nyt itke ei hätää, älä sylje sitä sosetta äidin päälle, odota hetki äiti on vessassa........
Hermoille käy juurikin tuo puuduttava rutiinilla kulkeva arki. Joka päivä samat asiat, samat kiellot kun täysin vailla järkeä oleva taapero koittaa tehdä vaikka mitä. Syömisoperaation jälkeen siivoamista, sitten tuleekin kakat ja vaipanvaihto edessä. Päivästä toiseen tätä. Tänään yöunille nukuttaminen kesti 1,5 tuntia. Voi miten ihana lauantai-ilta. Kyllä sitä usein on tullut pohdittua että mikä sai lähtemään tähän hommaan mukaan. Kaikki aina toitotti että oman lapsen kanssa on niin erilaisen ihanaa verrattuna muiden lasten hoitamiseen. Ehkä tämä sitten joskus (koska?) palkitsee?
Elokuussa alkaa päivähoito. Ehkä se vähän helpottaa olotilaa. Ehkä.
Miksi valittaa jos on itse halunnut tuollaisia helvettejä kun pitää niin kiihkeästi rakastaa. 🤣
Eikö tuo vaikuta siltä ettei ihminen ole ihan täysissä järjissään vaan narsisti, itsekäs ja jumalattoman ahne. Pitää saada enemmän ja enemmän kunnes sekoo koko jauheliha soppaansa. 😂
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostais tietää, miten ap lla menee nykyään? Onko helpottanut?
Terveisin
Tuossa tilanteessa oleva totaalisen loppu
Samoin kiinnostais kans kuulla!
Kuulostaa maanpäälliseltä helvetiltä. No, kai se reilussa kymmenessä vuodessa on helpottanut.
Kehotan katsomaan youtubesta videoita hakusanoilla "In memory of baby..." Pistää ihan oikeasti laittamaan asiat elämässä tärkeysjärjestykseen.
En sano tätä haastaakseni riitaa tai mitään vaikka täällä aina oletetaan niin.
Joskus, kun itse sorrun valittamaan turhanpäivistä asioista, katson niitä videoita ja tajuan ettei mulla oikeasti ole mitään valittamisen aihetta.
Avaa youtube ja katso.