Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävimmät kommentit raskausaikana
29.03.2012 |
Kaverit sanonu kaikki nämä, ja MONTA KERTAA
Puhetta syömisestä: "Sun pitääki syödä nyt kahden edestä."
Valitan painonnoususta yli 20kg: "No ei kyllä haittaa vaikka lihositki ko oot aina ollu nii laiha" (Ihan normaalipainoinen)
"Kauhia kun tuo sun maha on kasvanu" (Edellisenä päivänä sanonut saman)
"Näytä maha" (kesken kahvittelun pitäisi nousta seisomaan ja nostaa paitaa että 5 kaveria vois ihastella.)
"Onko tullu raskausarpia" (On tullu joka paikkaan, mutta sanon vaan että vähän, koska muuten joutuisin esittelemään ne.)
"Joko oot sairaalakassin pakannut valmiiksi" 50 kertaa kysytty tuo vaikka oon sanonu että ei sitä tarvi kuin neuvolakortti muistaa ottaa ja hammasharjaa yms vihti vielä laittaa laukkuun. Ne mitä unohtuu voi mies tuoda perästä.
"Joko tuntuu että kohta tulee?"
"Onko ollu mitään tuntemuksia että synnytys lähenee?"
"Onko supistellu?"
"Miks se ei jo tuu?"
"Millon se oikeen tulee?"
"Ei tarvinu vielä viime yönä lähteä?" (Joka päivä tuo kysymys vaikka oon sanonu että ILMOTTELEN SITTE!!!!)
Lisäksi pelkään että kaverit kysyvät sitten synnytyksestä KAIKEN mahdollisen. "Repesikö väliliha ja kakkansikko pöyvälle"
Tiedän että hyvää tarkottavat, ja kivaa että heitä kiinostaa minun raskaus. Mut en muutenkaan tykkää puhua henkilökohtaisia asioita.
Rv 40+4
Terv. En jaksaisi enää vastata puhelimeen
Muilla samanlaisia ärsytyksiä?:)
Kommentit (70)
oo noi samat kommentit ja lisäks viä että onpa SUUUUUUUURI maha,tulee varmaan kaksoset tai suuuuuri lapsi..no,ihan normaalikokonen synty,3,6 kg....ja sit se että ihmiset tuli lääppiin MUN mahaa,yäk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oliko se suunniteltu vai vahinko?"
"Oletko sä nyt ihan varma tästä?"
"Mitä se x:kin (mieheni) tuumaa asiasta?"
Onnentoivotuksia ei ole tullut, se ärsyttää eniten. Rv 13 nyt. Kaverit tuskin tulevat kyselemään pätkän vertaa mahan kasvamisesta tai synnytyksistä. Kivaa.
"OHo kyllä siell varmaan on kaksoset!!" "no onneks ei sentään ainakaan ultran mukaan" "no kyllä on sitten iso lapsi, mutta taitaa siellä kaksoset olla.."
"Ihan varmasti tulee poika! Näkee heti mahan mallista" ja sit hetken päästä joku toinen "Ihan selvä tyttömaha!!"
oot voinu ja sanon että muuten ihan ok mut väsyttää ihan kauheesti koko ajan niin vastaus on että niin meitä kaikkia väsyttää...
Tai yleensäkin se että kun kysellään miten oot voinu niin odotetaan että pitäisi vastata että hyvin, mutta kun vastaankin että voi, niin huonosti, tää on ihan kamalaa niin kysyjä mene ihan lukkoon ja vaihtaa puheenaihetta...
Miks kysyy jos vastaus ei miellytä tai jos ei voi sitten kuunnella että mikä on huonosti.
Se, kun eräs kaveri sai tietää raskaudestani kun olin viikolla 7 ja sanoi että no kyllä mä sen jo huomasin kun vatsas näyttää ihan vauvavatsalta... eikä voinut uskoa että pelkkää läskiä se vaan oli, mulla oli vaan uus takki päällä jossa vyö tuli tissien alle...
No miksei potki?
jopa känninen tuttuni sanonut "Käske sen potkia" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten maha voi"
- Kiitos kysymästä, ei ole ollut ripulilla..
"Näytä maha!"
- Ihan kuin ihmiset eivät näkisi sitä tarpeeksi vaatteiden läpi! Ei kukaan halua katsella lihavienkaan mahoja..
"Onpas sun maha kasvanut"
- Ei näin kommentoida lihonneillekaan, miksi siis raskaanaolevalle.. Tietää kyllä itsekin :)
"Suunniteltu vai vahinko"
- Kuka edes kehtaa kysyä tällaista!
"Onko se terve?"
- Mistä minä vielä tietäisin...
"Mitä te aiotte tehdä teidän koirille kun vauva tulee"
- Käyttää lenkillä, paijata ja ruokkia?
Sitten se kaikki voivottelu, jos tarjoan vaikka mummolle esim. apua siivoukseen. En ole mikään invalidi :) Sitten muiden tarkkailut minun syömisistä, ei se ennenkään ole muille kuulunut. Kyllä ymmärtäisin, jos puuttuisivat vaikka tupakointiin tai alkoholinkäyttöön, mutta ei yksi kahvikuppi kylässä vauvalle mitään tee. Yleensäkin haluaisin, että minuun suhtauduttaisiin kuin normaaliin ihmiseen, eikä johonkin liikuntarajoitteeseen. Onneksi kaverit suhtautuvat normaalisti, olen minä muutakin kuin maha. Sen sijaan anopille tuntuu kaikki tapaamiset pyörivän mahan ympärillä, siksi päätinkin etten häntä enää tässä loppuraskaudessa aktiivisesti tapaile.
kysymykset, joita ei "normaalitilassa" yleensä kysytä, esim. "Mikä on sun hemoglobiini", "Paljonko on tullut painoa lisää?" jne. En siis varsinaisesti ärsyyntynyt, mutta hämmästyin sitä, että puolitututkin kysyivät yht'äkkiä tallaisia.
2. Mahan koon kauhistelut (ihan ventovieraatkin tekivät tätä): "Ootko varma, että vauvalla on kaikki hyvin, kun sun maha on noin valtavan iso?" (Voiko siitä olla varma?), "Miks sun maha on suurempi kuin X:n maha, vaikka X:llä on laskettu aika sua ennen?" (En voi tietää, en... Mun maha tais myös normaalitilassa olla suurempi kuin X:n maha + olin X:ää 20 cm lyhyempi...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä rv 38 ja vitutus käyrä muutenkin katossa.
Typerät ihmiset.
tuli vielä lisää mieleen:
"Mistä tietää, että on raskaana?" (Tätä kysyi komikymppinen miespuolinen työkaverini :O) Saman työkaverin suusta "Onko sun mies nyt ihan paniikissa?" (Itse asiassa en heti edes tajunnut kysymyksen liittyvän raskauteeni, sillä puhuimme jostain ihan muusta ennen tuota kysymystä.)
#9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mene sivuttain valokuvaan, kun ei se maha näy edestäpäin" Otettiin siis ihan sellaista sukukuvaa, missä paljon porukkaa, niin mun mahan olis pitänyt näyttää jotenkin extraisolta. Ei se kovin pieni voinut olla, kun oli jo rv 36, mutta ei kuulemma näkynyt edestäpäin...
Ultran jälkeen. "En usko, että on poika. Kyllä sieltä tyttö tulee" NÄytin siis anopille ultrakuvaa ja pippeliä. Uskon asiahan siis tuokin...
Rv 36 anoppi tokaisi: " Oletko varma, että niitä ei ole kaksi?" Kaikki ultrakuvat siis näytin anopillekin. Jos se toinen on ollut piilossa...
Sitten muita ärsyttäviä miehen siskolta eli joka kerta piti hämmästellä, miten maha on kasvanut ja miten suuri se on, vaikka sf-mitta oli ihan keskitasoa ja monen muun mielestä maha oli aika pieni.
ajan, kun oli äitienpäivä. Käytiin sitten miehen mummolla käymässä, jossa oli myös kaikki kymmenen lasta puolisoineen ja osa jälkikasvusta. En jaksanut lopulla edes hymyillä, kun pitkin päivää kuului "ai viikko sitten oli laskettu aika? Mitä sinä täällä teet, eiks sun pitäisi olla sairaalassa? Höhhöhhöö". Varsinkin keski-ikäisillä miehillä oli käsitys, että lapsi syntyy milloin minä haluan.
Koin loukkaavina myös äitini utelut joka raskauden kohdalla, että onko raskaus vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"saat syödä kahden edestä" -No joo, en oikeasti kyllä tarvi.
"joko sie kohta synnytät" -toivottavasti en vielä vähään aikaan, nämä kysymykset kun alkaa yleensä viikon 30 jälkeen.
Mutta aikalailla on unohtunu nekin ärsytykset vauvan tultua. Mutta toistuvat samat kysymykset vain alkaa jossain vaiheessa ärsyttämään. Vaikka hyvää kysyjäyt varmasti tarkoittaa.
"Oliko se suunniteltu vai vahinko?"
"Oletko sä nyt ihan varma tästä?"
"Mitä se x:kin (mieheni) tuumaa asiasta?"Onnentoivotuksia ei ole tullut, se ärsyttää eniten. Rv 13 nyt. Kaverit tuskin tulevat kyselemään pätkän vertaa mahan kasvamisesta tai synnytyksistä. Kivaa.
Sillon kun mä odotin ekaa 18 vuotiaana niin kuulin vähän saman suuntaisia kommentteja... =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Joko on avautunut?
- Onko peräpukamia?
- "Ja mä muistan kun mä repesin niin ja niin paljon"
- Näytä maha!
- Miten sä ajattelit synnyttää?
- Pitääkö ravata vessassa?
Argh, ei kuulu puolitutuille!
sitten taas päinvastainen voivottelu kuin montaa vastaajaa eli:
"miten sä oot noin pieni, ei voi syntyä kesällä kun on NIIN pieni maha, onkohan se vauva ihan kunnossa kun sun maha on noin pieni ja ootko ihan varma lasketusta ajasta jne. jne...."
Mä olen normaalisti hoikka ja pitkä enkä muuttunut mikskään sotanorsuksi kolmannessa(kaan) raskaudessa, vaikka utelijoitten mukaan olis ilmeisesti pitänyt :)
Vaaveli syntyi ihan sinä kesänä kuin pitikin ihan normaalikokoisena 3,5 kiloisena ja muutenkin normaalina :)
Kaikki normaalit käytöstavat unohtuvat siinä vaiheessa kun kanssaihmiset huomaavat raskauden. Painoa ja kaikkea saa sen jälkeen arvostella aivan vapaasti, ikäänkuin raskaana oleva ei itse olisi edes läsnä, vaan vain se vauvamaha.
"Oliko se suunniteltu vai vahinko?"
"Oletko sä nyt ihan varma tästä?"
"Mitä se x:kin (mieheni) tuumaa asiasta?"Onnentoivotuksia ei ole tullut, se ärsyttää eniten. Rv 13 nyt. Kaverit tuskin tulevat kyselemään pätkän vertaa mahan kasvamisesta tai synnytyksistä. Kivaa.
Mä haluan onnitella sua! :)
Toivottavasti itse ymmärrät pitää turpasi täysin tukossa kun olet itse anoppi ja täpinöissäsi tulevasta lapsenlapsesta.
"Mene sivuttain valokuvaan, kun ei se maha näy edestäpäin" Otettiin siis ihan sellaista sukukuvaa, missä paljon porukkaa, niin mun mahan olis pitänyt näyttää jotenkin extraisolta. Ei se kovin pieni voinut olla, kun oli jo rv 36, mutta ei kuulemma näkynyt edestäpäin... Ultran jälkeen. "En usko, että on poika. Kyllä sieltä tyttö tulee" NÄytin siis anopille ultrakuvaa ja pippeliä. Uskon asiahan siis tuokin... Rv 36 anoppi tokaisi: " Oletko varma, että niitä ei ole kaksi?" Kaikki ultrakuvat siis näytin anopillekin. Jos se toinen on ollut piilossa... Sitten muita ärsyttäviä miehen siskolta eli joka kerta piti hämmästellä, miten maha on kasvanut ja miten suuri se on, vaikka sf-mitta oli ihan keskitasoa ja monen muun mielestä maha oli aika pieni.
Kysyn minä itsekin jos joku tuttu on raskaana.
Mun mahasta joku on sanonu, et onpa pieni ja sitten toinen sanoo, et miten voi olla noin iso maha. Painon noususta mulla on varmaan eniten kysytty. Nyt rv 38 ja 8 kiloa tullu painoa. Sitä sitten taivastellaan, että miten voi olla noin vähän :D Tosin yks ystävä totes heti, että hänen työkaverilla ei noussu kuin 2 kiloa ja mahakin oli paljon pienempi kuin mulla. Oli kuitenkin 3,6 kilosen synnyttäny.
Näitä vertailuja löytyy aina... Mut se on sellasta.
"Oliko se suunniteltu vai vahinko?"
"Oletko sä nyt ihan varma tästä?"
"Mitä se x:kin (mieheni) tuumaa asiasta?"Onnentoivotuksia ei ole tullut, se ärsyttää eniten. Rv 13 nyt. Kaverit tuskin tulevat kyselemään pätkän vertaa mahan kasvamisesta tai synnytyksistä. Kivaa.
tänä vuonna 21, että en nyt ihan miksikään teinimammaksi itseäni laske.. Sapettaa!
Onnittelijalle kiitos:)
Sillon kun mä odotin ekaa 18 vuotiaana niin kuulin vähän saman suuntaisia kommentteja... =(
ärsyttänyt mitkään raskauteen liittyvät kommentit.