Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa positiivisia asioita yksilapsisuudesta, olen murheen murtama... :(
29.03.2012 |
Meidän ensimmäinen ja myös viimeinen lapsemme syntyi kolmisen viikkoa sitten. Synnytyksessä ei kaikki sujunut niin kuin piti vaan kohtuni repesi, jonka takia se jouduttiin poistamaan.
Minä ja mieheni ollaan aina haaveiltu isosta perheestä, vähintään 4lasta, mutta nyt esikoinen jää myös ainokaiseksi ja se surettaa todella paljon.
Olen kyllä myös kiitollinen, että sain edes tämän yhden lapsen kuin että olisin jäänyt lapsettomaksi. Silti harmittaa, kun esikoinen ei tule koskaan saamaan sisarta, jonka kanssa leikkiä. Ja toisaalta olisin myös halunnut saada edes yhden pojan, vaikka toki se vauvan terveys menee sukupuolen edelle.
Olen varmasti vielä hormonihöyrissä ja tämä tuntuu täysin maailmanlopulta enkä osaa nähdä tässä juuri mitään positiivista. Näen vain suuren menetyksen, kun emme saa enää lapsia.
Auttakaa ja helpottakaa oloani ja kertokaa yksilapsisuuden positiivisia puolia, kiitos.
Kommentit (48)
Mitä jos keskittyisit nyt siihen vauvaan joka sulla on? :O Ihan käsittämätöntä valitusta turhasta. Lapsia voi adoptoida tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi vaikka. Olet kyllä aikamoinen ääliö.
ja jonkun mielestä se on ääliö kun suree asiaa..?! Aika hurjaa mun mielestä. En voi kuvitella moista kommenttia kuin jonkun katkeran lapsettomuudesta kärsivän naisen suuhun/päähän, niillä ei ajatus tunnu välillä riittävän piiruakaan sen oman tyhjän napansa ulkopuolelle -siis yhtään heidän kärsimystään vähättelemättä vaan asennetta voimakkaasti kritisoiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettiä sitä ettei saa koskan poikaa kun oma tytär on 3 viikkoa vanha...mutta kukin tavallaan.
teknisesti sinun synnyttämiä, mutta muuten sinun lapsia. Äläs nyt vielä masennu. Saattaa olla, että kohdunvuokraaminen on sallittua tulevaisuudessa, ja aina voit harkita adoptiotakin. Työkaverillani on kaksi ihanaa adoptoitua lasta ja pomoni lapsi on myös adoptoitu. Äidinrakkaus on muutakin kuin biologiaa!
Meille ei ole tullut kolmatta lasta, vaikka puolesta tusinasta haaveiltiin. Minulla on kaksi kummilasta ja lisäksi olen Plan-kummitätinä pienelle afrikkalaiselle tytölle. Hyvä on näin, ei yövalvomisia enää eikä kakkavaippoja (yök), aikaa opiskelulle.
ihminen,toki kaipasin sisarusta itselleni,mutta mulla oli lapsuudessa ihania ystäviä,jotka ovat edelleen elämässäni mukana,että ainakin lapsesi näkökulmasta asia ei ole maailmanloppu.Koita nauttia äitiydestäsi :)
että lapsellasi on nyt mahdollisuus aikuisena saada aika mukava perhe itsellensä ja sulle monta lapsenlasta. Niin mä ainakin itse koen; kun on sisaruksia perintöä ei ole odotettavissa kuin jaettuna pieni osa mutta ne jotka ovat sisaruksettomia uskaltavat hankkia isommat perheen ja isomman asunnon vaikka muutoin oltaisiin vertaisryhmäläisesti esim koulutuksen puolesta samalla tasolla. Iso perhe vaatii rahaa. Auttaa asiaa jos sitä on edes jossain vaiheessa tulossa mutta jos tietää että näin ei ole niin taloudellisia tekijöitä (lapset, autot, koti) ja niiden määrää on opittava rajoittamaan jo melko varhaisessa vaiheessa aikuisikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin olisitte surullisia. Ei tollasesta nyt pelkällä olankohautuksella pääse yli... Mut kun ei osata asettua toisen asemaan vaan vedetään asiat halki-poikki-pinoon -tyylillä...
Olen itse tahallisesti yksilapsinen ja minulla ei ole kokemusta isommasta perheestä, mutta meidän elämämme on kolmistaan on ollut hienoa :). On ollut aikaa, rauhaa, rakkautta ja rikkautta. Olemme läheisiä, parisuhde on edelleen onnellinen ja lapsella on paljon kavereita.
Surulla on aikansa, mutta toivottavasti voit joskus nähdä asiassa myös myönteisiä puolia. Tai saatte lisää lapsia jollakin keinoin.
Onnea vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
monesta lapsesta, vaikka kuudesta, mutta nyt näyttää siltä, että 2-vuotiaamme jää ainokaiseksi.
Olen surrut tosi paljon mutta toisaalta olen tietoisesti nauttinut joka ikisestä hetkestä kun olen ajatellut, että tämän asian koen vain kerran. Ota siis nautinto irti joka hetkestä.
Tällä hetkellä iloitsen siitä, että minulla on aikaa huomioida lapseni jokainen sana, asia ja tekeminen. Minun on TOSI helppo liikkua lapseni kanssa verrattuna kahden lapsen äiteihin. Lapsi nauttii saamastaan huomiosta.
kohdun poiston takia on rajoituksia tekemisissä.
Tiedän, että adoptio on meille ehkä mahdollista tai sijaisvanhemmuus, mutta ne eivät ole sama asia kuin se oma lapsi ja uusi raskaus. En väitä, etteikö adoptoitu voisi olla yhtä rakastettu kuin biologinen, tiedän, että voi olla, koska siskoni on adoptoitu. Sijaisvanhemmuudessa sitten taas ne lapset eivät koskaan ole omia ja heistä pitää oppia luopumaan. Silti tätäkin harkinnut mieheni kanssa jo aiemminkin, että voisimme toimia sijaisvanhempina.
En koe itseäni ääliöksi, jos olen yllättävän kohdunpoiston jälkeen surullinen, ettei meille tule enempää lapsia.
ap
Mitä jos keskittyisit nyt siihen vauvaan joka sulla on? :O Ihan käsittämätöntä valitusta turhasta. Lapsia voi adoptoida tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi vaikka. Olet kyllä aikamoinen ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos keskittyisit nyt siihen vauvaan joka sulla on? :O Ihan käsittämätöntä valitusta turhasta. Lapsia voi adoptoida tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi vaikka. Olet kyllä aikamoinen ääliö.
ihan samaa. Vähän kummallista, jos ei pysty nauttimaan siitä vauvasta vaan haikailee jonkin olemattoman perään.
Ajattele omalle kohdallesi.
Mitä jos keskittyisit nyt siihen vauvaan joka sulla on? :O Ihan käsittämätöntä valitusta turhasta. Lapsia voi adoptoida tai ryhtyä sijaisvanhemmaksi vaikka. Olet kyllä aikamoinen ääliö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen, etten enää voi olla raskaana. Tämä lienee normaalia, koska ei ollut odotettavissa, että kohtuni repeäisi synnytyksessä ja se jouduttaisiin poistamaan.
ap
miettiä sitä ettei saa koskan poikaa kun oma tytär on 3 viikkoa vanha...mutta kukin tavallaan.
koska itselleni on aina ollut selvää, että haluan vain yhden lapsen. Minulta kai puuttuu kyky ajatella niitä iloja joita useampilapsisessa perheessä on, (vaikka täytyyhän niitä olla rutkasti, kun niin monet sitä haluaa). Kaikissa tuntemissani useampilapsisissa perheissä lasten keskinäistä kanssakäymistä tuntuvat leimaavan ainaiset kähinät ja tappelut. Varmasti keskinäistä rakkautta ja välittämistäkin on paljon.
Minusta on ihana keskittyä yhteen lapseen, hänen ainutlaatuisuuteensa. Lapsi voi rauhassa puuhailla haluamiaan asioita ja saa tukea heti kun tarvitsee. Erilaisista piireistä hän on saanut ystäviä ja päiväkodissa osa-aikaisena on voinut tutustua ryhmässä toimimiseen ja pärjäämiseen. eri ikäiset pikkuserkut ja muut sukulaiset ja naapurit tuovat myös perspektiiviä elämään.
Olen (olemme) itse myös tykännyt tallentaa hänen elämäänsä valokuvin, videoin, leikekirjoin... Useamman lapsen kanssa tällainen jäisi ainakin minulta tekemättä. Eikä se ehkä tuntuisi niin tärkeältäkään? (Moni tuntuu ottaneen esikoisesta valokuvia, mutta seuraavasta lapsesta ei juuri lainkaan).
Lisäksi minulla on omaakin aikaa, jolloin jaksan taas paremmin olla lapsen kanssa, sillä eihän se yhdenkään lapsen kanssa aina pelkkää auvoa ole :)
Ymmärrän että sinua surettaa menetetty haave. Halusin kuitenkin kertoa, että yhdenkin lapsen kanssa voi olla erittäin antoisaa!
Mutta nauti nyt ainutlaatuisesta vauva-ajasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tarviiko tommosta asiaa taas tänne tulla valittelemaan. Oli hyvin sanottu että iloitse nykyisestä lapsesta äläkä haikaile sellasta mitä et enää saa, paitsi adoptoimalla.
ihmettelijöitä, jotka ei voi asettua toisen asemaan.
Jos ap ei saisi olla harmissaan kohdun menetyksestä ja sitä kautta monilapsisen perheen menetyksestä, niin mistä hän sitten mielestänne saa harmistua ja ennen kaikkea milloin?
Jos ette kestä muiden murheita, niin jättäkää vaikka kommentoimatta. Hyvä, että ap käsittelee tätäkin asiaa. Se ei tarkoita, että hän ei rakasta syntynyttä vauvaansa tai voisi nauttia tämän vauva-ajasta. Elämä on sellaista, että jos on hyviäkin asioita, niin voi olla niitä huonojakin yhtä aikaa ja aina ei tarvitse katsella vain vaaleanpunaisten rillien läpi.
Onnea ap sinulle vauvasta ja nautihan vauva-ajasta. Se on ihan totta mitä tuolla jotkut sanovat, että esikoisen kanssa on kaikista helpointa nauttia vauva-ajasta. Voi tehdä kauppareissuja ja matkustella vielä hyvin kätevästi. Imettäminen onnistuu ilman ulkopuolisia jatkuvia keskeytyksiä. Jos se harmittaa, että sisaruksia ei tule, niin keskity jo varhaisesta iästä lähtien vaalimaan tiiviitä yhteyksiä esim lapsen serkkuihin tai ystävän lapsiin. Ja todellakin adoptio on myös mahdollisuus. Sitä kannattaa pohtia hyvissä ajoin ja tunnustella mielessä, että miltä se ajatus tuntuu. Eikä sitä muuten sanota, että jää aina paitsi sitä viimeistä vauvaa eli aina tavallaan olisi tilaa vielä yhdelle, ja sitä vähän suree, että enempää ei tule.
Onnea vielä vauvasta!
Älä välitä noista kommenteista, joiden kirjoittajat ovat aina saaneet kaiken, mitä ovat halunneet.
Itsekin halusin aina monta lasta, mutta sain yhden. Ja hän on kaikkien viiden haavelapseni parhaat puolet yhdessä paketissa :) .
Tällä hetkellä, kun vertaan meitä ja monilapsisia ystäväperheitä, olen kiitollinen mm. näistä asioista:
- vaikka olen hoitovapaalla 3-vuotiaaksi asti, meillä on helposti rahaa ostaa lapselle kunnon varusteet ja tehdä monenlaista, käydä ulkona syömässä ym, mitä monen lapsen perheissä ei usein ole
- voin helposti liikkua lapseni kanssa ja käydä stressaantumatta hänen kanssaan harrastuksissa, kerhoissa, kaupungilla, ex tempore vaikka kaksistaan ravintoloissa, kahviloissa jne. Jo kahden lapsen kanssa se tuntuu olevan paljon hankalampaa ja vaativan paljon etukäteissuunnittelua.
- jos haluan pienen hetken omaa rauhaa, voin antaa hänelle jotain kiinnostavaa tekemistä ja hän jaksaa keskittyä siihen. Monen lapsen kanssa harvoin on sellaisia hetkiä että kaikki lapset keskittyvät johonkin yhtä aikaa.
- päiväuniaikana on minun omaa aikaani. Kaikki lapset eivät nuku yhtä aikaa.
- saan lukea lehden rauhassa, kun lapsi istuu sylissäni ja lukee omaa lehteään.
- autossa on tilaa mukavasti
- kaupassa lapsi saa työntää aina pikkukärryjä. Monen lapsen kanssa en voisi kuvitellakaan.
- lapsi oli helppo opettaa kuivaksi, kun yksi lapsi oli helppo ottaa aina vessaan, kun itsekin meni. Monen kanssa lienee hankalampaa, ainakin ystävieni lapset käyttävät vaippaa vielä yli 2-vuotiaina.
- matkustaminen on PALJOn helpompaa yhden lapsen kanssa!
- rattailla pääsee helpommin liikkumaan, kun on vain yksi
jne jne
Tunteet varmasti mylläävät, mutta ole onnellinen että sait edes tämän yhden lapsen. Monelle sekin olisi ollut suuri onni.
Te pystytte antamaan paljon ainokaisellenne. Ei tarvitse jakaa vanhempien huomiota ja rahaa jää vähän ekstraankin. Teillä on myös enemmän aikaa parisuhteellenne. Ja jos aikaa tuntuu olevan liikaa, ainahan voitte hankkia koiranpennun paijattavaksi ja lapselle leikkikaveriksi. Keskittykää ainokaiseenne, parempi yksi hyvinkasvatettu lapsi kuin kymmenen hällä väliä-asenteista alkoholistin alkua. Laatu korvaa määrän.
Tulevaisuudessa sijaissynnyttäjä voi olla yksi vaihtoehto, jos koet palavaa tarvetta saada toisen biolapsen. Tämän laillistamista on nimittäin tosissaan pohdittu uudemman kerran.
mieluummin tällä palstalla saa haukkua julkkiksia ym tärkeää???
mutta tarviiko tommosta asiaa taas tänne tulla valittelemaan. Oli hyvin sanottu että iloitse nykyisestä lapsesta äläkä haikaile sellasta mitä et enää saa, paitsi adoptoimalla.
Meillä on vain yksi lapsi, nyt jo 10-vuotias tyttö. Minusta elämämme on ollut todella ihanaa, olen leikkinyt ja puuhannut tyttömme kanssa paljon, on ollut ihanaa oikein uppoutua lapsen maailmaan, siihen on paljon paremmin aikaa yhden lapsen kanssa, kun voi antaa koko huomion vain yhdelle ja myös kotitöitä on vähemmän.
lapsi jää ainokaiseksi. Olisin halunnut sisaruksia, mutta se ei nyt onnistu.
Olen tosi läheinen omien sisarusteni kanssa ja meillä on samanikäisiä lapsia. Toivon serkusten pysyvän läheisinä läpi elämänsä. Mulla itselläkin on yksi sellainen serkku joka menee miltei veljestä.
Se sukulaisuusside ikäänkuin korvaa niitä sisaruksia, näin olen itseäni lohdutellut :)