Lue keskustelun säännöt.
Masennus
27.03.2012 |
Läheisellä on paha masennus. On nyt osastolla itsemurhayrityksen jälkeen. Miten tukea häntä? Olen neuvoton ja pelottaa.
Kommentit (64)
elämässä? Tosiaan pelkkä osastolla olo ei taida ketään parantaa, varsinkin jos kyse vain tavallisesta tk:n osastosta. Aika sanattomaksi vetää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko oli tuossa syksyllä jo paljon parempi. Sanoi, että ei edes tunne itseään sairaaksi(luultavasti siksi, että olo oli ollut aiemmin niin huono). Nyt jouluna kävi ja oli selvästi huonompi, koska lapset olivat isällään ja meidän lapset tuntuivat vaan pahentavan tilannetta. Ei toki ollut mitenkään ilkeä meidän lapsille. Toivon että hänen olonsa helpottaa taas kevään koittaessa. Selvillä vesillä tässä ei todellakaan vielä olla. Pelko on hiipinyt pikku hiljaa taas omaankin mieleen...
päästä psykoterapiaan kunnolliselle terapeutille, jota sisko ei itse varmastikaan halua itselleen järjestää, mutta ehkä suostuisi käymään tutustumiskäynnillä jos te varaisitte ajan, ja ehkä sitten huomaisi, että siitä on apua? Mitä kautta sisko päätyi mielisairaalaan, käykö psykiatrilla?
tietty jos/kun masennus on tosi paha, niin ensin pitää lääkkeiden/sähköhoidon tms. avulla päästä niin hyvään kuntoon, että siitä terapiasta on apua, joten varmasti nyt paras paikka on suljettu osasto, koska muuten se yrittäisi taas itsemurhaa. Toivottavasti pitävät siellä tarpeeksi kauan ja löytävät sopivat lääkkeet.
Pääsi sinne nyt viimeisimmän itsemurhayrityksen jälkeen. Edellisellä kerralla annettiin viikko sairaslomaa ja laitettiin kotiin. Käsittämätöntä! Tiedän että paikka on nyt paras mahdollinen tilanteeseen nähden, mutta onhan tämä raskasta, varsinkin äidille. Terapiaa ei ole aiemmin edes tarjottu, mutta kyllä se on selvää, että sitä tarvitaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennuksesta. Tahtoisin ymmärtää sairautta paremmin.
ap
Sisko voi jo vähän paremmin, oli jaksanut jo nauraa. Ilmeisesti lääke mitä saa on oikea. Kaipaisin kuitenkin vielä neuvoja.
ap
tarjoa apua käytännön asioissa, ihan arkisisssa jutuissa(kaupassa käynti, siivoaminen ym juoksevat asiat)...älä odota ihmeparantumista, varaudu takapakkeihin ja pitkäänkin toipumisaikaan. Älä syyllistä. Tee selväksi että olet tavoitettavissa hätätapauksessa. Kerro häneölle kuinka rakas ja tärkeä hän sinulle on ja kuinka kamalalta tuntuisi hänet menettää. Auta hoitoonpääsyssä/terapian järjestämisessä, se voi olla aika ruljanssi ja masentunut helposti luovuttaa sen suhteen. Ole lähellä, halaa ja lophduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäinen siskosi on ja millaisessa elämäntilanteessa? Mitä masennuksen taustalla voisi olla, jotain tapahtumia, menetyksiä tms?
masennus on niin hirveän moniulotteinen ja vaihteleva sairaus johon sekoittuu usein muita psykiatrisia sairauksia. Esimerkiksi nuoren syömishäiriöisen masennus on usein tosi erilaista vanhemman työttömyyskierteessä olevan masennukseen verrattuna.
joillakin on näköjään varaa masentua.
Itsellä on sellainen historia ettei todella ole ollut "varaa" masentua.
masennushan on aika pitkälti kiinni välittäjäaineiden epätasapainosta ja geneettisestä alttiudesta? itsekö sinäkin niitä kontrolloit.
jos tiedät lääketieteestä noin vähän, ei ehkä kannata kommentoida näin vakavia ketjuja :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minkä ikäinen siskosi on ja millaisessa elämäntilanteessa? Mitä masennuksen taustalla voisi olla, jotain tapahtumia, menetyksiä tms?
masennus on niin hirveän moniulotteinen ja vaihteleva sairaus johon sekoittuu usein muita psykiatrisia sairauksia. Esimerkiksi nuoren syömishäiriöisen masennus on usein tosi erilaista vanhemman työttömyyskierteessä olevan masennukseen verrattuna.
eroamassa (ero siskon lopulta sysäsi pois raiteiltaan) 2 lasta (mikä tekee asiasta vielä vaikeamman). On siis ollut masentunut jo noin 10 vuotta. Välillä masennus pysyi hallinnassa, kun sisko laihdutti(aina ollut ylipainoinen) eli ahdistus siirtyi vain toiseen kohteeseen. Syytän itseäni, että en nähnyt ajoissa mikä tilanne oli. Ja nyt se on jo todella paha.
ap
on todella niin että on sellainen olo ettei millään ole enää mitään väliä, kaikki menettää merkityksensä, luonto värinsä, iho tuntonsa, osalla ruokahalu menee, osa ahmii sairaasti masennukseensa, osa vetää alkoholia tai lääkkeitä ahdistukseensa. masennuksia on erilaisia, kaikille yhteistä on että elämänhalu sammuu, ei edes keksi mitään mitä haluaisi tehdä vaikka saisi tehdä mitä vaan. että näkee olemassaolonsa jatkuvana kärsimyksenä ja sinnittelee hengissä vain ettei loukkaisi läheisiään, eivätkä voimat riitä yleensä edes itsemurhaan. olo on että olisi onnellisempi kuolleena. ettei mikään enää kiinnosta, ei edes yrittää parantua. taustalla voi olla traumoja, tunne ettei kelpaa ja on ihan paska ja huono mutta myös ihminen voi masentua ilman näkyvämpää syytä. masennuksesta ei voi parantua liikunnalla ja hyvin masentunut ei pääse edes sängystä ulos eikä pysty edes pienimpiä arkirutiineja ylläpitämään. ja ihminen voi miettiä mikä on elämän tarkoitus eikä löydä siihen mitään vastausta. aivot urautuvat tuohon nollakaavaan ja masennus syvenee ja syvenee..eniten loukkaa tuo "ulos, ylös ja lenkille"-asenne.
terveisin masennuslääkkeiden voimalla normaalielämään selvinnyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi aiheuttaa myös tunteen et on kuin kuplassa, erossa normaalielämässä jossa toisten elämä menee eteenpäin ja oma on kuin tervassa. todella kamalaa että siskollasi on lapsia, onneksi on isä joka voi siis hoitaa lapsia kun siskosi pitää keskittyä nyt lepäämään ja aloittamaan urakan noustakseen pohjalta jospa jaksaisi vielä yrittää?
joskus vaan masentuneet antavat periksi, eivät usko enää parempaan huomiseen. itselleni parasta terapiaa oli vertaistuki, ne ihmiset voivat ymmärtää tuskasi. ap pidä varasi ettet pala itse loppuun. et voi parantaa siskoasi etkä ole vastuussa hänen elämästään, et pysty menemään hänen asemaansa. yleensä masennusherkkyys on geeneissä mutta ympäristö laukaisee sen. ihan koulukiusaus riittää jos viemään ihmisen itsetunnon loppuelämäksi. tarpeeksi masentunut ei jaksa läpikäydä intensiivistä terapiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on todella niin että on sellainen olo ettei millään ole enää mitään väliä, kaikki menettää merkityksensä, luonto värinsä, iho tuntonsa, osalla ruokahalu menee, osa ahmii sairaasti masennukseensa, osa vetää alkoholia tai lääkkeitä ahdistukseensa. masennuksia on erilaisia, kaikille yhteistä on että elämänhalu sammuu, ei edes keksi mitään mitä haluaisi tehdä vaikka saisi tehdä mitä vaan. että näkee olemassaolonsa jatkuvana kärsimyksenä ja sinnittelee hengissä vain ettei loukkaisi läheisiään, eivätkä voimat riitä yleensä edes itsemurhaan. olo on että olisi onnellisempi kuolleena. ettei mikään enää kiinnosta, ei edes yrittää parantua. taustalla voi olla traumoja, tunne ettei kelpaa ja on ihan paska ja huono mutta myös ihminen voi masentua ilman näkyvämpää syytä. masennuksesta ei voi parantua liikunnalla ja hyvin masentunut ei pääse edes sängystä ulos eikä pysty edes pienimpiä arkirutiineja ylläpitämään. ja ihminen voi miettiä mikä on elämän tarkoitus eikä löydä siihen mitään vastausta. aivot urautuvat tuohon nollakaavaan ja masennus syvenee ja syvenee..eniten loukkaa tuo "ulos, ylös ja lenkille"-asenne.
terveisin masennuslääkkeiden voimalla normaalielämään selvinnyt
Sisko ei ole koskaan ollut tyypillinen masentunut eli maannut vaan sängyssä vaan yrittää tehdä koko ajan jotain, mikä toisaalta vaan pahentaa tilannetta. Hän siis vaatii itseltään aivan liikaa. Ja kaikki mitä viestissä kerroit täsmää täysin siskon kertomaan. Lisäksi vielä se, että ei pysty keskittymään mihinkään.
voi aiheuttaa myös tunteen et on kuin kuplassa, erossa normaalielämässä jossa toisten elämä menee eteenpäin ja oma on kuin tervassa. todella kamalaa että siskollasi on lapsia, onneksi on isä joka voi siis hoitaa lapsia kun siskosi pitää keskittyä nyt lepäämään ja aloittamaan urakan noustakseen pohjalta jospa jaksaisi vielä yrittää?
joskus vaan masentuneet antavat periksi, eivät usko enää parempaan huomiseen. itselleni parasta terapiaa oli vertaistuki, ne ihmiset voivat ymmärtää tuskasi. ap pidä varasi ettet pala itse loppuun. et voi parantaa siskoasi etkä ole vastuussa hänen elämästään, et pysty menemään hänen asemaansa. yleensä masennusherkkyys on geeneissä mutta ympäristö laukaisee sen. ihan koulukiusaus riittää jos viemään ihmisen itsetunnon loppuelämäksi. tarpeeksi masentunut ei jaksa läpikäydä intensiivistä terapiaa
Lapset ovat tosiaan isällään ja voivat hyvin. Vaikka sitähän ei todellisuudessa näe vasta kun vuosien päästä. Minun lapset taas luonnollisesti oireilevat minun stressiin. Mutta kyllä me pärjätään.
Sairastuin masennukseen jokunen vuosi sitten. Toivoin silloin mitä tahansa keinoa päästä pois siitä pahasta olosta ja samalla olin varma, että mikään ei koskaan tunnu enää miltään. Lääkkeitä kokeilin kolmea erilaista ennen kuin löytyi sopiva. Terapiasta sain myös apua ja samoin ystäviltä. Edelleen syön lääkkeitä, terapin lopetin pari vuotta sitten. Ikuinen pelko siihen syvään suohon putoamisesta. säilyy varmaan aina, mutta nyt ainkin on kaikki hyvin.
Voimia sinulle ap!
http://www.terapiaa.fi/Masennus/tukeminen/ei_pahenna.htm
Tässä nyt ei ole suoranaisesti ratkaisua, mutta paljon hyvää tietoa, miten tukea j olla läsnä, ja jaksaa itse vaikeaa tilannetta.
Voimia sinulle ja siskollesi!
Sairastuin masennukseen jokunen vuosi sitten. Toivoin silloin mitä tahansa keinoa päästä pois siitä pahasta olosta ja samalla olin varma, että mikään ei koskaan tunnu enää miltään. Lääkkeitä kokeilin kolmea erilaista ennen kuin löytyi sopiva. Terapiasta sain myös apua ja samoin ystäviltä. Edelleen syön lääkkeitä, terapin lopetin pari vuotta sitten. Ikuinen pelko siihen syvään suohon putoamisesta. säilyy varmaan aina, mutta nyt ainkin on kaikki hyvin.
Voimia sinulle ap!
Tosiaan lääkkeet kyllä siskoa auttavat, mutta hän ei halua niitä ottaa niin kuin on määrätty. Eli ainoaksi vaihtoehdoksi jää olla pitkään sairaalassa ja opetella rutiinit ja oikea elämänrytmi.
tunteena sellainen pohjaton turhuus, tarkoituksettomuus, väsymys, suru. Tulevaisuutta ei ole, millään ei ole väliä. Ihan kuin ympärillä olisi vain mustaa. Tuntuu kuin makaisi juoksuhiekassa, usein väsyttääkin niin paljon etteivät raajat meinaa totella. Ja pohjaton itseinho ja -kuvotus, itsensä tuntee niin huonoksi ja epäonnistuneeksi ettei ansaitse enää edes elää. Osa jopa ajattelee tekevänsä maailmalle palveluksen kuolemalla. Osa vain on elämään niin kyllästynyt ja pettynyt että tahtoo pois.
ap: kannattaa varmaan lukea kirjallisuutta aiheesta, kirjastostakin varmasti löytyy.
http://www.mielenterveysseura.fi/tiedotus_ja_julkaisut/tiedotteet/masen…
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
Hän puhui edellisellä kerralla itsensä pois sairaalasta ja alkoi syömään lääkkeitä mielivaltaisesti. Nyt huomaa, että edistystä ei oikeasti ollut edes tapahtunut. Hän kävi mielenterveyshoitajalla, mutta hoitaja kuulemma vähätteli kaikkea ja yritti pelotella vahingoilla, mitä liika lääkkeiden syöminen aiheuttaa. Mutta mitäpä se siskolle merkkaa, kun hän haluaa vain kuolla. Nyt on onneksi suljetulla osastolla ja me omaiset ollaan valppaana, että ei pääse liian aikaisin pois. Sisko on nyt tosi sairas. Ja jääräpäinen avun suhteen.