Dokumenttiprojekti: Perintönä köyhyys

Eiköhän tuossa osittain ole kyse myös opitusta avuttomuudesta. Enemmänhän se on periytynyt kuin itse köyhyys!!



Kun opitaan jo lapsesta asti, ettei tarvitse käydä töissä eikä tarvitse käydä koulussakaan, kun yhteiskunta kuitenkin tarjoaa sen, mitä vähimmillään tarvitsee.

Nämä tyypithän on oikeastaan kolmannen polven downshiftaajia!



Suomessa on ilmainen koulujärjestelmä ja jos täällä tosissaan ei saa itseään koulutetuksi mihinkään ammattiin, on kyse jo laiskuudesta ja typeryydestä! Kaikista typerintä on valittaa julkisesti omaa köyhyttään, jos lopulta on itse vaan ollut niin aloitekyvytön ja laiska, ettei ole saanut elämäänsä irtaantumaan vanhoista lapsuuden kaavoista!

http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/perintona_koyhyys







"

Dokumentti kertoo suomalaisesta köyhyydestä 2010-luvulla ja siitä, miten tuo köyhyys periytyy. Se näyttää, millaista on elää sukupolvesta toiseen jatkuvassa köyhyydessä. Dokumentti hyödyntää myös tuoreimpia tutkimustietoja, jotka kertovat suomalaisen köyhyyden ja huono-osaisuuden periytymisestä.



Elokuva seuraa helsinkiläisten köyhien arkea kolmessa sukupolvessa. Heidän arkensa pyörii ruokajonon, Kelan toimiston, työvoimatoimiston, sosiaalitoimiston ja pienipalkkaisten työllistämistöiden ympärillä. Köyhyys on heille selviytymistaistelua. Se on arjen taidetta: miten saada rahat riittämään ruokaan, lääkkeisiin ja vaatteisiin.



Dokumentin päähenkilöitä ovat Helsingin Tapulikaupungissa asuvat 26-vuotiaat Mira Vihtamäki ja hänen miehensä Joni Forsgren. Muita henkilöitä ovat Jonin ja Miran 2-vuotias poika Sami sekä Jonin äiti Carola Forsgren ja Miran äiti Nina Vihtamäki.



Jonin ja Miran perhe tulee toimeen yhteiskunnan tukien ja ruokajonon avulla. Kun muu ei auta, Mira ja Joni sekä molempien äidit hakevat syötävää ja päälle pantavaa kirkon ja järjestöjen ilmaisesta ruoka- ja vaatejakelusta.



Äidit, Carola Forsgren ja Nina Vihtamäki, syventävät Miran ja Jonin tarinaa. He kertovat paitsi lastensa myös omasta lapsuudestaan, johon kuului vanhempien alkoholismia, perheväkivaltaa, häätöjä vuokra-asunnoista - ja köyhyyttä.



Dokumentin käännekohta on se, kun pitkäaikaistyötön Joni pääsee tukityöllistetyksi kierrätysyritykseen. Kuinka perheen elintaso ja -tavat muuttuvat, kun rahaa on käytettävissä aiempaa huomattavasti enemmän? Mitä työllistyminen, edes vuodeksi eteenpäin, merkitsee Jonille?



"

Ai mitä keinoja - kannustaa lasta opiskelemaan, esimerkiksi. Ei köyhyys automaattisesti periydy. Opiskeluaikana ei voi ehkä tukea rahallisesti, mutta voi tukea henkisesti kuitenkin.



Kannattaa lapsesta lähtien kannustaa lasta kirjojen yms kulttuurin pariin - museoissa on ilmaispäiviä, gallerioissa voi käydä, kirjastosta saa kirjoja ja elokuvia. Eikä lapselle tarvitse koskaan kertoa, että saa rahansa sossusta tai ruokaa avustuksina - niin se ei muodostu "normiksi" eikä leimaa lasta, jos hän puhuu ohi suunsa kaveriporukassa. Kannattaa perustella niukka elämäntyyli paitsi rahan puutteella, myös ekologisuudella ja omalla valinnalla: kaikkea tavaraa ei tarvitse ostaa.



No, kai pitää katsoa dokkari ennen kuin kommentoi tarkemmin. Mutta olen itsekin köyhä - tosin koulutettu ja ammatissa toimiva. Saamme toimeentulotukea palkkani pienuuden vuoksi.

mitäköhän merkitystä vanhempien köyhyydellä on siihen että lapsista tulee myös aikuisiällä köyhiä kun koulutus kuitenkin on ilmaista tässä kauniissa Suomen maassamme? Tietenkin arvomaailma voi olla erilainen, muuta syytä en keksi

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ei alimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvalle tule mieleen viedä lasta kirjastoon tai ajatella, että lapsesta voisi tulla jotain.

Mun näkemykseni mukaan on olemassa taloudellista köyhyyttä ja henkistä köyhyyttä. Eiköhän tässä dokumentissa ole kyse siitä, että nämä perheet ovat/ovat olleet köyhiä molemmilla tavoilla.



Taloudellisesti köyhästä kodista voi hyvinkin päästä ponnistamaan vauraaseen elämään jos on riittävästi henkistä pääomaa. Eli kuten aiempi jo sanoikin, vanhemmat kannustavat lastaan lukemaan ja yrittämään, harrastamaan, sivistymään, taloudellisesta köyhyydestä huolimatta.



Jos koti on sekä taloudellisesti että henkisesti köyhä, on köyhyydestä irtipääseminen seuraavalle sukupolvelle vaikeampaa. Arvelen myös, että monet köyhät vanhemmat eivät lopulta edes halua lapselleen parempaa kuin mitä itsellään on ollut... Ehkä se on heille jopa uhka? Että lapsi pian luulee olevansa jotenkin parempi kuin vanhempansa ovat koskaan olleet?

Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ei alimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvalle tule mieleen viedä lasta kirjastoon tai ajatella, että lapsesta voisi tulla jotain.

Ei köyhä tarkoita automaattisesti samaa kuin "alimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluva". Eikä varakkuus tarkoita, että ihmisellä olisi automaattisesti jotain "sosiaalista ja kulttuurista pääomaa".

Koska tulonsiirroilla elävä ihminen elää ihan mukavasti loppujen lopuksi ja jos on esim. pitkäaikaistyötön, menot on helppo laskea etukäteenkin. Koskaan en ole joutunut leipäjonoon, vaikka on ollut isoja lääkärilaskuja jne. Ja kyllä, minusta se ON meriitti- meillä riittää köyhyydestä huolimatta rahat kaikkeen tarpeelliseen ja tuhlata voidaan myös vähän. Meillä ei tosin juoda eikä polteta, ne ovat varmaan kotimaisen köyhän kaksi isointa menoerää ruoan ja vuokran jälkeen...siltä ainakin tuntuu, kun katselee köyhien perheiden ostoksia paikallisessa kaupassa. Eineksiä, huonolaatuista ruokaa, limsoja, herkkuja ja iskälle kaljaa + tupakkaa. Huhhuh.

että joutuisi aina hakemaan apua myös kirkolta ja ruokajonoista. Normien mukaan kun yhdelle aikuiselle on jäätävä se 400e ja tuossa perheessä oli kaksi aikuista ja lapsi, eli n. 1000e pelkkään ruokaan ja pieniin menoihin. Luulisi riittävän.

Koska tulonsiirroilla elävä ihminen elää ihan mukavasti loppujen lopuksi ja jos on esim. pitkäaikaistyötön, menot on helppo laskea etukäteenkin. Koskaan en ole joutunut leipäjonoon, vaikka on ollut isoja lääkärilaskuja jne. Ja kyllä, minusta se ON meriitti- meillä riittää köyhyydestä huolimatta rahat kaikkeen tarpeelliseen ja tuhlata voidaan myös vähän. Meillä ei tosin juoda eikä polteta, ne ovat varmaan kotimaisen köyhän kaksi isointa menoerää ruoan ja vuokran jälkeen...siltä ainakin tuntuu, kun katselee köyhien perheiden ostoksia paikallisessa kaupassa. Eineksiä, huonolaatuista ruokaa, limsoja, herkkuja ja iskälle kaljaa + tupakkaa. Huhhuh.

Tupakka on kyllä aika kallista, mutta kalja ei. Ja jos tupakkaa polttaa vain satunnaisesti, niin ei siihen kauheasti rahaa mene. Itse en polta koskaan, mutta jos joskus ostan muutaman kaljan tai siiderin, niin eipä ne paljon maksa! Samoin limsan osto joskus tuskin kaataa taloutta, sekin on aika halpaa litkua.

Voin hyvin kuvitella tarpeen leipäjonossa käymiseen. Esim. kodinkoneen hajoaminen voi tuoda ison loven lompakkoon. Sossu ei välttämättä auta edes lapsiperheen pyykkikoneen hankinnassa, saati imurin, tiskikoneen, tietokoneen (se voi olla myös työ- tai opiskeluväline)... Ja onhan noita isoja menoja muitakin. Ei vuosikausia voi elää pelkillä ehdottomilla välttämättömyyksillä.

Mistä sinä muuten tiedät kaupassa kaikkien perheiden varallisuuden? Ja miten tarkkaan olet kytännyt yksittäisten perheiden ostoksia, kuinka pitkällä ajalla?

Johtaa sitten myöhemmin myös aineelliseen köyhyyteen. Ilmeisesti lapset oppivat kyseisen elämäntavan eli valtion avustuksilla elämisen vanhemmiltaan kun eivät tiedä paremmasta.

että joutuisi aina hakemaan apua myös kirkolta ja ruokajonoista. Normien mukaan kun yhdelle aikuiselle on jäätävä se 400e ja tuossa perheessä oli kaksi aikuista ja lapsi, eli n. 1000e pelkkään ruokaan ja pieniin menoihin. Luulisi riittävän.

Se riittääkin ruokaan ja pieniin menoihin. Mutta kun pitää lisäksi ostaa vaatteet, mahdollisesti tehdä joskus jotain kodin hankintoja... Perhe voi panostaa lapsen harrastukseenkin. Joskus voi joutua ajamaan taksilla sairaalaan päivystykseen, jos eivät bussit enää kulje. Tai muuta sellaista!

Jani, Mira ja Sami on ihan normaaleja 25-35 vuotiaiden nimiä. Tietenkin nimimuoti on sen jälkeen muuttunut, mutta ihan perusnimiä nuo ovat. Varsinkin Sami ja Jani nimeä taitaa olla 40 vuotiaillakin.

http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/ohjelmisto





Trailerissa jomman kumman äiti kertoo, että "köyhyys tarkoitti oikeastaan sitä, että aina ei saanut sitä mitä muilla oli".



Voi helvatta! Arvatkaapa vaan kuinka köyhä minä sitten tuolla logiikalla olen lapsuudessani ollut! Mä en koskaan saanut sitä, mitä muilla oli.

Lapsuus oli oikeasti köyhä, erityisesti taloudellisesti mutta toisen vanhemman vuoksi osittain myös henkisesti. Silti olen ponnistanut vauraampaan elämään. Opiskelin mm. korkeakoulututkinnon ilman minkäänlaista apua vanhemmiltani. Musta tuntuu, että tuo lapsuuden köyhyydellä perusteleminen on vaan tekosyy monelle "köyhälle".

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ei alimpaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvalle tule mieleen viedä lasta kirjastoon tai ajatella, että lapsesta voisi tulla jotain.

Ei se aina noinkaan mene. Köyhäksi voi päätyä monista eri syistä, eikä se aina ole oma valinta.

En tiedä, millä tavalla sinä määrittelet "alimman yhteiskuntaluokan", mutta kyllä nykyään Suomessa kirjasto on ilmainen, samoin peruskoulu ja terveydenhoitokin on kohtuuhintaista.

Kenenkään ei tarvitse jäädä köyhäksi, jos vähänkään yrittää nostaa itseään ylöspäin koulutuksella ja työnteolla. Eri asia, jos siihen kasaantuu niin sairautta, sosiaalisia ongelmia ja muita harmeja, joihin ei itse voi vaikuttaa.

Kyllä monelle on takavuosina tullut mieleen, että lapselle pitää saada parempi elintaso kuin mitä vanhemmilla on ollut. On pitänyt olla myös korkeampi koulutus ja arvostetumpi ammatti.

Siksi vielä tänäkin päivänä moni halveksii "pelkkiä amiksia", kun pitäisi olla lukion käynyt akateeminen.

"akateeminen köyhyys" eli tarkoitan tällä sitä, että ollaan opiskeltu akateeminen ammatti, mutta ei saada koskaan hyvä palkkaista työtä.



Mutta mitä akateemisiin opintoihin tulee niin olikohan se, että yliopistossa olevista vain joka kahdeksas on "duunariperheen lapsia" ts. koulutuskin periytyy.



(Mutta eipä sillä etteikö alemmillakin tutkinnoilla töitä saisi ja AMK...eikä yliopistotutkinto siis niitä töitä takaa).

Milläs rahoilla köyhä sellaisia ostelee? :D Meidän perheessä, jossa mies käy töissä, säästettiin astianpesukoneeseen useampi kuukausi! Meitä on 3 ja 1200€ on käytössä vuokran ym. pakollisten jälkeen. Hyvin riittää, vaikka harrastetaan ja tuhlaillaan joskus surutta. Vaatteet on saatu aina ostettua, käydään yksityisellä hammaslääkärissä jne. eikä tee ees tiukkaa.



Tosin harrastetaan aika paljon kaikkea ilmaista tai edullista, mm. uimista ja kirjastossa käymistä. Lapsi kuuluu myös kirjakerhoon, luemme tosi paljon yhdessä. Leffoja katsellaan, ohjelmia netistä ilmaiseksi (mm. Yle Areena on tosi hyvä).

Trailerissa jomman kumman äiti kertoo, että "köyhyys tarkoitti oikeastaan sitä, että aina ei saanut sitä mitä muilla oli".

Voi helvatta! Arvatkaapa vaan kuinka köyhä minä sitten tuolla logiikalla olen lapsuudessani ollut! Mä en koskaan saanut sitä, mitä muilla oli.

Se voi tarkoittaa sitäkin, ettei saa harrastuksia tai joutuu luopumaan monista ihan perusasioista. Tuskin se nyt sitä tarkoitti, ettei aina saa ihan kaikkea, mikä sattuu olemaan muotia.

Musta tuntuu, että tuo lapsuuden köyhyydellä perusteleminen on vaan tekosyy monelle "köyhälle".

No kai se riippuu, millä lailla lapsuuden köyhyys on vaikuttanut. Jos sen vuoksi ihmisen itsetunto jää alhaiseksi ja muut kiusaavat tms, voi olla että se lamauttaakin.

toki kaikki akateemisetkaan eivät saa koulutuksensa mukaista palkkaa, itsekin olen opettaja ja mieheni tutkija, meillä ei siis todellakaan jää lainanlyhennyksen, vastikkeen ja ruokamenojen jälkeen turhan montaa tonnia käteen, mutta en ikinä kehtaisi väittää, ettei näillä tule toimeen. kuten joku sanoikin, kuka vain voi kouluttautua suomessa ilmaiseksi. ei kaikista tarvitse tulla tohtoria, mutta jo amk-tutkinnon suorittaminen takaa ihan ok:n palkan, jolla kyllä elättää itsensä. ymmärrän vielä, että matalatuloinen monen lapsen yh voi olla köyhä, mutta kaksi aikuista ja taapero? miten kummallakaan ei muka ole töitä? sisarukseni opiskelevat ja tekevät opintojen ohella monia töitä, joita ei todellakaan ollut ylitsepääsemättömän vaikea saada, vaikkei koulutusta edes ollut. kyllä JOTAIN aina löytyy, kyse on siitä, mitä kelpuuttaa. eläköön kukin miten haluaa, mutta lapsen etua pitäisi sentään ajatella. ei musta kauhen hyvä, että lapsi oppii siihen, että vanhemmat on kotona katsomassa telkkaria ja leikkimässä hänen kanssaan kaikki päivät ja monta vuotta ja kuitenkin jostain tulee rahaa ruokaan. lapsia ei myöskään tulisi hankkia, jos ei pysty niitä elättämään (kivittäkää vaan:)).



summa summarum: laiskuus ja tyhmyys tuossa tuntuu periytyvän, toivotaan, että sami opiskelee kunnolla ja elää omaa erilaista elämäänsä!

Niille vähän enemmän kulttuurista pääomaa omaaville. Kirjasto on ilmainen, mutta jos ihmisellä ei ole kulttuurista pääomaa, joka saisi ajattelemaan esim. että "lukeminen on kivaa ja hyödyllistä" tai "haluan itselleni ja lapsilleni parempaa ja pystyn saavuttamaan ne työskentelemällä tavoitteen eteen" niin silloin ihminen ei vain tajua, on ajatustensa ja taustansa vanki.



Minä ja puolisoni olemme paremmissa ammateissa kuin vanhempamme olivat. Vanhemmillamme oli riittävästi ymmärrystä kannustaa meitä opiskelemaan ja tarjota älyllisiä virikkeitä. Kaikkien vanhemmille sama ei tule mieleen.