Lue keskustelun säännöt.
Onko kellään onnistunut sukupolvenvaihdos ongelmitta?
27.03.2012 |
Kyseessä on siis mieheni kotitila; metsää, peltoa ja pihapiiri jossa homeinen omakotitalo. Tila ei ole enää toiminnassa.
Sukupolvenvaihdos on suunniteltu tehtävän suoralla kaupalla, eli maksamme mieheni vanhemmille vähintään 75% tilan arvosta. Miehen vanhemmat jättäisivät itselleen myös määräalan johon rakentaisivat itselleen talon.
Tämä tarkoittaa sitä että me joudumme ottamaan paljon lainaa, koska tilalla oleva omakotitalo on asumiskelvoton homeongelman vuoksi. Rakennamme siis uuden talon. Tähän asti suunnitelmat meni suht ongelmitta, mutta sitten asiaan puuttui miehen veljen vaimo.
Veljen vaimo on sitä mieltä että meidän täytyy vielä ostaa miehen molemmat veljet "ulos". Kumpikaan veljistä ei ole halukkaita muuttamaan tilalle. Tila on kokonaisuudessaan appivanhempien omistuksessa. Tämä on nyt aiheuttanut perheessä riitaa kun veljen vaimo kokee että veli "saa" mitään. Asiasta on noussut niin kauhea haloo että olemme jo miettineet aiheesta luopumista. Meillä ei ole kerta kaikkiaan varaa maksaa appivanhemmille koko tilaa, ja sitten vielä miehen veljille 1/3 tilasta. Ja ei kai näin kuulu mennäkään kun veljet ei omista tilasta mitään?!
Meidän tulisi halvemmaksi ja helpommaksi rakentaa talo muualle, mutta mieheni haluaa tilaa jatkamaan, koska kukaan muu ei sitä halua jatkaa. Onko sukupolvenvaihdos sen arvoista että perhesuhteet katkeaa?
Kommentit (22)
Mikäli käsitin oikein; niin tilan arvo muodostuu pääasiassa metsästä. Pihapiirin rahallinen arvo ei liene kummoinenkaan vaikka tunnearvoa onkin.
Maatalousmaan ja koneiden arvo ei nähtävästi myöskään ole kokonaisuudessaan kovin suuri, jos varsinaista maataloutta ei ole pahemmin harjoitettu.
Tila on nähtävästi ollut yli kymmenen vuotta myyjien omistukessa.
Mikäli edellä esitetty pitää paikkansa, niin kauppa kannattaa tehdä ehdottomasti yli 75 % arvosta; miksei vaikka käyvästä hinnasta.
Perustelut tähän: yli 10 vuotta omistetun tilakokonaisuuden SPV-kauppa on myyjälle verovapaata tuloa. Ostaja puolestaan saa aloittaa vähennysten tekemisen maksamastaan kauppahinnasta.
Metsän osalta se tarkoittaa karkeasti sitä, että ostaja myydessään puita saa vähentää puiden myyntihinnasta 60% metsän hankintamenona. Pihapiitin osalta ei tietenkään saa tehdä vähennyksiä, lukuunottamatta mahdollisia maatalousrakennuksia jos niitä on, peltomaan ostohinta ei myöskään ole vähennyskelpoista verotuksessa.
Myyjät voivat sitten tehdä saamallaan kauppahinnalla mitä haluavat; antaa hyväntekeväisyyteen, ennakkoperinnöksi tai humputella muuten vaan, eikä kenenkään pojan vaimolla ole siihen nokan koputtamista.
Kaiken varmuuden välttämiseksi verottajalta kannattaa pyyttää sitovat ennakkotiedot sekä ostajan, että myyjän verokohtelusta ennen kaupan toteuttamista. Ominpäin ei kannata ruveta sähläämään, vaan ottaa asiantuntija apuun tekemään papereita. TARKOITTAA ihan oikea asiantuntija, eikä mikään paikallispankin rahoituspäällikkö. Maksaa muutaman tonnin, mutta voi säästää muutaman kymppitonnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te taas saatte tilan halvemmalla kuin mikä sen todellinen arvo on. Todennäköisesti asia otetaan esille siinä vaiheessa, kun miehen vanhemmat kuolevat.
Te taas saatte tilan halvemmalla kuin mikä sen todellinen arvo on. Todennäköisesti asia otetaan esille siinä vaiheessa, kun miehen vanhemmat kuolevat.
Saapi sen ottaa sitten esille, mutta ei sillä esille ottamisella ole mitään juridista merkitystä puoleen eikä toiseen.
Kauppa mikä kauppa, sisarosuuskorvauksia ei ole tunnettu enää valovuosiin.
riittää kun 75 prosenttia on käyvästä arvosta maksettu. Ja veljillähän tai heidän vaimoillaan ei ole asiaan mitään sanomista. Appivanhemmat myyvät omaa omaisuuttaan.
Tosin kannattanee lisätä kauppakirjaan, että 25 prosentin "alennus" ei ole saajalleen ennakkoperintöä, vaan kyse on lahjanluonteisesta kaupasta. Ehkä jos nostaa kauppahintaa 80 prosenttiin niin säästyy varmasti lahjaverolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ei makseta enää mitään sisarosuuksia, niinkuin ennen tehtiin. Sukupolvenvaihdos on kauppa, ja perinnöt ovat sitten asia erikseen.
Veljeni jatkaa kotitilaamme. Kaupassa ei ollut ongelmia. Luonnollisesti kaupan teki veljeni vaimoineen vanhempieni kanssa ja asia ei varsinaisesti kuulunut meille muille sisaruksille mitenkään. Mutta toki siitä keskusteltiin joten kellekkään ei jäänyt kaupasta mitään hampaankoloon.
Teidän tilanteessa kannattaa kysyä suoraan veljilta mitä mieltä on jos ostatte tilan. Jos vastustavat niin sitten joudutte ostamaan muualta tontin ja te ette tule asumaan tilalla. Mutta suosittelisin sellaista hyvässä hengessä tapahtuvaa juttelua niin ettei sitten myöhemmin tarvi ruveta kitisemään tilanteesta.
Ja mitä tulee veljien osuuteen niin jos vanhemmat haluavat niin hehän voivat lahjoittaa jonkun summan vaikka veljille kaupan jälkeen. Mutta se ei taas kuulu teille mitään. Ja tuolle yhdelle veljen vaimolle voi kertoa ettei nykyään enää makseta sisaruksia pois vaan se oli vanha juttu ja laki on muuttunut. Voi vaikka itse selvittää asiaa jos ei muuten usko.
Kannattaa myös hieman miettiä että jääkö tuon kaupan jälkeenkin sisauksille "oikeus" hakea polttopuita tai talonrakennuspuita tilan metsistä. Samoin se kuuluuko tilan irtaimisto kauppaan jne. Eli siis mahdollisimman selvä kauppa ja niin että kaikki tietävät mistä on sovittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te taas saatte tilan halvemmalla kuin mikä sen todellinen arvo on. Todennäköisesti asia otetaan esille siinä vaiheessa, kun miehen vanhemmat kuolevat.
Saapi sen ottaa sitten esille, mutta ei sillä esille ottamisella ole mitään juridista merkitystä puoleen eikä toiseen. Kauppa mikä kauppa, sisarosuuskorvauksia ei ole tunnettu enää valovuosiin.
että näillä muilla ei ole mitään velvollisuutta auttaa tilan saanutta veljeään. Aika moni havahtuu vasta tilakaupan jälkeen siihen, miten paljon apua läheisistä oli ollut. Kun välit sisaruksiin ovat poikki, voi ääni kellossa muuttua. Ja kun ne miehen vanhemmat tarvitsevat apua, ilmoittavat miehen sisarukset, että heitä ei juuri nyt kiinnosta, mutta tehän asutte siinä vieressä.
ja avioehdon mukaan minulla ei ole siihen avio-oikeutta. Miehen vanhemmilla on syytinki päärakennukseen loppuikäkseen eli heillä tulee kuolemaansa asti olemaan 12 huonetta + aputilat, meillä on 4h+k pihan toisessa reunassa.
Lainoista jne. en tiedä, ne eivät kuulu minulle. Sen tiedän, että syytingin ansiosta tilakaupan kokonaishinta aleni mukavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoikin mietityttää tuo puuasia.. Oletteko miten sopineet sisarusten kanssa "polttopuuoikeuden". Olisko järkevämpää lohkoa miehen veljelle oma metsäpalsta vai annetaanko me polttopuut ilmaiseksi/korvausta vastaan? Heillä on keskuslämmityspuulla, joten puuta tulevat vielä tarvitsemaan. Rakennuspuita ei ilmaiseksi annettaisiin, sitä mieltä mies oli.
Apua miehen veljistä ei ole ollut ennenkään joten pulaan ei jäätäisi vaikka eivät auttaisikaan :D
ap
Niin kauan kun vanhemmat elävät ei ole mitään sisarosuuksia tai perinnönjakoa, vaan homma hoituu rehellisellä kaupalla. Hinta määräytyy selkeästi sen mukaan, että mikä on alueella keskihinta peltohehtaarille ja metsähehtaarille. Metsän hinnasta saa arvion paikalliselta metsänhoitoyhdistykseltä. Talosta voitte pyytää arvion ja homeista taloa ette edes voisi myydä ulkopuolisille kuin purettavaksi.
Talon kunnosta pyytäkää lausunto paikalliselta kuntotarkastajalta tai terveystarkastajarta. Jos ostatte tilan selkeästi alihintaan niin sitten maksatte arviolla lahjaveroa, verottaja ottaa silloin huomioon vain hehtaarit, ja talon rakennusvuoden ja asuinneliöt ja tekee siitä "mielivaltaisen arvion" lajhaverotusta varten. E.m. dokumenteillä voitte perustella talon hinnassa arvonalenemaa.
Itse ostin juuri kotitilani ja pyysin verottajalta arvosta ennakkopäätöksen. Verottajan ennakkopäätöksen mukaista talon hintaa alennettiin 25 %:lla talossa olleiden selkeiden vesivahinkojen vuoksi, vaikka talo ei ole homeessa mittausten mukaan, meillä oli LVI-miesten lausunto vesikiertojärjestelmän ja käyttövesijärjestelmän vahingoista. Noilla lausunnoilla meni verottajalla läpi. Sisarukset saavat sitten perintönsä kun jompi kumpi tai molemmat vanhemmat kuolevat. Tilasta saaduilla rahoilla vanhempani ostivat asunto-osakkeen kaupungista ja loput rahat ovat vanhempien pitkäaikaisella tilillä. Suosittelen hoitamaan homman järkevästi, sillä säästät kaikkein eniten rahaa ja kaikki ovat lopputulokseen tyytyväisiä. Sisarukseni ovat tyytyväisiä lopputulokseen, sillä heistä ei kukaan ollut halukas ostamaan tilaa ja vanhemmat ovat yli 80 v eivätkä enää pärjää yksin isossa talossa kaukana (10 km) palveluista. Paras tapa saada kaikki sisarukset tyytyväisiksi on avoimuus ja puolisoiden asioista ulkopuolelle "heittäminen". Minä hoidin homman seuraavasti: 1. ilmoitin kaikille (7 sisarusta), että mitä he olisivat itse valmiita maksamaan kyseisestä tilasta, sen saman summan olen minäkin valmis maksamaan. 2. Jos tilaa ei myydä, niin jokainen on velvollinen vuorollaan huolehtimaan tilan rakennuksista, puiden tekemisestä, laskuista ja ylläpidosta kaksi viikkoa kerrallaan. Itse asun aivan naapurissa ja kaikki ajattelivat, että minä teen sen kaiken heidän puolesta ilmaiseksi, mutta ilmoitin, että nyt se on loppu. Olen hoitanut kolme viimeista vuotta kyseiset asiat mieheni kanssa isän ja äidin hyvinvoinnin vuoksi. Kaupat syntyiät heti ja sopuisasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin monta kertaa peräkkäin sukupuolenvaihdos. Ihmettelin sit mistä oikein höpäjät. :D
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 17:18"]Luin monta kertaa peräkkäin sukupuolenvaihdos. Ihmettelin sit mistä oikein höpäjät. :D
[/quote]
Sama homma :DD Sitten vihdoin ja viimein avasin ketjun ja ihmettelin eka että hääh, sitten tajusin :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykylain mukaan teidän ei tarvitse eikä missään nimessä pidäkään maksaa veljille mitään. veljet perivät sitten aikanaan vanhempansa. veljen vaimo taita mietiskellä vanhoja aikoja, jolloin myöskin sisaruksille maksettiin. nykyään ei. jos siis tila vain vanhempien omistuksessa. kannattaa oikeasti miettiä onko tuo 75% sitten oikea summa... mietin vaan, että mahdollista myös vähemmänkin mutta sitten tulee tämä syytinki asia vanhusten kanssa.
me olemme jatkaneet miehen kotitilaa sukupolvenvaihdoksella. ongelmia ei tullut sisarrusten kanssa mutta se johtukin siitä, että heillä ei vielä silloin ollut kumppaneita :) ei vaan vakavasti ottaen, vanhemmat tiesivät miten tämä vaihdos menee ja silloin ei veljen vaimoilla ole asiaan mitään sanomista.
veljen vaimolle voi siis ilmoittaaa, että veli perii aikanaan vanhempansa (kuin muuten myös sinun miehesllesi kuuluu perintöosuus tämän vaihdoksen jälkeenkin!) ja TE ETTE sitten maksa mitää heille.
ja miettikää tuotakauppasummaa, homehelvetistä 75%... tietty, jos tila tuottaa ja metsää on paljon!
nykykokemuksen jälkeen, en olisi lähtenyt tähän mutta näillä mennään...
henk.koht ärsyttää nuo "veljen vaimot" :) kun eivät tiedä mitään mutta luulevat liikaa!
75% metsien ja peltojen arvosta maksettaisiin. Eikös muuten mene veroja?
ap
kelle haluaa ja millä hinnalla haluaa. Vanhemmathan voisivat myydä tilan täysin vieraalle ja psitää rahat sitten haisemaan eikä kellään olisi asiaan nokan koputtamista.
Mutta en käyttäisi asiasta sanaa sukupolvenvaihdos, koska kyseessä ei ole yritys tai viljeltävän maatilan siirto vaan normaali kauppa.
Verottajalta kannattaa varmistaa kauppahinta (saa kaiketi paperilla), jotta ei mene liian alhaiseksi jolloin siitä joutuisi maksamaan lahjaveroa.
http://www.nicehouse.fi/kuluttaja/ajankoht/vero4.htm
Venjen vaimo voi puhua lämpimiksen. Ei kenenkään omaisuutta voi perintönä jakaa ennen kuin asianomainen on kuollut.
Meillä tehtiin tosiaan niin, että veljeni osti koko tilan itselleen ja muiden sisarusten osuudet sitten hoidettiin perinnöillä. Meillä oli kanssa selvä peli siinä mielessä, että kukaan muu meistä sisaruksista ei halunnut tilaa pitää, joten se lankesi veljelleni luonnollisesti.
niin siis meillä tehtiin ennakkoperintöjärjestelyitä. Molemmat vanhempani elävät vielä.
6.
Mut tuli mieleen, että tarvitsetteko nykyisen pihapiirin rakennuksia? Jos ette, lohkokaa siitä vanhemmille tontti. Jää sitten heidän asiakseen tehdä homeiselle rakennukselle mitä haluavat, eikä se jää teidän ongelmaksi. Suosittelen käymään verottajan ja TE-keskuksessa juttelemassa, ei tuu yllätyksiä sitten sieltä suunnalta
Meillä tehtiin sukupolvenvaihdos siten, että sisaruksille jätettiin omakotitalotontit. Tontit ovat vanhusten "omaisuutta" kunnes aika jättää, jolloin sisarukset ns. perivät ne. Niissä on myös ehto, että jos eroavat, puolisioilla ei ole avio-oikeutta tonttiin. Eli tontti pysyy suvulla, eikä mahdollisessa erossa mene myyntiin ja sitä kautta vieraalle. En osaa selittää asiaa paremmin. Toivottavasti sait pointin kuitenkin selville.
ollut suvun omistuksessa yli sata vuotta. On vanhat aitat ym.
Sukupolvenvaihdos on kyseessä koska metsää on niin paljon.
Hyvä että muillakin on sama näkemys siitä, että maksamme vain appivanhemmille. Olisi hullua maksaa tilasta sellaisille jotka eivät sitä edes omista. Mutta saa nyt nähdä, tuleeko tästä mitään...
ap