Lue keskustelun säännöt.
Mulla on hirviölapsi enkä tajua miten pärjään sen kanssa.
10.08.2013 |
Tämä lapsi on täysin mahdoton. Joka asiassa taistelee, ei tottele, hajottaa, on ilkeä. Lyö sisaruksiaan, rikkoo heidän tavarat, karkailee, sammuttaa tietokoneen vaikka joku muu käyttää sitä, ei syö, varastaa herkkuja jne.
Minä en saa tähän lapseen mitään otetta. On kasvatettu ja rakastettu kuten muutkin, on saanut samat rangaistukset kuin muutkin, vaan mikään ei toimi.
Päiväkodissa käyttäytyy hyvin, suorastaan mallikelpoisesti, saa kehuja siitä. Olemme käyneet erilaisilla terapeuteilla ja aina todettu terveeksi lapseksi.
Mutta ei tuo ole normaali. Mä en jaksa sitä enää. Hänellä on nytkin voimassa pelikielto (kaikki laitteet), karkkipäivät on menetetty, ei tv:tä, jäähyllä istuu nyt, vaan kun mikään ei tehoa. Jos olisi entisaika, antaisin risulla persuuksille vaan kun ei voi.
Nyt on lisäksi alkanut kakkailla tahallaan housuun (tahallista, ei vahinkoja), sitä tapahtuu useamman kerran päivässä. Ei kylässä, ei mummulassa, ei hoidossa, vain kotona.
Siitä ei ole kyse että ei saisi huomiota, kyllä saa. On pidetty sylissä, on paijattu, on rakastetty, on pidetty kuri, vaan kun ei mikään toimi. Mun pää ei kestä tätä jatkuvaa vääntöä kuukaudesta toiseen. Olen ihan loppu ja tekisi mieli vain huutaa tuolle pennulle.
Hieman helpotti tämä purkaus. Kerään voimia uloslähtöön (taas jotakin kivaa odotettavissa). Muut sisarukset jo välttelevät tämän yhden seuraa kun on niin kamala, alkaa keinot loppua.
Kommentit (63)
Teillä on vanhempi-lapsivuorovaikutukseen ja mahdollisesti perhedynamiikkaan liittyvä ongelma, koska häiriökäyttäytymistä ei ole päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on meno on tuota vain kotona, silloin ongelmakin on kotona.
Aika iso ongelma on se että olet lapsesi äiti, ja kutsut lasta hirviölapseksi. Kielteiset tunteet ovat sallittuja, lapsesi saattaa olla turhauttava jne. jne., mutta kukaan tässä maailmassa lapsen isää lukuunottamatta ei välitä lapsestasi kuten sinä, ja sinunkin mielestäsi hän on hirviö.
Suhtautumisesi ei ole myötätuntoisa, eikä ole ihme että lapsesi käyttäytyy kuin hirviö kun häneen suhtaudutaan sellaisena.
Juuri näin. Opettajana tiedän, että jotkut ns. häirikköoppilaat ovat ongelmaisia kotona ja joillekin muille opettajille, mutta eivät minulle, koska saavat minulta rakkautta, hyväksyntää ja huomiota.
Neurologinen ongelma tulisi kyllä päiväkodissa esille, joten sellaista ap:n lapsella ei ole.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 16:23"]
Jos on meno on tuota vain kotona, silloin ongelmakin on kotona.
Aika iso ongelma on se että olet lapsesi äiti, ja kutsut lasta hirviölapseksi. Kielteiset tunteet ovat sallittuja, lapsesi saattaa olla turhauttava jne. jne., mutta kukaan tässä maailmassa lapsen isää lukuunottamatta ei välitä lapsestasi kuten sinä, ja sinunkin mielestäsi hän on hirviö.
Suhtautumisesi ei ole myötätuntoisa, eikä ole ihme että lapsesi käyttäytyy kuin hirviö kun häneen suhtaudutaan sellaisena.
[/quote]
Ensin risua perseelle. Sitten rakasta häntä, välitä hänestä, ole hänestö ja hänen tekemisistään kiinnostunut ja ole lapsellesi pomo. Silleen se menee ja hyvin meneekin.
Oletko ap kokeillut palkitsemista? Esim. tarraruudukko jääkaapin oveen ja tietyllä käytöksellä saa tarran ja tietyllä tarramäärällä sitten jotain kivaa. Tavoite pitää olla realistinen niin että lapsi saa tarran jo ekana päivänä ja lista mahdollista koota täyteen n. viikossa.
Huomionhaulta lapsen käytös kuulostaa, negatiivinenkin kelpaa jos ei saa positiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sähän muutut ihan sen hurviön kaltaiseks. Vanha sääntö: älä provosoidu, eli älä mene lapsen tasolle, riehumiseen mukaan. Anna lempeydellä, mutta päättäväisyydellä selkeät rajat ja pohtikaa yhdessä mitä seuraa, jos niitä ei noudata.
Lapsellasi on antisosiaalinen pershäiriö. Tulevaa psykopaattiainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut lapset vain yksinkertaisesti syntyy hankaliksi ja usein puhutaan kasvatuksen merkityksestä, mutta vaikka ongelmalapsi kasvaisi munkkiluostarissa, sitä pahuutta ja agressiota ei saa pois mikä syntyessään on geeneissä määrätty. Se on päässä se vika lapsella joka noin käyttäytyy, lapsi manipuloi, valehtelee, lyö, potkii, varastelee ja tekee mitä haluaa, ja ei usko mitään, raivoaa ihan typerän pienistä asioista, panee toisen pyytämään anteeksi omista pahoista teoistaan. Nää sossujen kukkahattutädit ovat oikeasti ohan pihalla kaikesta, ja nykyinen lastensuojelu pahentaa asioita, tosin jos vanhemmat on narkkareita/alkoholisteja, silloin pitää puuttua, tai jos väkivaltaa käytetään kasvatuksessa. Asia on vain niin että pahuus on syntyessään jos se on ollakseen. Piste.
Erityislapsen vanhemmuus on erittäin rankkaa ja vaativaa. Kaikkea hyvää sinulle! T. erkkaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin on selvää, että kotona se ongelma on, jos hoidossa lapsi on kerran ns. normaali. Montako lasta teillä on? Miten koette vanhemmuuden, oletteko väsyneitä vai jaksatteko olla läsnä? Onko teillä ollenkaan aikaa olla vain tämän yhden lapsen kanssa, ettei sitä huomiota tarvitse jakaa koko ajan muiden lasten kanssa? Lapselle te olette kuitenkin koko maailma, ja jos yhtäkään lausetta ei saa sanoa sille rakkaimmalleen ilman että joku keskeyttää tai äidin ja isän ajatukset ovat jossain muualla, niin tuppaahan se pännimään.
En ymmärrä näitä "kotona on ongelma" tyyppejä. Meidän lapsi, jolla vähän ap:n lapsen kaltaisia piirteitä, pingotti kaiket päivät muualla kuin kotona. Tarhassa/koulussa, kylässä, kaupassa, lääkärissä, missä tahansa lapsi käyttäytyi kuin pieni hellantelttu, koska sillä oli kova tarve olla täydellinen.
Kotiovi kun sulkeutui, herra takakireeltä tipahti taakka harteilta ja pingottamisesta väsähtäneenä hän saattoi olla taas oma "mukava" itsensä.
Ehkä viimeisen vuoden parin sisään meininkin kotonakin vähän rauhoittunut, lapsi on nyt 10v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 10:55"]Meillä on autisminkirjon häiriötä sairastava lapsi ja allekirjoitan tuntemuksesi täysin. Raivostuttaa, kun periaatteessa älykäs ja suloinen eskari kakkaa housuun tai sotkee ulosteellaan, inttää vastaan kaikesta, saa älyttömiä raivareita jokaisesta jutusta joka ei mene hänen mielensä mukaan eikä pysty tuntemaan esim. häpeää vaan suuttuu vaan lisää...käy tuntemattomiin käsiksi hetken mielijohteesta (esim. vaatteiden repiminen 3 vuotta vanhemmalta lapselta: "halusin leikkiä piilosta"..pitäisikö uskoa vai ei??), ei pysty keskittymään jossei vieressä ole jatkuvasti aikuista ohjaamassa toimintaa, unohtelee kaiken, raivarit tulee jos lempipaita on pesussa ja joku uusi pitäisi laittaa päälle (vaate on "uusi" viikkokausia, välttelee sen käyttöä ja voi piilottaa sen myös). Puhuu yleiskieltä, nalkuttaa aikuisille ja huolehtii asioista, joista aikuisten kuuluu huolehtia. *pää räjähtää*
Se, mikä ärsyttää kaikessa eniten, on miten vaikea Suomessa on saada tämmöiselle lapselle apua! Meillä on ammattitaitoiset psykiatrit ym. pitkillä koulutuksilla eivätkä hekään osaa nähdä sen läpi, että saadessaan jatkuvan huomion itseensä, lapsemme on ihanteellinen ja helppo tapaus. "Kivasti leikki kanssani". Samoin se, että 6-vuotias ei kykene spontaaniin yhteisleikkiin tai että joka leikissä toistuu sama teema, ei huolestuta ketään. Kun lapsi pyytää minua leikkimään, se on käytännössä sitä että katson kun hän leikkii. Kun psykiatrille tms. yrittää jutella näistä, tulee kummastunut ilme takaisin ja kysely omasta lapsuudesta!
[/quote]meillä samanlainen 6 v mut on niin normaali ettei päästä psykologille edes. Pari vuotta sitten istui pöntöllä koko viikonlopun kun vain minä olisin saanut pyyhkoä. 4 v sitten edes pph ei jaksanut häntä hoitaa vaan luovutti. Lapsi huusi 2 kk suoraa huutoa. Pari kertaa nukahti pph:n keittiön lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 16:28"]
Juuri näin. Opettajana tiedän, että jotkut ns. häirikköoppilaat ovat ongelmaisia kotona ja joillekin muille opettajille, mutta eivät minulle, koska saavat minulta rakkautta, hyväksyntää ja huomiota.
Neurologinen ongelma tulisi kyllä päiväkodissa esille, joten sellaista ap:n lapsella ei ole.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 16:23"]
Jos on meno on tuota vain kotona, silloin ongelmakin on kotona.
Aika iso ongelma on se että olet lapsesi äiti, ja kutsut lasta hirviölapseksi. Kielteiset tunteet ovat sallittuja, lapsesi saattaa olla turhauttava jne. jne., mutta kukaan tässä maailmassa lapsen isää lukuunottamatta ei välitä lapsestasi kuten sinä, ja sinunkin mielestäsi hän on hirviö.
Suhtautumisesi ei ole myötätuntoisa, eikä ole ihme että lapsesi käyttäytyy kuin hirviö kun häneen suhtaudutaan sellaisena.
[/quote]
[/quote]
En ole erityislapsen äiti, mutta sanon kuitenkin. Voipi myös olla, että sen vanhemman kanssa lapsella on tarpeeksi turvallinen ympäristö päästää ne höyryt pihalle.
Haiskahtaa tuo "minä olen ainoa, joka tiedän miten näiden kanssa tulisi toimia". Eikö koulun tehtävä olisi TUKEA vanhemmuutta? Eikö suurin osa vanhemmista rakasta lastaan?
Olen toki kanssasi samaa mieletä, että lapsi on hyväksyttävä ja ilmapiirin tulee olla sen mukainen.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:10"]
Poikani Kevin?
[/quote]
Joku muu muisti sen leffan nimen, mitä minä mietin koko ajan tätä ketjua lukiessani. Tää on siis leffan nimi, ilman tota kysymysmerkkiä. Eikä todellakaan mikään positiivinen näkemys tilanteesta. Mieti ap kahteen kertaan ennen kuin katsot, että haluatko edes nähdä sitä.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 15:07"]
Onko muut lapsesi tyttöjä ja tämä poika?
[/quote]
Tyttöhän tämä on.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 16:28"]
Juuri näin. Opettajana tiedän, että jotkut ns. häirikköoppilaat ovat ongelmaisia kotona ja joillekin muille opettajille, mutta eivät minulle, koska saavat minulta rakkautta, hyväksyntää ja huomiota.
Neurologinen ongelma tulisi kyllä päiväkodissa esille, joten sellaista ap:n lapsella ei ole.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 16:23"]
Jos on meno on tuota vain kotona, silloin ongelmakin on kotona.
Aika iso ongelma on se että olet lapsesi äiti, ja kutsut lasta hirviölapseksi. Kielteiset tunteet ovat sallittuja, lapsesi saattaa olla turhauttava jne. jne., mutta kukaan tässä maailmassa lapsen isää lukuunottamatta ei välitä lapsestasi kuten sinä, ja sinunkin mielestäsi hän on hirviö.
Suhtautumisesi ei ole myötätuntoisa, eikä ole ihme että lapsesi käyttäytyy kuin hirviö kun häneen suhtaudutaan sellaisena.
[/quote]
[/quote]
Opettajana en kyllä lähtisi tuollaista väittämään.
Saako kehuja? Jos aina saa moitteita, niin tuolle tielle polku johtaa.