Teenkö perheestämme lastensuojeluilmoituksen?

epäilemättä että ap olisi tehnyt kaikkensa, sanon kuitenkin pari juttua.



Kokeile tuota ravintolisää. Ei sitä tiedä. Kokeile muitakin juttuja: luomuruokaa, D-vitamiinia, ei eineksiä/teollista ruokaa, paljon hyviä rasvoja (kalaa, pähkinöitä) ja kasviksia. Tämmöisten merkityksen helposti aliarvioi.



Lisäksi jättäisin telkkarin, tietokoneen ja mahdolliset konsolipelit kokonaan pois.



Lisää liikuntaa, motorisesti haastavaa, sellaista, että aivojen on pakko rakentaa uusia hermoverkkoja. Lisää musiikkia, kuuntelua ja mielellään myös soittamista. Kaikki musiikki on hyväksi, mutta mielellään klassista. Se rauhoittaa. Musiikin aktiivinen kuuntelu tai soittaminen muokkaa aivoja. Lisää ääneen lukemista lapselle, vuorovaikutus ja kieli muokkaa aivoja myöskin. Ja vielä lisää maalaamista/piirtämistä, samat hyödyt.



Nämä sanon ihan viimeisimpiinn aivojen rakenteeseen ja muokkautumiseen liittyviin tutkimuksiin pohjaten.

Ja voin sanoa että tuo on ehdotus joka kannattaa ottaa asiakseen hoitaa heti. Auttaa todellakin jaksamaan arjessa ja saatte varmasti tukiperheen helposti koska teillä on erityistarpeita vaativa lapsi.



Meillä käy lapsi 3 viikon välein. Nuo ovat todella mukavia viikonloppuja sekä meille, että pojalle että pojan vanhemmille. Viikonloput ovat melko virikkeellisiä nimittäin me tehdään ihan viikonloppusuunnitelmat etukäteen ja yritetään järjestää kaikenlaista kivaa puuhaa.



Alkuun on tietenkin raskasta kun perhe on uusi mutta kuitenkin kun perhe pysyy kokoajan samana niin tuohan on aivan mahtava mahdollisuus.



Täytyy sanoa itsekin pientenlasten äitinä että jos minulla olisi mahdollisuus saada lapsilleni tukiperhe, säännöllinen hoitopaikka jossa lähtökohtana olisi lapsen tarpeet niin ehdottomasti haluaisin.

Kysy perhetyöntekijää perheeseenne avuksi omalta sosiaalitoimistolta.

Yksi vaihtoehto on "antaa" lapsi huostaanotetuksi ja

sijotuttaa hänet saamaan tarvitsemaansa hoitoa ja kasvatusta.Vanhemmuutenne ei katoa silloin mihinkään,ja "saatte" lapsen takaisin kun tarvittava on tehty.Saatte voimanne takaisin ja jaksatte olla vanhempia taas.

Kysy apua heti.Helpointa puhua kaikki ääneen perheneuvolassa ja kuunnella asiantuntijoita.

Kuten sanoin, syötän jo D-vitamiinia ja kalaa syödään vähintään kahdesti viikossa. Pelejä ei pelata muuten kuin lautapelejä, telkkaria ei edes katsota. Netistä katsotaan Pikku Kakkonen joitakin kertoja viikossa, ei kuitenkaan joka päivä. Mitään kuormittavaa ei harrasteta, uimassa käydään viikonloppuisin.



Mieheni suvussa on "erakkoja", joiden oireilu viittaa aspergeriin, minun veljelläni on tod.näk. adhd(on sitä sukupolvea, joka istui tarkkiksella kun ei tiedetty näistä vielä mitään, mutta oirekuvaus sopii täydellisesti häneen). Me vanhemmat emme lähteneet diagnoosia alunperin edes hakemaan, se oli tavisryhmän kelto joka avasi silmämme alunperin...lapsen hoitopäivät ovat 6-7 tuntia, työvuoroista riippuen. Kerran kuussa teen lyhennetyn viikon eli perjantain on kotona silloin.



Olen tosi kiitollinen keskustelusta, mutta välillä tuntuu ettei osa vastaajista edes lukenut viestejäni kunnolla. Juuri siksi tuntuu niin toivottomalta, kun ollaan mielestäni oltu hyvin esimerkillisiä kaikessa...neuvola ym. hoitotahot samaa mieltä.



Olen menossa perheneuvolaan tällä viikolla, otan puheeksi tukiperheen ja muut jutut. Ei tämä näinkään voi jatkua, johan tässä tulee hulluksi koko perhe!



Ap

Musiikkia kuunnellaan useampi tunti päivittäin, lapsi nauttii eri tyylilajeista selvästi. Olen tehnyt hänelle ns. kokoelmalevyjä eri tyylilajeista, kuuntelee lastenlauluista metalliin (myös sitä klassista välillä) vähän kaikenlaista. Lapsella on oma cd-soitin ja mielialansa mukaan valitsee, mitä tahtoo kuunnella. Saan itsekin apua musiikista ja mieheni on musikaallinen, eli aika luonteva juttu, onneksi. Lapsella on myös useampi soitin, joita soittelee välillä tosi innokkaasti. Lemppari on rumpu, jota hakkaa välillä tosi kovaa.



Piirtää joskus, yleensä ei ole kiinnostunut. Kuten sanottu, omaehtoinen lapsi: lähes mahdoton saada häntä tekemään mitään, mitä ei halua tehdä. Päiväkodissakaan ei onnistu tietyt jutut, hän joko kiertää huonetta hermostuneesti käsi seinää pitkin tai sitten menee pöydän alle kyykkyyn. Ahdistuu helposti, usein myös rupeaa keinuttelemaan itseään kun käy ylikierroksilla. Lääkitystä kaipailisin hänelle avuksi, vaan eivätpä anna noin nuorelle vielä vuosiin...



Ap

Mutta varsinaisesti asiaa hoitaa sosiaalitoimi, eli sitä kautta. Tukiperheen tarvitsijat ovat ihan tavallisia perheitä, erityislasten vanhempia, yksinhuoltajia tai pelkästään se ettei perheellä ole itsellään minkäänlaista tukiverkostoa. Eli ihan rohkeasti yhteyttä tuonne.



Mutta tämä on tällaista täällä palstalla. Moni ei todellakaan edes lue keskusteluja ja puhuu mitä sylki suuhun tuo ajattelematta sen enempää. Onhan se toisaalta ihan ymmärrettävääkin sillä eihän muutamista viesteistä voi saada minkäänlaista kuvaa todellisuudesta. Pitää kuitenkin osata suodattaa roskat pois, sillä niitä tulee aina aiheesta riippumatta.



Kaikkea hyvää kuitenkin perheellenne.

tutkittu allergioiden ja yliherkkyyksien mahdollisuus? Yliherkkyyksien ja ADHD:n yhteydesta on ihan tutkimustuloksiakin:



http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Ruokavaliolla+ehkä+yhteys+…



Meillä lapset saa raivareita viljoista. Oletko kokeillut gluteenitonta ruokavaliota?

Tietyillä lapsilla rokotusaineiden säilöntäaineena käytetyt esim. elohopea menee lapsien aivoihin. Siksi nämä sairaudet lisääntyneet.

Meillä 9v ns laaja-alainen kehityshäiriöinen lapsi. Erilaiset käytösongelmat vaan kuuluvat arkeen tämmöisessä perheessä. Meidän perheessä ei olla kypsiä lapseen. Ei lapsi käytökselleen mitään voi. Vanhemmat kyvettävä olemaan vanhempia. Rauhoittakaa kotiolot. Älkää missään tapauksessa lisätkö liikaa menoja. Anteeksi, etten voi olla hirveen ymmärtäväinen viestin aloittajaa kohtaan. Lapset ovat lahjoja, olivatpa sitten miten erilaisia tahansa. Nauttikaa niistä pienistä hetkistä, kun menee loistavasti.

Onko sinulla aavistustakaan, millaista on olla erityislapsen äiti? Tuskin. Pojalla on useampi neurologinen SAIRAUS, jotka aiheuttavan osan tuosta oudosta käytöksestä ja nollalogiikasta, näin meille sanottiin sairaalassa. Olemme poikki, kyllä- eikö se ole aika inhimillinen tunne, kun on useamman vuoden katsellut tätä touhua? Jatkuvaa levottomuutta, sähläystä, aggressiivista käytöstä, omaehtoisuutta mm. hellyydessä (minä en saa halata, hän halaa kun huvittaa, aistiyliherkkyyksien vuoksi en voi esim. suukottaa häntä koska se tuntuu epämukavalta hänestä jne.), arvaamattomuutta, jatkuvaa hyräilyä tai hokemista. Nukahtamisvaikeuksia, rutiineissa roikkumista, nalkuttamista jos kaikki ei suju niinkuin viimeksi, jatkuvaa valtataistelua samoista asioista joka ikinen päivä vaikkei ole saanut niissä koskaan periksi jne. Etkö sinä olisi väsynyt??

Ap

se joka alussakin saanoi, että meillä samanmoinen kotona. Juurikin kaikki noi täsmäsi mitä luettelit. Meillä ei ole vielä mitään diagnoosia, mutta toimintaterapaissa käydään ja seurataan tilannetta.

Poika on saanut kalaöljy+D-vitamiini-valmistetta jo useamman vuoden, ilman vaikutusta. Laitan meille terveellistä kotiruokaa päivittäin, en syötä lisäainepommeja ja olen lukenut paljon ravinnosta (+ opiskellut alaa).

Ap

kyse ei ole siitä, että neurologista sairautta varsinaisesti hoidetaan vitamiineillä, mutta ravinnolla pystyy vaikuttamaan lapsen käytökseen. Ainakin ystäväperheen tapauksessa sokeri, lisäaineet, käsitelty ruoka jne lisäsivät oireita, vastaavasti tarkkaan harkittu ruokavalio lievensi oireita - toki vaatii vanhemmilta paljon.

Meillä 9v ns laaja-alainen kehityshäiriöinen lapsi. Erilaiset käytösongelmat vaan kuuluvat arkeen tämmöisessä perheessä. Meidän perheessä ei olla kypsiä lapseen. Ei lapsi käytökselleen mitään voi. Vanhemmat kyvettävä olemaan vanhempia. Rauhoittakaa kotiolot. Älkää missään tapauksessa lisätkö liikaa menoja. Anteeksi, etten voi olla hirveen ymmärtäväinen viestin aloittajaa kohtaan. Lapset ovat lahjoja, olivatpa sitten miten erilaisia tahansa. Nauttikaa niistä pienistä hetkistä, kun menee loistavasti.

Meillä on "tavislapsia", mut loukkaa kaikkien väsyneiden erityislasten vanhempien puolesta tämmönen. Jos te jaksatte olla aina "hyviä" vanhempia, niin antakaa muiden olla joskus uupuneita. Hirveä on semmoinen yhteiskunta, jossa ei saa apua pyytää, kun pitää vaan jaksaa.

Lapset on lahjoja joo, mutta saa niihin joskus väsyä! Ei se tarkoita, että olisi kiittämätön tai ei ikinä nauttisi lapsestaan.

On tosi hyvä.

Meillä aivan erilainen lapsi, mutta adhd lääkettä ollaan kokeiltu.

Tiedän lapsesi kaltaisen lapsen ja kun poika sai 7v. lääkityksen, niin lyöminen loppui kokonaan.

Adhd lapsi on ärsyyntynyt ilman syyttä ja siksi lyö.

Näkee vain muissa vian.

Lääke auttaa hyvin tuohon ärsyyntymiseen.

Ärsyyntyminen johtuu aivotoiminnan viasta ja meillä lääke vie ärsyyntymisen pois.

Mun poika on rauhallinen, ei lyö, mutta raivoaa ja kiroilee kotona.

Puol tuntia pillerin oton jälkeen poika vain hyräilee, ei kiroile, ei raivoa.

Pojallani kuuntelemisen vika tarkkaavaisuudessa.

Tämä vieras lapsi oli adhd/asperger lapsi ja löi aina muita lapsia.

Äiti sanoi, ettei ole lyönyt yhtään, kun sai lääkkeen.

Pyydä lääkettä, älä tee ilmoa.

Sun lapsi huostaanotetaan helpolla.

Alle 6v. ei saa antaa lääkettä.

epäilemättä että ap olisi tehnyt kaikkensa, sanon kuitenkin pari juttua. Kokeile tuota ravintolisää. Ei sitä tiedä. Kokeile muitakin juttuja: luomuruokaa, D-vitamiinia, ei eineksiä/teollista ruokaa, paljon hyviä rasvoja (kalaa, pähkinöitä) ja kasviksia. Tämmöisten merkityksen helposti aliarvioi. Lisäksi jättäisin telkkarin, tietokoneen ja mahdolliset konsolipelit kokonaan pois. Lisää liikuntaa, motorisesti haastavaa, sellaista, että aivojen on pakko rakentaa uusia hermoverkkoja. Lisää musiikkia, kuuntelua ja mielellään myös soittamista. Kaikki musiikki on hyväksi, mutta mielellään klassista. Se rauhoittaa. Musiikin aktiivinen kuuntelu tai soittaminen muokkaa aivoja. Lisää ääneen lukemista lapselle, vuorovaikutus ja kieli muokkaa aivoja myöskin. Ja vielä lisää maalaamista/piirtämistä, samat hyödyt. Nämä sanon ihan viimeisimpiinn aivojen rakenteeseen ja muokkautumiseen liittyviin tutkimuksiin pohjaten.

ja jäisit lapsen kanssa kotiin. Voisit itse alkaa panostamaan ja analysoimaan tilannetta. Myöskin suosittelisin, että olisit muutamia tunteja viikossa itse päiväkodissa mukana ja näin näkisit omin silmin tilanteet. Olisit siis kuitenkin enemmän sivusta seuraajan roolissa.



Laittaisit asioita ylös ja näin ollen tietäisit tarkalleen missä mennään.



Onko lapsella sisaruksia?

Jos haette omalle lapselle lastensuojelun palveluja, kyseessä on silloin lastensuojeluhakemus. Kannattaa olla yhteydessä lastensuojeluun, sillä myös siellä on pitkät jonot tukiperheisiin (niistä jatkuva pula) ja joissakin kunnissa saattaa olla jopa jotain erityistä tukea teidän perheelle. Ja ehkä joku keino saada hengähdystaukoja vanhemmille voi olla parempi kuin ei mitään. Oletteko saaneet sairaalasta tarpeeksi ohjausta ja neuvontaa lapsen arkeen? Kannattaa yrittää sieltä saada neuvontaa, sillä lastensuojelulla tuskin on juuri sairaanhoidon puolen tuntemusta.

Niin, ja älä noteeraa noita sijoitus-keskusteluja. Jos vanhemmat eivät vakavasti vaaranna lastansa, ei sijoitusta varmasti tehdä. Hakekaa apua nyt, ennenkuin olette aivan liian puhki.

Minulla ei ole kokemusta erityislapsesta, mutta haluan jotain sanoa kuitenkin tähän, koska ap:n viesti kosketti ja herätti myötätuntoa. Voimia teidän perheelle ja toivottavasti saatte tukiperheen tai jollain tavalla tukea. Teette asiat aivan oikein tai siltä ainakin kuulostaa ja se vie varmasti voimia ja vanhempi saa väsyä, se on inhimillistä. Kuka tahansa voi uupua, oli elämäntilanne mikä hyvänsä ja siihen on turha tulla toisen sanomaan, ettei tunne ole hyväksyttävä. Voimia ja myötätuntoa teille.