Miksi joillekin odottajille sanotaan "susta tulee hyvä äiti"..

jo syntyneet) että ei olis susta ikinä uskonut, että susta tulee suurperheen äiti. ja ihan vaan siitä syystä, että hilluin tosi pitkään sinkkuna ja matkustelin yms. enkä todellakaan ollut sisäänpäinkään tynyt, ujo, ruma tai hiljainen. kun kudoin töissä hiljaisina vuoroina, tuli kommentteja siitäkin, että ei ikinä uskois, että SÄ kudot. :)

Suurin syy oli ehkä se, että itsekin epäilin äitiyttäni, olin 38-vuotias kun aloin odottamaan, olin tottunut kahden aikuisen ihmisen olotilaan, matkusteluun ym. (Saman miekkosen kanssa olin ollut 18 vuotta yhdessä, 10 vuotta ilman ehkäisyä, luulimme, että ns. luonto on jättänyt meidät keskenämme). En ollut koskaan ollut vauvojen kanssa tekemisissä, pelkäsin ottaa kavereiden vaaveleita syliin, etten vahingossa vain pudottaisi pienokaista pää edellä lattiaan. En tiennyt vauvojen pukemisen määrästä, kylvetyksestä, imetyksestä yhtään mitään. Pelkäsin ja tärisin, mutta ihan hyvä mutsi musta tuli! Ei se ole pötypuhetta, että lapsikin opettaa.

Kukaan ei voi tietää kenestäkään, tuleeko hänestä hyvä vai huono äiti/isä. Joistain voi tietää että tulee huono, mutta hyvyyttä ei voi ennalta tietää ihminen itsekään.



Sama juttu sanoa hyväksi äidiksi/isäksi kun lapsia jo on. Kukaan ei voi tietää mitä suljettujen ovien takana tapahtuu. Ei kukaan tiedä miten hyvä vai huono vanhempi joku on.

yleensä vahvisteta sellaisia, joiden arvellaan olevan vähän onnettomia surkimuksia? Vähän niinkuin lasta kehutaan, että hänestä tulee vielä taitava pyörälläajaja lapsen kaatuessa sadatta kertaa. Ajatellaan, että muuten se ei viitsi edes yrittää.

kuten täälläkin huomaat.

koska eihän tällainen 22-vuotias tytönhupakko mitään lapsia saisi tehdä, lapsparat.

jo syntyneet) että ei olis susta ikinä uskonut, että susta tulee suurperheen äiti. ja ihan vaan siitä syystä, että hilluin tosi pitkään sinkkuna ja matkustelin yms. enkä todellakaan ollut sisäänpäinkään tynyt, ujo, ruma tai hiljainen. kun kudoin töissä hiljaisina vuoroina, tuli kommentteja siitäkin, että ei ikinä uskois, että SÄ kudot. :)

Kun aloin odottaa esikoista 35-vuotiaana, äitini oli tosi hämmästynyt ja sanoi, ettei olisi ikinä kyllä odottanut, että teen lapsia. Nyt niitä kuitenkin on kaksi, ja vielä haluaisin kolmannen. Kaikesta menevyydestäni, harrastavuudestani ja ulospäinsuuntautuvuudestani huolimatta olen äitinä kotityyppiä: lapset ovat niin tärkeitä, että olen ollut ekan kerran erossa n. 1-vuotiaana vuorokauden. Mieluiten olen kotona hoitamassa, leikkimässä, leipomassa ja laittamassa ruokaa ja ulkoilemassa pikkuisteni kanssa.