Onko normaalia, että 20v.asuu yhä vanhempiensa kanssa?

Jos nyt sen verran otan kantaa ap:een tapaukseen että, mulle tulee mieleen mielenterveyshäiriöt. Ehkä se tyttö kärsii sellaisesta ja ei kykene asumaa sen takia yksin. Vanhemmat ei ehkä ihan hyväksy lapsensa halua asua lapsuudenkodissa koska nuoren asuntoa ei ole irtisanottu, joten toivo elää sen suhteen että muuttaisi omilleen pian. Jos taas asunto on vuokrattu eteenpäin niin että yhteiskunnan tukia käytetään väärin, niin silloinhan koko perhe on persiistä. En arvosta.

Jos ei ole ihmeemmin kavereita tai ei seurustele, miksei voisi ihan hyvin asua lapsuudenkodissaan? Itse en odota lasteni edes muuttavan pois kovin aikaisin. Mieluummin niin, että asuvat kotona ja käyvät töissä ja säästävät omaan asuntoon kuin säntäävät vuokralle tai soluun ja kaikki rahat menee sitten siihen eikä mitään saa säästöön.

Itse muutin kotoa 21-vuotiaana ja olisin voinut ihan hyvin muuttaa myöhemminkin.



Mutta tietysti se, että hänellä on asunto, jota ei käytä, on vähän kummallista. Kertoo ehkä jonkinasteisesta riippuvuudesta kuitenkin, siis on eri asia asua sovitusti kotona koska se on järkevä järjestely kuin yöpyä vanhemmillaan mielummin kuin varta vasten hankitussa asunnossaan koska ei esim. uskalla olla yksin.



Toisaalta tuossa iässä asian kuitenkin ymmärtää, ehkäpä tyttö sitten vähitellen siirtyy omaan asuntoonsa kun huomaa sen kätevämmäksi. Minulla on eräs tuttava, kolmikymppinen mies jolla vastaava tilanne eli oma kämppä jossa hän ei kuitenkaan käytännössä yövy koskaan, koska nukkuu pääosin äitinsä ahtaassa asunnossa olohuoneen sohvalla. Äitinsä kanssa asuu myös miehen nuorempia sisaruksia, joten kyse ei ole siitä että hän ei haluaisi jättää äitiä yksin vaan puhtaasti jonkinlaisesta läheisriippuvaisuudesta. Mielestäni tämä alkaa mennä jo sinne normaalin rajoille (vaikka toki asia ei minulle kuulukaan).

että 20-vuotiaalla on jo mies ja lapsia?

Mun mielestä siinä on jäänyt nuoruus elämättä, jos jo teininä pitää alkaa lapsia vääntää.

Kyllä tässä näkee nykyajan hyysätyt tenavat. Ei ne osaa edes itsenäistyä. Mulla oli jo perhe tossa iässä.

jos sekä tyttö että vanhemmat pitävät siitä. Olen itse muuttanut kotoa pois 17-vuotiaana ja yksi lapseni lähti 16-vuotiaana. Kaikki on ok, joka perheelle itselleen sopii.

Asuin Italiassa ja siellä voi 40 vuotias asia vanhempiensa luona, miehet todella usein asuvatkin ja usein myös naiset.

Mielestäni on OK, jos nuoren vanhemmat asuvat opiskelupaikkakunnalla ja asuntojen hinnat ovat kalliita. Ei silloin ole "järkeä" muuttaa pois kotoa, jos opintorahasta ja asumislisästä ei jää vuokran jälkeen mitään käteen. Helpompaa asua kotona.



Mutta tiltanteessa, jossa joka päivä nuori tulee kotiin vaikka opiskelupaikkakunnalle on matkaa... En ymmärrä. Toisaalta, jokainen tavallaan. Itse en vanhempana katsoisi omien lasteni toimintaa jos yrittäisivät tehdä noin.

mun poika on 16v opiskelee lukiossa ja aikoo opiskella sen jälkeen yliopistolla, saa asua kotona niin kauan kun haluaa.

kuuluu sinulle miten?? Anna olla. Jos 20v lapsi opiskelisi samassa kaupungissa, niin todennäköisesti silloin asuisi automaattisesti kotona. Kyllä tuo ehtii vielä itsenäistyä.

tuossa ole matkaa kuin 30km. Itselläni oli yläasteelle ja lukioon juuri tuo 30km matkaa ja kyllä, ihan päivittäin kävin koulussa!

Ainoa asia mitä ap:n viestissä ihmettelin, että miksi oli alun perinkään se opiskelijakämppä vuokrattu? Jos kerran kotoa käsin käy kouluann.

Mutta tiltanteessa, jossa joka päivä nuori tulee kotiin vaikka opiskelupaikkakunnalle on matkaa... En ymmärrä. Toisaalta, jokainen tavallaan. Itse en vanhempana katsoisi omien lasteni toimintaa jos yrittäisivät tehdä noin.

Vaikka opiskelin 20km kilometrin päässä kotoa. Hyvin ehdin itsenäistyä, enkä mitenkään ole riippuvainen vanmhemmistani :D ERiasia musta alkaisi joku 30-vuotias olemaan ;)

ulkoamilla ja heidän 36-vuotias, työssäkäyvä, koulutettu tytär asuu osittain vielä kotona. Vapailla ollessaan asuu suvun omistamassa "huvilassa", mutta töissäolo aikana kotonaan. On ihan menevä nainen, tosin hemmoteltu. Miksi lähteä kotoa kun is hemmottelee ja äiti huolehtii pyykeistä, siivouksesta ja ruuasta työviikona aikana.

kyseistä nuorta kohtaan. Onko niin, ettet itse ole saanut tarpeeksi huomiota etkä ollenkaan hyysäämistä itseäsi kohtaan ja nyt tunnet ehkä tiedotamatonta kateutta tätä tyttöä kohtaan?

Olet ison perheen vanhimpia lapsia, ja kerroit että sinua ole hyysätty eikä rahallista apua annettu. Itse näen että hienoa kun tuolla tytöllä on noin rakastavat vanhemmat, kyllä hän siitä ehtii itsenäistyä ja by the way, ei ole sulta pois vaikka ei itsenäistyisikään. Varmaan sitä tyttöäkin ottaa päästä tollanen kyylä!

Minäkin sitä, että mitä sillä asunnolla sitten tekee? Asun itse vielä kotona, koska olen ala-ikäinen eivätkä vanhemmat katso hyvällä muuttoa. Jos olisin tuossa tilanteessa, asuisin kyllä riemusta kiljuen omassa kämpässä! Jotakin riippuvaisuuttahan se osoittaa, ettei tyttö voi olla yötäkään poissa kotoa. Luulisi sen olevan kätevää jos ei tarvitsisi joka päivä kotiin matkustaa. Minulla on sellainen kutina, että tyttö ehkä on jollakin tasolla vielä riippuvainen huolenpidosta, eikä itse kykeneväinen (/halukas) hankkimaan itselleen ruokaa pöytään.



Myös vanhempien käytös viittaa vähän siihen suuntaan, että ihan itsestään 'ongelma' ei ole syntynyt. Kun vanhemmat hyysäävät isoa, aikuista lasta, he hyväksyvät sen että tyttö ei halua itsenäistyä. Ja tässä maailmassahan jokaisen täytyy itsenäistyä ellei halua olla vanhempien vaivoina kuolemaan saakka. Ja sen jälkeen on taas pakko itsenäistyä.



Todennäköisesti tämä tyttö on sitä sorttia, että itsenäistyminen ja oma elämä ei kiinnosta, eikä oikein ajattele muita ihmisiä tässä asiassa, eli lähinnä omia vanhempiaan. Tämähän on henkilökohtaista, alkuperäinen kirjoittaja oli sitä tavallista tyyppiä, että kun ollaan aikuisia, itsenäistytään. minä olen sitä tyyppiä, että itsenäistytään niin pian kuin mahdollista (kypsyyttä vai typeryyttä, sen saa jokainen itse päättää :D), kun taas ks. sukulaistyttö sitten vähemmän itsenäistyvää. Tai näin minä päättelin.



Tietysti voi olla, että tyttö jotenkin pelkää/inhoaa/ei tykkää opiskeluasunnostaan/yksinolosta. Onko tytöllä kämppiksiä siellä? Jos on, saattaa olla ettei tyttö tule heidän kanssaan toimeen. Tosin tämäkin osoittaa jonkinasteista 'jämähtämistä' lapsen tasolle, koska aikuisen naisen pitäisi ratkoa asiat eikä juosta äidin helmoihin... Toisaalta tyttö/nainen voi ajatella myös, että on helpompaa elää vanhempien luona, kun hankkia itse vähäisillä opiskelijarahoilla ruokaa.



On ihan normaalia, että 20 v. asuu vanhempiensa kanssa, mutta minusta se ei ole normaalia siinä tapauksessa, että tälle 20 vuotiaalle on hankittu asunto, jossa hän voisi asua, ja jos hän vieläpä opiskelee eri paikkakunnalla, mutta hän silti tulee kotiin yöksi. Kaikki valmiina kaksikymppiselle, mutta silti tämä ei kykene asumaan siellä yksin, vaan lentää kotiin.



Voisit kannustaa tyttöä itsenäiseen elämään juttelemalla hänelle, etenkin jos olette läheisiä. Onko tyttö kertonut asunnostaan ja opiskeluistaan? Vai ovatko vanhemmat? Voisit ensin viattomasti kysellä, miten opiskelut sujuvat ja miten on viihtynyt kämpässään. Jos taas tyttö tietää, että tiedät hänen olevan AINA kotona, kysy milloin aikoo muuttaa omaan kämppään. Tai eikö olisi helpompaa asua lähempänä opiskelujaan. Voit jutella vanhempien kanssa asiasta tarkemmin, vaikka hienovaraisesti kysyä mitä he ajattelevat tytön asumisesta kotona yms... Tähän on vaikea sanoa mitään tarkkaa, improvisoi äläkä ryhdy liian tungettelevaksi, niin todennäköisesti jotain tapahtuu.



Minulla ei riitä ymmärrystä tuolle, koska itsellä tosiaan kova hinku päästä pois ja omaa elämää elämään. Mutta ihmiset ovat erilaisia, muista se. Ehkä tämä on paras ratkaisu heidän tilanteessaan.

vanhemmilla ja tytöllä on hyvät välit ja tulevat hyvin toimeen keskenään, onhan se silloin kivempi että on kotona juttuseuraa ja tilaa, eikä tarvitse nyhjöttää iltaisin yksin pienessä yksiössä tai soluhuoneessa, varsinkin jos ei jaa samoja harrastuksia muiden kanssa eli ryyppäämistä..kiira korpikin muuten asuu vanhempiensa kanssa ja on 23 v :)

Inttiaikana nauratti suuresti, kun kuulin että eräs varuskuntamme kenttäsairaanhoitaja, lähemmäs 30-v mies, asui edelleen vanhempiensa luona. Mies oli kuitenkin ollut työelämässä opiskelujen jälkeen lähes 5v, mitä helvettiä se edelleen söi äidin tekemää ruokaa ja antoi äidin hyysätä?

että ton tytön vanhemmat pitävät siitä että lapsi käy joka päivä kotona. Miksi se olisi rasite vanhemmille? Ja jos tyttö haluaa mennä vanhemmilleen joka päivä ,who cares? Kyllä tuo ehtii irtaantumaan niistä aikanaan. Minä tuossa tilanteessa kävisin ehkä kotona viikolla mutta viikonloppuisin hankkisin muuta seuraa yksiööni.

Asuivat isossa kaupungissa, mies opiskeli samassa kaupungissa ja sai töitä sieltä. Mieheni äiti oli kuollut jo kun mieheni oli pikkulapsi ja asuivat leski-isänsä kanssa kahden ( muut sisarukset paljon vanhempia, jo aikuisia äidin kuollessa). Ei mieheni halunnut jättää isäänsä yksin, isossa talossa oli tilaa molemmille. Isän kuoltua sitten syöpään mieheni hankki oman asunnon. Oliko mieheni sitten outo? Ei minusta.

26-vuotiaaksi.



Tosin sairastan paniikkihäiriötä ja äitini on vanha ja raihnanen. Nyt olen 29 v.

Mun mielestä tuossa iässä olisi jo hyvä alkaa vähän itsenäistyä. Alku on totta kai aina vaikeaa, mutta yksinasumiseen tottuu kyllä.