Muita äitejä, jotka haluais olla aamuisin rauhassa?

enpä ole ikinä ollut aamuihminen. Aamulla minussa vallitsee perusnegatiivinen persoonallisuus. En tiedä miks. Minust sun olis järkevää saada joku tolkku noihin teidän nukkumisjärjestelyihin. Sen aikaansaaminen vaatii ylimääräistä ponnistelua, mutta on sen arvoista.

Joka aamu kun herää siihen, kun lapsi rääkyy ja kiljuu pinnasängyssään, niin on kyllä positiiviset ajatukset kaukana.. ja muutenkin kun saisi edes sen kahvikupin rauhassa juoda, vessassa käydä ja ajatuksensa koota, niin kiva olis. Meillä lapsi 1,5v.

ja mä teen niin, että mulla on herätyskello soimassa klo 6.30 (meillä lapset herää n 7-7.30 välillä). Käyn suihkussa ja juon aamukahvin. Ihan rauhassa. Sitten jaksaa ne aamuhärdellit.



Voi tuntua kidutukselta huonojen öiden jälkeen herätä vapaaehtoisesti aikaisemmin kuin lapset, mutta mä todella tarvitsen sen aamurauhan.

mä en oikeasti jaksa herätä ennen tuota ihan vaan jonkun kahvikupin takia. Yleensä herää kuudelta

Kun luin ton tekstin niin mulla on vain yksi kysymys: oletko yh-äiti? Jos vastaus kyllä niin sitten totean vain, että "tommosta se on"

Jos et ole yh niin missä *?1#%&:ssä se sun miehesi on tuosta yhtälöstä?? Eihän se lastenkasvatus nyt sun vastuusi yksin ole.

Mutta joo, mä siis en ole yh ja meillä on siitä huolimatta aika sama ralli eli lapset koko ajan äidin kimpussa. Jokaikinen lause alkaa "äiti" ja koskaan eivät oma-aloitteisesti mene miehen luo vaan aina mun luo. Mä kyllä aika tehokkaasti joka toisen toiveen käännytän ihan suoraan miehelle, että "iskä auttaa" -vaikka kyse olisi verkkareiden nauhojen solmimisesta. Ihan vaan siitä syystä, että en halua olla mikään palveluautomaatti. No, ei ne kyllä ole käytöstään muuttaneet -äidille valitetaan, maristaan ja äidille kiukutellaan. Iskälle ei mitään.

Tämä tuntuu niin epäreilulta. Tänään olen herännyt aamukuudelta kun lapset alkoi touhuamaan. Ei siksi, että olisi pitänyt sillä mieheni lupasi hoitaa tänään aamun (me vuorotellaan aina viikonloppuaamut) mutta kun nää helkutin äitihormoonit! Mä en saa unta kun koko ajan puolikorvalla kuuntelen, mitä tapahtuu. Olin ennen todella hyväuninen ja nyt kun nuorimmainen (3v) herää ja ne paljaat varpaat ottaa ekat tapsutukset lattiaan niin olen räps-hereillä. Ihan tajutonta.

Mutta kai tää on tää äidin osa. Täältä vaan vertaistukea -voin lohduttaa, että olen jo tänä aamuna ehtinyt saada megaraivarit ja paiskannut brion junaradat lattiaan. Pikkasen meni käpy marinaan... mutta nyt on jo rauha maassa. Kai tää tästä vuosien myötä? Kolmeen vuoteen en ole yhtään kirjaa lukenut, koska se on mahdotonta. En saa rauhaa 5min pidempää yhtäjaksoista hetkeä.

Terv. ei-niin-pitkäpinnainen

Mulla ei ole omia lapsia, mutta miehen leikki-ikäiset lapset ovat meillä joka toinen vkl. Meinaa mennä hermo jo silloin :D aikainen herätys ei sinänsä haittaa, mutta se helvetillinen möykkä heti aamusta. Vinkuvalla äänellä tullaan korvan juureen itkemään, että on nälkä, kylmä, halutaan telkkari päälle, pikkusisko kiusaa, mitä aamupalaa, ei sitä aamupalaa, tämä on minun lautanen, mitä nyt juodaan, juodaanko vettä vai maitoa, aaaaa...... !!!



Miten ne lapset jaksaa HETI herätessään huutaa ja itkeä?? En vaan ymmärrä. Itsestäni muistan sen verran, että olin jo lapsena aamu-uninen, vaikea uskoa että olisin edes pienenä pistänyt huutoshown pystyyn heti aamusta (vaikka mistäs sitä tietää..). Siinä vaan oikeasti tuntuu siltä, että menee koko päivä pilalle, kun ensimmäisenä herätessään joutuu kuuntelemaan kitinää ja vaatimuksia. Arrr! Kaikki kunnioitus kotiäideille, mulla hajoaisi pää monen pienen kanssa.

ihan tuttua. siihen auttaa vain aika. joskus ne menee kouluum.

mutta vaikeahan asialle on mitään tehdä jos tilanne on tuo. Paitsi tässä kuitenkin ehdotuksia:



- lasten isä heräämään lasten kanssa AINA kun hällä siihen mahdollisuus (tai heräätte yhtä aikaa mutta hän ottaa lapsista vastuun ja sä juot kahvit rauhassa)



- joskus laitat lapset yöhoitoon tai sitten mummo vaikka teille heräämään lasten kanssa



- laitat kellon itsellesi soimaan vaikka 30 min ennen lasten aikaisinta todennäköistä heräämisaikaa (jep, en ole 3.5 vuoden äitiyden aikana kertaakaan saanut tehtyä tuota :D)



- keität kahvit, laitat lapset sänkyyn ja otat kupin itsellesi mukaan sinne ja juot samalla kun luet aamusatua?

Viikonloppuisin heräillään miehen kanssa siinä 8-10 aikaan ja jäädään sänkyyn pussailemaan ja harrastamaan seksiä... sitten tehdään aamupala/brunssia ja syödään sitä ja luetaan päivän lehteä helposti 2h. Jos on pakko niin käydään ruokakaupassa, sitten hiihtämään tai lenkille ja iltapäivästä saunaan. Siitä toivuttua otetaan usein päikkärit / harrastetaan seksiä ja aloitetaan hidas illalliskokkailu, yleensä siihen menee pari tuntia ja sama iltaruokailuun. Joskus katotaan päälle leffa, mennään iltakävelylle tai harrastetaan esimerkiksi seksiä.



Joo, me ollaan ihan keski-ikäisiä, mies täyttää kohta 50v enkä yhtään ihmettele ettei se halunnut enempää lapsia (miehen lapset on jo aikuisia). Meidän elämä on muuttunut vielä ihanammaksi sen jälkeen kun lapset muuttivat omilleen vaikka oli se herkullista jo aikaisemminkin. :) Mut mun ei olekaan tarvinnut asua alle 13-vuotiaiden kanssa koskaan.