Muita äitejä, jotka haluais olla aamuisin rauhassa?

Täällä meilläkin. Voi jee miten kamalaa puolinukuksissa kestää uhmat, kiukut, valitukset aamupalasta, vaatteiden laitosta ja hampaiden pesusta. Saattaa kestää 1,5h ennen kuin itse pääsen syömään. Varsinkin jos yö on ollut huono, aamu tuntuu todella raskaalle aamu-uniselle, kolmen pienen lapsen äidille.

Viikonloppuaamut puoliksi.

Hirveä liuta niitä vastauksia että oma valinta tehdä lapsia..

Mulla on auttanut,vaikka se etäiseltä tuntuukin,että teininä ne kuitenkin saa repiä sieltä sängystä..

Voimia sinulle. Kyllä se pian helpottaa...

Kun luin ton tekstin niin mulla on vain yksi kysymys: oletko yh-äiti? Jos vastaus kyllä niin sitten totean vain, että "tommosta se on"



Jos et ole yh niin missä *?1#%&:ssä se sun miehesi on tuosta yhtälöstä?? Eihän se lastenkasvatus nyt sun vastuusi yksin ole.



Mutta joo, mä siis en ole yh ja meillä on siitä huolimatta aika sama ralli eli lapset koko ajan äidin kimpussa. Jokaikinen lause alkaa "äiti" ja koskaan eivät oma-aloitteisesti mene miehen luo vaan aina mun luo. Mä kyllä aika tehokkaasti joka toisen toiveen käännytän ihan suoraan miehelle, että "iskä auttaa" -vaikka kyse olisi verkkareiden nauhojen solmimisesta. Ihan vaan siitä syystä, että en halua olla mikään palveluautomaatti. No, ei ne kyllä ole käytöstään muuttaneet -äidille valitetaan, maristaan ja äidille kiukutellaan. Iskälle ei mitään.



Tämä tuntuu niin epäreilulta. Tänään olen herännyt aamukuudelta kun lapset alkoi touhuamaan. Ei siksi, että olisi pitänyt sillä mieheni lupasi hoitaa tänään aamun (me vuorotellaan aina viikonloppuaamut) mutta kun nää helkutin äitihormoonit! Mä en saa unta kun koko ajan puolikorvalla kuuntelen, mitä tapahtuu. Olin ennen todella hyväuninen ja nyt kun nuorimmainen (3v) herää ja ne paljaat varpaat ottaa ekat tapsutukset lattiaan niin olen räps-hereillä. Ihan tajutonta.



Mutta kai tää on tää äidin osa. Täältä vaan vertaistukea -voin lohduttaa, että olen jo tänä aamuna ehtinyt saada megaraivarit ja paiskannut brion junaradat lattiaan. Pikkasen meni käpy marinaan... mutta nyt on jo rauha maassa. Kai tää tästä vuosien myötä? Kolmeen vuoteen en ole yhtään kirjaa lukenut, koska se on mahdotonta. En saa rauhaa 5min pidempää yhtäjaksoista hetkeä.



Terv. ei-niin-pitkäpinnainen

lasten isä on viikot koulussa ja viikonloput töissä. Sellaisia aamuja ei ole, että voisin nukkua, enkä tiedä auttaisko se oikeasti juurikaan. Mä saan määrällisesti kuitenkin unta ihan riittävästi, ongelma on se, että joudun heräilemään jatkuvasti. Ei tää ongelma ole pelkästään fyysinen, vaan henkinen; en vaan pysty heti aamusta olemaan läsnä, en kestä puklulänttien pyyhkimistä, kakkavaipan vaihtamista, kaikkea sitä säätöä jota pitää tehdä vaikka on väsymyksestä niin kömpelö että kävelee päin seiniä.



Pitää tosiaan ajatella, että pianhan nämä on teinejä ja on heidän vuoronsa murahdella aamupalalla ja valittaa kun pitää herätä..:D

ensin jää pois noi kakkatouhut ja pukluläntit... Sitten pukemisen vahtiminen jne. Jäljelle jää vaan se taukoamaton pulina ja äitiiIIIIIIII!!!!!!!



Minäkin haluaisin olla aamuisin rauhassa mutta valitettavasti se ei onnistu koska kohta soi ovikello ja kaverit alkaa rampata.

oikeasti helpotti kuulla että muilla on samanlaista. Heti ärsyttää vähemmän :)

Pitääpä lähteä viemään noi muksut nyt pihalle. Hyvää päivänjatkoa kaikille teille!

ap.

Minäkin tykkään aamurauhasta. Viikonloppuisin mies herää välillä aikaisemmin, mutta en osaa enää nukkua seitsemää pidempään. Käytännössä siis viikonloppuisin lyödään Juniori päälle ja lapset töllön eteen, juodaan ite kupilliset kahvia, surffaillaan ja ruvetaan aikaisintaan tunnin päästä miettimään puuroja tai vaipanvaihtoja.

Minkäikäiset lapset sulla on? Tai siis vanhempi. Meillä helpotti hiljalleen se, että selitin lapsille, että aiti tarvii kahvin ja rauhan siihen yhteen kupilliseen. Aika pian oppivat, tai no isompi oppi ja pienempi kasvoi siihen. Samoin tietävät, että nykyään kun tullaan päiväkodista ja töistä, niin keitän kahvin samalla kun rupean ruuanlaitto hommiin. Sanot isommalla, että äiti saa juoda kahvin rauhassa, ja sen jälkeen jatkatte tohinoita.

Laittaisit pikkukakkosen päälle (tai jonkun dvd:n), antaisit lasten syödä sitä katsellessa leipää (ei haittaa vaikka vähän murustaakin) ja samalla voisit itse juoda sitä kahvia?



Näin mä aina teen. Nytkin lattia on täynnä leivänmuruja, mutta siivoan kohta. Mä en jaksa tehdä vaikeimman kautta, kun helpommallakin pääsee. Meillä 4v ja 1v.

Menevät illalla hyvin nukkumaan, nukkuvat yöt omissa sängyissään, eivätkä herää enää ihan kukonlaulun aikaan. Sitten huutelevat aamulla (viikonloppuna) sängystä joko saa nousta, johon huutelen takaisin että joo, mutta muistakaa käydä vessassa. Aloittavat jonkun leikin ja yleensä käyn vielä laittamassa pikkukakkosen päälle. Itse käännän vielä kylkeä, en yleensä enää nuahda, mutta saan heräillä kaikessa rauhassa tai vaikka lukea vielä vähän ennen kuin nousen. Meidän asunto on sen verran pieni, että kuulee kyllä kaikki lasten touhut ja ovat lähellä, tää ei ehkä onnistuis jossan isossa omakotitalossa. Sitten nousen ja syödään kaikki yhdessä aamupala, lapset innokkaana kattavat pöydän:)



Mutta meillä on ollut ihan samanlaista, kuin teillä. Ja mun mies on ennen ollut todella paljon matkoilla, eli muistan hyvin, miltä tuo tuntuu! Tämä vain rohkaisuksi, että se oikeasti helpottaa lasten kasvaessa! Tsemppiä.

Mulla on vain yksi tyttö, joka on jo ekaluokkalainen, mutta vielä on hyvässä muistissa nuo hiivatin aamut, jolloin tunsi olevansa maailmankaikkeuden väsynein ja yksinäisin ihminen... Mutta tosiaan kuten seiska totesi, se muuttuu tosi nopeasti. Ei varmaan helpota väsymystäsi juuri tänä aamuna, mutta usko pois viimeistään parin vuoden kuluttua aamunne ovat aivan erilaisia.



Joku ketjussa aiemmin kertoi heräävänsä äitinä helpommin. No niin minullekin kävi, mutta yllätyin tosi paljon kun sekin on nyt muuttunut takaisin normaalimpaan suuntaan. Herään toki tosi helposti, kun kuulen tytön alkavan heräillä, mutta voin tylysti kääntää kylkeä ja sanoa tytölle, että lue hetki sängyssä tai mene katsomaan Pikku Kakkosta... Enkä edes koe olevani julma äiti vaan pidän huolta omasta jaksamisestani. Sain joku aika sitten eräästä terveystutkimuksesta tietoa omasta jaksamisestani ja sen jälkeen olen ollut terveesti itsekäs tuon nukkumisen kanssa. Toki se tietysti edellyttää isompaa lasta kuin ap:lla on. Aiemmin ei olisi onnistunut, koska meilläkin tyttö on ollut aina huono nukkuja ja juoksennellut kämppää ympäri keskellä yötä... Huokaus!



AP se helpottaa kyllä! Ja vaikka AV-supermarjot mitä sanoisi, ota rennosti niin kuin joku ehdotti. Pistä Pikku Kakkonen pyörimään, jos lapset sitä katsovat ja mene itse sohvalle vielä nukkumaan. Olen nyt tajunnut ekaluokkalaisen kanssa, että jo ekaluokkalainen lähtee maailmalle kaverien luo leikkimään tai leikkii meillä kaverien kanssa eikä siinä äitiä enää muistella. Jos uhraudut enemmän kuin on oikeasti tarvis, et tule saamaan siitä mitään kiitosta myöhemmin. Voit siis ihan hyvällä omalla tunnolla olla terveen itsekäs. Itse opin tämän kantapään kautta!

niin ei voi kuin ihmetellä, miks niin moni haluaa lapset max 3 v ikäerolla. Ettei vain kotihoidontukisysteemin takia?!

niin ei voi kuin ihmetellä, miks niin moni haluaa lapset max 3 v ikäerolla. Ettei vain kotihoidontukisysteemin takia?!

eiköhän syynä ole se että harva jaksaa tuota esim 10 vuotta vaan haluaa pikkulapsiajan pois jaloista mahd nopeasti. Itsellä on vain yksi lapsi joten vaikea sanoa.

Älkää puhuko mulle ennenku oon saanu aamupalaa, oli mun motto joskus vuosia sitten ja olis vieläkin mutta se ei päde noihin pikkuisiin. Päivät menis niin paljon paremmin, jos aamulla ehtis ensin itse rauhassa heräämään ennenkuin alkaa tämä rumba. Silloin kun asuin yksin, en edes puhunut kellekään mitään ennenkuin pääsin kouluun (kun ei tarvinut) ja voi että nautin siitä! Herään itse kuuden aikaan joka aamu ja jos lapset nukkuu seitsemään, on mulla aikaa olla rauhassa, juoda kahvia ja lukea lehteä, mutta jos nekin herää heti samaan aikaan niin voi apua... Mies lähtee töihin jo viideltä joten hänestä ei ole apua arkena, viikonloppuisin kyllä onneks. Tsemppiä kaikille muille joille aamut on vaikeita, ajatellaan toisiamme kun täytyy kammeta ylös sängystä liian aikaisin :)

mutta eipä voi kun kestää, parasta olisi jos heräisi tunnin ennen muita ja saisi juoda kahvinsa rauhassa, mutta eipä huvita alkaa kuudelta heräämään sitä varten.



Toivottavasti helpottaa ajan myötä kun lapset kasvaa isommiksi ja saavat itse tehtyä omat aamupalansa.

Meillä lapset 5v ja 7v. heräävät aikaisin, laitta at pikkukakkosen päälle ja jos on kova nälkä nappaavat banaanit tms itse. Minä nousen siinä ysin maissa ( siis näin viikonloppuisin) ja laitan aamiaisen. En ole enään aikoihin noussut aamulla lasten takia elleivat ole kipeitä. Välillä ilmestyvät makkariin kysymään saako pelata, mutta kun vastaan että tiedätte että heti aamulla ei saa pelata niin häippääväät legojen tms touhujensa pariin.

unohda rauhaisat aamut

- tai palkkaa au pari tai

- kouluta miehesi aamuvirkuksi ja

- ohjelmoi tuomaan sulle tarjottimella aamupala



- itsekuria ap- muistele aikoja ennen lapsia

vaan siksi, ettei tartte hakea töitä tai mennä töihin.



Jos lapsia hankkii ajatuksella "jaloista pois mahd pian", miksi hitossa hankkia lapsia ollenkaan? Vanhuuden turvaksi? Kyllä parempi vanhuuden turva olis sitten vain keskittuä rahan ja omaisuuden kartuttamiseen lasten sijasta.

vaan siksi, ettei tartte hakea töitä tai mennä töihin.

Jos lapsia hankkii ajatuksella "jaloista pois mahd pian", miksi hitossa hankkia lapsia ollenkaan? Vanhuuden turvaksi? Kyllä parempi vanhuuden turva olis sitten vain keskittuä rahan ja omaisuuden kartuttamiseen lasten sijasta.

voihan sitä olla kotiäitinä ilman tulojakin.

Tarkoitin että "pikkulapsiaika pois jaloista" - ymmärrät varmaan eron tuohon sinun tulkintaasi.