Valehteletteko lapsillenne, että joulupukki on oikeasti olemassa ja tekee pajassaan kaikki lahjat?

Joka jouluaatto he kävivät hautausmaalla ja lahjat otettiin sieltä tultua esille.



Yhtenä vuotena sitten yksi lapsista sanoi, että en lähde hautausmaalle. Vanhemmat kovasti kyselivät, että ai miksi et. Ainahan olet ollut ja tykännyt käydä siellä.

Vastaus oli: haluan nähdä joulupukin, kun se tuo ne lahjat meille!!!!



Tyttö oli siis itse ostanut kaikki lahjat sisaruksilleen ja vanhemmilleen ja silti hän halusi tavata JOULUPUKIN!



Lapsuuteen kuuluu sadut ja uskomukset.



Tämä tosi tarina osoitti, että vaikka kuinka lapsi oli vauvasta asti tiennyt, että joulupukkia ei ole olemassa, hän itse silti halusi uskoa tähän tarinaan/legendaan/satuun.



Vaikka aikuisena tiedän, että tottuja jne. ei ole olemassa, on silti kiva herkutella tonttusaduilla ja kuvitelmilla.



Mielikuvista kehiin! Älä ole niin tosikko ja skeptinen ap.



Tarinat ja sadut ovat yksi elämän suoloista!

No, en väitä niin, vaan pukki voi tulla, mutta kerron, että ei se niitä lahoja ole tehnyt tai ostanut, vaan kerron, kuka mitäkin on oikeasti tuonut. Ja sitten kerron, että tällainen on tapa, ja pukkina oli naapurin setä.

menettäneet aika paljon ihanista lapsuudenmuistoista, kun äiti menee ja tyrmää kaikki " turhat" mielikuvitusolennot pois lapsen mielestä. Heti vaan totuus tästä elämästä lapsellekin tietoon, eikö vaan.



Anna lapsien olla lapsia ja lasten maailmaan kuuluu erilaisiin mielikuvitusolentoihin " uskominen" .

jota leikitään jouluna myös meillä. Lapset tykkäävät ja odottavat joulupukkia aivan innolla, leikissä mukana, vaikka kerronkin, että pukki ei ole oikea, vaan lasten eno pukkipuvussa. :) Ei ole latistanut tunnelmaa, mutta kylläkin poisti pelon pukkia kohtaan.

Pukki tulee reellä ja tuo lahjat. Siinä se! On sääli jos ei joltain löydy tämän vertaa lapsenmieltä, on kyllä vakava elämä..

ei oo lahjojen alkuperästä ollu puhetta. mutta jos nähnyt kotona muiden lahjoja tms. on vaan sanottu et ne on niitä joulupukinasioita.. ja se on riittänyt. ei minusta kovin vaarallista narrata kerran vuoteen, tai antaa pomppia sängyllä..

Ei tulisi mieleenkään riistää sitä maailmaa lapselta. Meillä uskotaan myös tonttuihin, keijuihin jne. Lapsille on myös kerrottu ettei kaikki usko ja itse pohtia uskoako vai ei.



Olisi kauheaa jos olisin itse jäänyt ilman niitä muistoja joissa kirjoitettiin kirjeitä joulupukille ja jätettiin ne parvekkeelle tontun vietäväksi. Ne on lapsuuteni parhaimpia muistoja. Silloin ei vielä tiennyt mitään aikuisten tylsästä skeptisestä maailmasta. Suuri kiitos siitä vanhemmilleni.

Tyttärelläni on hyvin vilkas mielikuvitus, mielikuvituskavereita vilistelee jatkuvasti talossamme. Kirjastosta kannetaan viikoittain repullinen ihania lastentarinoita kotiin. Välillä höpsötelään pukuleikeissä jne.

Joulupukkia emme ole halunneet syöttää totena siksi, että lapselle kehittyisi taju siitä, että lahjat eivät vain tupsahda jostain eikä niitä voi toivoa mielettömästi. Olemme korostaneet sitä, että jouluna toisillen rakkaat ihmiset haluavat ilahduttaa toisiaan ja viettää aikaa yhdessä. Lämpimiä muistoja on varmaan syntynyt meidänkin lapsille. En myöskään halua lapsilleni sitä pettymystä kun he viimein tajuavat että vanhemmat ovat valehdeleet heille

Lasten kuuluu olla lapsia, isommat lapset ne joululahjoja kärttää, ne jotka ei taatusti usko joulupukkiin. Pienemmät lapset ovat vain haltioissaan lahjoista. En todellakaan usko, että lapset oppivat että lahjat tulevat tyhjästä. En ymmärrä, miksei lapsilla saisi olla joulupukkia, omatkin jännimmät lapsuusmuistot liittyy joulunodotukseen ja arvuuteltiin, onko tonttuja ikkunan alla.

Meillä näytetään toisista välittäminen sillä ettei riistetty joulupukkia lapsilta. Emme me tarvitse kunniaa lahjoista. Tärkeää on kyllä mielestäni kertoa että kaikki eivät usko joulupukkiin.



Itselle ei ainakaan ollut traumaattista kuulla ettei joulupukkia olekaan. Äitini taisi vain mainita, että voihan se olla niinkin ettei joulupukkia ole ihan sellaisena kuin ajatellaan, kun sitä kysyin. Varoiksi uskoin vielä salaa muutaman vuoden :).

Mutta kun itse olin pieni, niin kyllä meillä pukkiin uskottiin tietyllä tapaa. Tiedettiin että joulupukki on satuhahmo, mutta joku pukiksi pukeutunut saattaa tulla aattoiltana käymään, tai jos ei ehdi niin tonttu jättää lahjat oven taakse.

Tämä ei tarkoittanut sitä, että voimme toivoa lahjoja rajattomasti. Tiesimme että isä ja äiti lahjoja ostavat (ja muutkin sukulaiset). Tai siis toivoahan sai vaikka kuinka paljon, mutta tiesimme että vain osa toiveista toteutuu. Oli hirmuisen hauskaa jännittää, että mitkä lahjatoiveet toteutuivat :)



Nykyään joulupukki edustaa minulle joulun henkilöitymää. Sellainen hauska satu-ukkeli :)

Ei se kuule himmennä satujen voimaa, että ei väitä niiden olevan totta. Lapsen mielikuvitus ja eläytymiskyky ovat valtavia.

Vierailija:

Parasta olla kertomatta lainkaan satuja lapsille etteivät pety, niinkö?

Jos nyt liikaa alkaa pohtimaan niin mitäs sitä joulua viettämäänkään jos ei usko joulupukkiin tai/ja siihen että se on Jeesuksen syntymäjuhla.

Enää pariin vuoteen en ole puhunut joulupukista tai -tontuista ehdottomasti olemassa olevina asioina. Olen sanonut, että osa uskoo ja osa ei. Poika on sanonut uskovansa. Vaikka taannoin uhmakohtauksen yhteydessä sanoikin, ettei joulukkia ole olemassa. Myöhemmin hän vähän perui sanojaan. Eli luulen, että meillä edetään viimeistä vuotta, jona lapsi uskoo. En valehtele, mutta en myöskään riistä häneltä mahdollisuutta uskoa...

niin kauan kun haluavta siihen uskoa. En ymmärrä mitä haittaa siitä voisi olla? Antaa lasten olla lapsia.

Nyt mun maailma on ihan pilalla

vaikka tietääkin että saa lahjoja sukulaisilta, niin joulupukkikin tuo paketteja

Minä ainakin uskoin kuusi vuotiaaksi asti ja sitten tunnistin pukin sedäkseni äänestä. Ei se mikään pettymys ollut, paremminkin olin voitonriemuinen tunnistamisesta. Ja tunsin itseni isoksi kun minulla oli hallussa tietoa mitä ei saanut pikkuveljelle kertoa!

Kotona emme ole koskaan turhaan vauhkonneet joulupukista tai hammaskeijuista tai saunatontuista, ne ovat olleet osa perhettämme ja tulevat aina olemaankin. Lapsille on kerrottu niistä jos ovat kysyneet ja kyllähän nykyajan tiedotusvälineet pitävät huolen siitä, että varsinkin joulupukki on erittäin kuuluisa " henkilö" .



Vaikka lapsemme ovatkin jo nippanappa yli 10v. niin aina heillä on kuitenkin ollut lapsen usko pukkiin, vaikka viimeksi tuota parrakasta henkilöä on nähty meillä v.1996. Joulunaika on muutenkin vietetty lasten ehdoilla, yhdessä leivottu, laitettu jouluvalot, haettu kuusi (tai nykyään koottu muovikuusi) yhdessä ja kaikilla on ollut hauskaa...



No, viime viikolla nuorimmaiseni kertoi ettei hänellä ole enään joulumieltä lainkaan... Kummastelin tovin, sillä tänä jouluna lapset ovat kotona eivätkä isällään ja lisäki vietämme suuren sukujoulun mummien ja tätien ja muiden seurassa. Kysyin, että mihin se joulumieli on noin hävinnyt... Pieni mies rupesi itkemään lohduttomasti ja nyyhkytysten väliltä hän sai kerrotuksi, että viime jouluna isin luona hänelle oli julmalla tavalla paljastunut, ettei joulupukki oikeasti ole joulupukki! Isin kaveri oli ollut pukkina ja vieläpä pahasti kaljalta haisevana ja siihen siis loppui lapsen usko joulupukkiin! Voitteko ajatella, kuinka julma kokemus tämä lapselleni oli! Kun hän sai kerrottua koko jutun, oli lähellä etten soittanut heidän isälleen välittömästi ja haukkunut pystyyn koko ihmistä!!!!



No, juttelimme sylikkäin tovin ja pieneni sai purkaa sydäntään... sovimme samalla, että me voimme edelleen uskoa siihen, että joulupukki on olemassa tonttuineen, riippumatta siitä miten toiset ihmiset uskovat. Mielestäni on ihanaa, että lapsi saa olla lapsenmielinen mahdollisimman pitkään, kyllä he kerkeävät tässä raadollisessa maailmassa saada niitä realiteetteja ihan tarpeeksi!



Nyt on siis pienen usko jälleen palautettu, ainakin osittain, ja jouluhössötykset saamme piakkoin aloittaa. Antakaa lapsellenne mahdollisuus olla lapsi ja nauttikaa Joulun ihmeestä!

Ja meillä käy joulupukki. 4v esikoinen ei ole lahjojen alkuperää kysellyt, mutta jos kysyy niin kerron että isi ja äiti ostavat ne kaupasta. Jos kysyy onko Joulupukki oikeasti olemassa sanon, että joulupukki on satua ja se on sellainen leikki jota jouluna leikitään. Mutta niin kauan kun ei kysele saa uskoa asiasta mitä haluaa :-)



On kyllä hassua minusta sekin, että kaverin 9v lapsi jo selkeesti tietää, että Joulupukki on satua, mutta vanhemmat eivät vaan suostu sitä hänelle myöntämään. Sitä en käsitä ollenkaan. On meillä pikkuhiljaa alkanut valjeta esikoiselle sekin, ettei muumeja ja puolenhehtaarin metsän asukkaita ole oikeasti olemassa. Tosin ei sitä ihan täysin hahmota. Toteaa että ne ovat eläviä satuhahmoja :-)