Mä en ymmärrä miksi kukaan ottaa itselleen miehen joka pettää???

Sitäpaitsi parisuhde ja ihminen itsekin muuttuu vuosien mittaan, toleranssit saattaa muuttua tai tulee välinpitämättömäksi toisen tunteille.



Meillä on kummallakin takana - ei pettämistä fyysisesti - vaan flirttijaksot jolloin ilmeisesti testattiin omaa viehätysvoimaa. Ja sellainen voisi viedä mukanaan tosi helposti. Minunkin mieheni on ollut aina 100% uskollinen ja rehellinen tyyppi enkä ikinä olisi kuvitellut mitään häikkää hänenkään puoleltaan. On todella sitoutunut minuun ja tiedän että esim kiihotan häntä edelleen suuresti. Ja silti....



Mutta turha sitä on elää ja pelätä pahinta, hoitaa asian sitten jos/kun se eteen tulee.

Ihmiset muuttuvat vanhetessaan, se mies tai nainen, johon rakastuit 10 vuotta sitten, onkin yhtäkkiä (siltä se tuntuu) kadonnut jonnekin ja tuntuu ihan vieraalta. Ihmiset muuttuvat, ja niin sen pitää ollakin. Jos käy hyvä tuuri, aviopari kasvaa yhdessä samaan suuntaan, jos huono, täysin eri suuntiin.

Kyllä mäkin olin naimisiin mennessäni 100% varma, että yhdessä ollaan ikuisesti ja uskollisesti. Sitten elämä opetti. Ja meillä se olin minä, joka petti ensin.

Pointtini nyt vain oli alunperin se, että miksi mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa ja perustaa perhe, joka saattaa sitten joku päivä ollakin uskoton. :´(

Kyllä puolisoa valittaessa täytyy olla 100% varma esim. toisen uskollisuudesta.

ap

Pointtini nyt vain oli alunperin se, että miksi mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa ja perustaa perhe, joka saattaa sitten joku päivä ollakin uskoton. :´( Kyllä puolisoa valittaessa täytyy olla 100% varma esim. toisen uskollisuudesta. ap

Mistä hitosta voi tietää etukäteen pettääkö toinen? Onko sillä leima otsassa? Suhteen alussa jokainen haluaa olla 100% varma omasta ja toisen uskollisuudesta mutta kukaan - SIIS KUKAAN- ei tiedä tulevaisuutta 100%. Tiedät siitä yhtä vähän kuin vanhemmuudesta tässä vaiheessa.

Kerroit vanhemmistasi - mun vanhemmat ehti olemaan naimisissa reilusti yli 40v, uskon että olivat uskollisia toisilleen mutta varmuutta siitäkään ei ole, tietenkään. Silti heillä oli hyvä avioliitto ja toimiva suhde loppuun asti.

Toivon vain ettet putoa korkealta - et äitiydessä etkä rakkaudessa.

Tosin meillä se ei jäänyt flirttiin kummallakaan...

t. 50

Sitäpaitsi parisuhde ja ihminen itsekin muuttuu vuosien mittaan, toleranssit saattaa muuttua tai tulee välinpitämättömäksi toisen tunteille.

Meillä on kummallakin takana - ei pettämistä fyysisesti - vaan flirttijaksot jolloin ilmeisesti testattiin omaa viehätysvoimaa. Ja sellainen voisi viedä mukanaan tosi helposti. Minunkin mieheni on ollut aina 100% uskollinen ja rehellinen tyyppi enkä ikinä olisi kuvitellut mitään häikkää hänenkään puoleltaan. On todella sitoutunut minuun ja tiedän että esim kiihotan häntä edelleen suuresti. Ja silti....

Mutta turha sitä on elää ja pelätä pahinta, hoitaa asian sitten jos/kun se eteen tulee.

parisuhteista kokee elämän aikana pahoja kolauksia, ihmiset muuttuu, tapahtuu petoksia jne.



Mutta on myös olemassa niitä parisuhteita, jotka toimivat alusta loppuun asti onnellisina ja uskollisina. Miksi ihmiset ovat kadottaneet uskonsa siihen?



Minä uskon ja minä tiedä, että juuri meidän parisuhde on sellainen, mikä tulee kestämään ylä- ja alamäet toisilleen uskollisina ja onnellisina.



Ei ihme että elämässänne on sattunut noinkin ikäviä asioita parisuhteessa, kun teiltä on puuttunut usko siihen.



Voimia kaikille ja toivottavasti löydätte vielä sen kipinän ja onnen suhteeseenne.



Meillä se on ollut alusta asti, ja tulee aina olemaan.

parisuhteista kokee elämän aikana pahoja kolauksia, ihmiset muuttuu, tapahtuu petoksia jne. Mutta on myös olemassa niitä parisuhteita, jotka toimivat alusta loppuun asti onnellisina ja uskollisina. Miksi ihmiset ovat kadottaneet uskonsa siihen? Minä uskon ja minä tiedä, että juuri meidän parisuhde on sellainen, mikä tulee kestämään ylä- ja alamäet toisilleen uskollisina ja onnellisina. Ei ihme että elämässänne on sattunut noinkin ikäviä asioita parisuhteessa, kun teiltä on puuttunut usko siihen. Voimia kaikille ja toivottavasti löydätte vielä sen kipinän ja onnen suhteeseenne. Meillä se on ollut alusta asti, ja tulee aina olemaan.

huolimatta siitä että kumpikin on käynyt riskirajalla. Toimiva, upea kumppanuus ja halu ja himo toisiaan kohtaan vielä 16 vuoden jälkeenkin. Tiedän että parisuhde säilyy vaikka maailman tappiin. Meiltä ei ole puuttunut mitään tästä suhteesta, kumpikin rakastaa syvästi ja silti käytiin syvällä puolin ja toisin.

Toki kehdosta - hautaan uskollisia avioliittoja on (jotkus uskonnollisesta vakaumuskesta, jotkut muista syistä) mutta tarkoitan sitä että varmuutta siitä ei ole ennekuin kuoleman hetkellä. Tai ehkei edes silloin jos toinen ei olekaan rehellinen vaan vakuuttaa uskollisuuttaan vaikka olisikin pettänyt joskus. Kysehän on silloin siitä mitä haluat uskoa. Mutta varma et voi olla...

toisesta ihmisestä voi olla 100-prosenttisen varma, voi kyllä itse uskoa täysin, ettei toinen koskaan petä, mutta ei se tarkoita, etteikö se toinen silti voisi joskus pettää. Pari, joka on täysin varma, ettei kumpikaan tule ikinä pettämään, ei minusta ole sen varmemmin yksi niistä uskollisista ja onnellisista, kuin sellainen, joka on sitä mieltä, ettei mistään voi olla 100-prosenttisen varma, koska kyse on vain omista uskomuksista eikä siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu.

Sain juuri selville, etta olikin pettanyt (ja lapsia meilla siis tosiaan monta ja yhteista taivalta takana kohta 40v.) ja oli koko ajan laskelmoiden pettanyt minua.



En tieda, miten selviydyn ikina tasta tilanteesta. Lujille ottaa.

että ihmisistä ei tiedä kukaan, edes itse, tuleeko pettämään vai ei. Tuskin kukaan haluaa pettää tai on syntyjään pettäjä. Ihmiset ympärilläni eivät ole pahentuneet, mutta olen vuosien varrella oppinut että kenestäkään, ei siis kenestäkään, voi olla 100% varma etteikö petä. Piste. Kaikki muu on naiiviutta. Minut tekee onnelliseksi se, että olen myös oppinut ajattelemaan, että pettäminen ei välttä'mättä myöskään ole maailmanloppu.Tämä on realismia.



En usko että minun mieheni tulee pettämään, mutta en voi olla varma. En usko että minä tulen pettämään miestäni, mutta en voi olla varma. Jos mieheni joskus tulee pettämään, katson ongelmia kunnolla silmiin ja taistelen loppuun saakka, ja jatkan hänen kanssaan jos pystyn. Kaikkea ei voi antaa anteeksi, mutta sen ymmärtäminen että me olemme ihmisiä, emme täydellisiä, helpottaa.



Ei ole kaavaa, että jos tulee äidiksi, lihoaa, on ilkeä tms, mies pettää ja jos on ihana ja seksikäs ja pitää itsestään huolta niin mies ei petä. lapsellinen ajatus.



T. Pahasti ja törkeästi petetty ja eronnut, nykyisesti onnellisesti avioliitossa ilman pettämistä (tähän asti ;))

Mieheni ei ikinä pettäisi, sen verran tunnen ja ollaan juteltu. Ollaan vielä nuoria ja kun lasten aika on, hän rakastaisi minua vieläkin vahvemmin :)

Monet miehet pettää naisen muuttuessa äidiksi, kokoajan vain puhuu lapsestaan ja parisuhde ja seksi ei tällaista äitihahmoa kiinnosta, miten voi edes olettaa, että mies jaksais pyöriä äisinnpalvelijana ja heittopussina ja vielä elättää tällaista ällöttävää mammalaista. Ois eriasia, jos äiti on myös rakastava vaimo, joka arvostaa miestään ja antaa rakkautta myös suhteelle.

Jos mies tai nainen pettää, hän tekee sen ihan omista lähtökohdistaan, eikä puolison ominaisuuksilla ole todellisuudessa hänen ratkaisunsa kanssa tekemistä.

Kyllä siinä vaakakupissa painaa yllättävän paljon, jos puoliso ei huomioi, ei saa hellyyttä eikä seksiä. Kyllä silloin kyse on puolison ominaisuuksista.

Mutta toki tuossa vaiheessa kannattaisi sitä itse liittoa miettiä, onko kannattavaa, jos osapuolilla on ihan eri seksuaalivietti.

...on nää, jotka alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa.



Me kaikki muut (ainakin melkein kaikki muut) ollaan ihan samassa uskossa kuin sinäkin eli uskomme miehen olevan 100%:n uskollinen. Valitettavasti kaikki eivät sitä ole. Sama homma naisten kanssa.

Tulevaisuutta on niin hankala ennustaa.

Mutta en uskalla mennä vannomaan, etten itse ikinä petä. Siitäkin on vaikea mennä vannomaan.

Asiasta toiseen. Miksi avioliitto aina lasketaan naisen harteille. Ole äiti ja kasvata lapsia tasavertaisesti ja ole nainen ja huomioi miestäsi ja kunnioita häntä, ettei se mene vieraisiin.

Minä olen kyllä itseni mielestä sen verran arvokas naisena, että odotan, että minuakin kunnioitetaan ja arvostetaan naisena ja äitinä.

Miksi se pettäminen ja miehen pitäminen on niin kamalan tärkeää. Jos mies pettää niin se on hänen vastuullaan. Se ei ole kyllä minun juttu, eikä asia. Jos haluaa naida muita naisia niin se on hänen päätös.

Jos minä haluan joskus pettää niin enköhän ota vastuun itse omasta teostani.

Mieheni ei ikinä pettäisi, sen verran tunnen ja ollaan juteltu. Ollaan vielä nuoria ja kun lasten aika on, hän rakastaisi minua vieläkin vahvemmin :)

Monet miehet pettää naisen muuttuessa äidiksi, kokoajan vain puhuu lapsestaan ja parisuhde ja seksi ei tällaista äitihahmoa kiinnosta, miten voi edes olettaa, että mies jaksais pyöriä äisinnpalvelijana ja heittopussina ja vielä elättää tällaista ällöttävää mammalaista. Ois eriasia, jos äiti on myös rakastava vaimo, joka arvostaa miestään ja antaa rakkautta myös suhteelle.

Kierosti syyllistää petettyä osapuolta siitä että on joutunut petetyksi, tyyliin "oma vika kun valitsit" pettäjän.



En toivo tuollaiselle viisastelijalle mitään hyvää, toivottavasti elämä opettaa kuten ystäväni siskolle kävi. Eli 15 vuotta miehensä kanssa joka kahdessa kuukaudessa masentui niin pahasti että surmasi itsensä ja heidän pienet lapset.



Jos sinä kusipää nyt tulet sanomaan että ystäväni siskon olisi pitänyt tämä huomata niin suksi kuule vittuun sen kristallipallos kanssa.

Eromme jälkeenkin avokkini kehui, ettei ikinä ole saanut niin mahtavaa seksiä kuin minun kanssani.

On pettänyt kaikkia muitakin kumppaneitaan. Joten eiköhän se pettäminen ole pettäjän oma ongelma.

Mutta toki tuossa vaiheessa kannattaisi sitä itse liittoa miettiä, onko kannattavaa, jos osapuolilla on ihan eri seksuaalivietti.

olivat onnellisia ja kaikki luulee, etteivät koskaan pettäneet toisiaan. Vain minä isäni lisäksi tiedän, että hän on käynyt vieraissa. Se lipsahti häneltä kerran sairaalassa ollessaan. Vannoin, etten kerro kenellekään.

Eli luule vain, että liitoissa ei ole ollut pettämisiä. Aika monessa on ollut, mutta joko ne on sovittu tai käry ei ole käynyt. Loppujen lopuksi, mitä väliä yhdestä nussimisestä 50 vuoden liittoon verrattuna. Sattuuhan sitä.

ihan tavallista onnellista ja rakastavaa elämää kohtaan. Ei ihme että sitten elämässä onkin käynyt ikävästi.

Tätä juuri tarkoitin, kun puhuin että se parisuhde kannattaa alun alakenkin rakentaa vankalle pohjalle, ja pitää siitä joka ikinen päivä huolta.

Ja tästä mallista on paljon eläviä esimerkkejä, meillä on paljon tuttavia ja mm. omat vanhemmat eläneet pitkän onnellisen avioltiiton yhdessä, uskollisina, rakastavina ja joka ikinen päivä parisuhteeseensa panostaen. Ehkä meillä vain on sitten enemmän onnea kuin muilla, kun meillä on niin paljon hyviä esimerkkejä tästä ympärillämme.

Ja vaikka olemmekin suht nuoria aviomieheni kanssa, niin ei se sitä tarkoita ettemmekö me voisi ymmärtää sitä, että lasten kanssa elämä on välillä uuvuttavaa ja haastavaa. Mutta sitä sen elämän kuuluukin olla, ja juuri siitä pitää osaa olla onnellinen.

Kyllä se onnellinen ja uskollinen avioliitto on kaiken perusta hyvälle perhe-elämälle, ja siihen me olemme aviomieheni kanssa sitoutuneet.

ap

Luulin aina, etten voisi pettää. Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempi!

että ihmisistä ei tiedä kukaan, edes itse, tuleeko pettämään vai ei. Tuskin kukaan haluaa pettää tai on syntyjään pettäjä. Ihmiset ympärilläni eivät ole pahentuneet, mutta olen vuosien varrella oppinut että kenestäkään, ei siis kenestäkään, voi olla 100% varma etteikö petä. Piste. Kaikki muu on naiiviutta. Minut tekee onnelliseksi se, että olen myös oppinut ajattelemaan, että pettäminen ei välttä'mättä myöskään ole maailmanloppu.Tämä on realismia. En usko että minun mieheni tulee pettämään, mutta en voi olla varma. En usko että minä tulen pettämään miestäni, mutta en voi olla varma. Jos mieheni joskus tulee pettämään, katson ongelmia kunnolla silmiin ja taistelen loppuun saakka, ja jatkan hänen kanssaan jos pystyn. Kaikkea ei voi antaa anteeksi, mutta sen ymmärtäminen että me olemme ihmisiä, emme täydellisiä, helpottaa. Ei ole kaavaa, että jos tulee äidiksi, lihoaa, on ilkeä tms, mies pettää ja jos on ihana ja seksikäs ja pitää itsestään huolta niin mies ei petä. lapsellinen ajatus. T. Pahasti ja törkeästi petetty ja eronnut, nykyisesti onnellisesti avioliitossa ilman pettämistä (tähän asti ;))

Mutta kommentoin vaan sen verran, että kaikillehan tuo ei edes ole niin tärkeä asia. Ja silloin voi hyvinkin olla onnellinen, vaikka tietäisikin toisen joskus pettäneen.



Minua kiinnostaisi se, miksi täällä av:lla on tosi usein erilaisia pettämisketjuja - vaikuttaa siltä, että tosi moni oikeastaan pelkää pettämistä ja ehkä tämänkin aloittajalla on suuri tarve nimenomaan tietää, että mies ei ainakaan petä. Tosin tätä viestiä ei ehkä kannata kommentoida, koska tuskin tulen enää lukemaan näitä. Tuntuu vaan TOSI oudolta, että pettäminen on NIIN keskeisellä sijalla, hyvässä ja pahassa.



t. nainen, joka ei koskaan mieti pettämistä omalla tai miehen kohdalla, mutta ei silti ihmettele, miksi pettämiksenkin voi antaa anteeksi - eipä se maailman raskain rikos taida olla

ihan hyvä provo

Ja kuitenkin kun ajattelee, niin hyviä selvänäkijöitäkin on maa pullollaan, joskus täällä palstallakin.



Ottakaa selvää etukäteen!



Ei tarvitse sitten myöhemmin katua ja valittaa.



Tero *aina uskollinen*

tää oli niin hassu aloitus, että mielenkiintoista nähdä mitä tästä saadaan palstalla aikaiseksi.