Mä en ymmärrä miksi kukaan ottaa itselleen miehen joka pettää???

Tää on vähän sama, kun miksi joku synnyttää sarjamurhaajan tai miksi joku nainen menee naimisiin homon kanssa.



Voi miksi? Mä en tajuu!

miks joku menee naimisiin ihmisen kanssa, joka lihoo myöhemmin 30 kiloa.

Mieskin.

Ihmiset muuttuvat ja saattavat pettää vuosien saatossa. Vaikka kotona olisikin itseään kauniina ja hoikkana pitävä fiksu nainen.

rakastava jne mies, mutta sille ei voi mitään, että olen yksi ja sama ihminen kehdosta hautaan ja vaikka mies kuinka rakastaisi minua vielä 20 vuoden päästä, olen varma että siinä välissä on kovasti tehnyt mieli tutustua lähemmin muihinkin naisiin ja aika monella se taitaa mennä niin, että halua kokea muita seksipartnereita ennen kuolemaa on tärkeämpi kuin jalous. Ja koska yleensä tämmöiset annetaan anteeksi niin ihmiset varmaan miettii, että no onhan tämä väärin, mutta ei kai se puoliso heitä 20 vuotta tämän takia hukkaan vaikka saisikin tietää.

Ette te tiedä, vaikka se teidän ihana ja 100% uskollinen ukkonne yksi kaunis päivä pettäisikin. Tai te itse. Vaikka se sotisikin periaatteitanne vastaan, niin sopivasti kun asiat eskaloituvat, niin äkkiä huomaa olevansa tilanteessa, jossa yksi asia johti nopeasti toiseen ja nyt on maito lattialla. Periaatteita saa ja pitää olla, mutta naiivia kuvitella, että ne tulevat aina ja ikuisesti pätemään eikä minkään sortin lipsumista voi tapahtua, vaikka elämä heittäisi kuinka häränpyllyä.

Eihän sitä kukaan pysty ennustamaan 10v päähän, mutta uskallan minäkin väittää että mieheni ei tule ikinä pettämään. Mutta se ei todellakaan tapahdu pelkästään rakkaudesta minuun ja meidän suhteen "mahtavuudesta". Vaan ihan puhtaasti siitä että hän (niin kuin minäkin) ymmärtää että onni on sellainen asia joka tulee vain itsensä sisältä. Hän ei oleta, että minä, tai kukaan muukaan, on tuon oman henkilökohtaisen onnen rakentaja. Uskallan väittää että ihminen joka tuon todella ymmärtää, ja työskentelee itse päivittäin oman onnensa eteen, ei petä. Luulisin että aika iso pettämisistä tapahtuu sen vuoksi, että ollaan kuviteltu nimenomaan sen puolison tuottavan elämälle onnen, sitten huomataankin että ollaan tyytymättömiä, ja asetelma on valmis. Ei varmaan kaikissa, mutta tällaista olen havainnut monissa lähitapauksissa :/



Mutta ei niistä pettävistä miehistä todellakaan aina huomaa etukäteen että tulevat pettämään. Naivia kuvitella niin. Ei se riitä että mies on rakastava ja kunnioittava. Aina kun sattuu tulemaan niitä vaiheita että rakkaus hiipuu, välillä voimistuu jne. Siihen pelkkään rakkauteen on huono luottaa. Ainoa mihin miehenvalinnassa (tai naisen;) pitäisi kiinnittää huomiota on: Ottaako mies vastuun omasta onnesta ja elämästä? Onko hän löytänyt suhtautumisensa elämään ja kuolemaan? Niillä pääsee yllättävän pitkälle..



Mutta joo, aivan hyvin minäkin olisin voinut rakastua tulevaan pettäjään, tuon asian nimittäin vasta tajusin jonkin aikaa oltuamme yhdessä. Hän ei todellakaan kuvittele onnensa saapuvan kenenkään ihmisen/asian muodossa. Onni on omassa itsessä ja asenteessa.

Se, jolle rakkaus on sitä, että vaatii itseltään ja puolisoltaan täydellistä uskollisuutta ja omistautumista?



Vai se, joka pystyy rakastamaan myös epätäydellistä ihmistä ja jolle rakkaus sisältää myös anteeksiannon?

Eihän sitä kukaan pysty ennustamaan 10v päähän, mutta uskallan minäkin väittää että mieheni ei tule ikinä pettämään. Mutta se ei todellakaan tapahdu pelkästään rakkaudesta minuun ja meidän suhteen "mahtavuudesta". Vaan ihan puhtaasti siitä että hän (niin kuin minäkin) ymmärtää että onni on sellainen asia joka tulee vain itsensä sisältä. Hän ei oleta, että minä, tai kukaan muukaan, on tuon oman henkilökohtaisen onnen rakentaja. Uskallan väittää että ihminen joka tuon todella ymmärtää, ja työskentelee itse päivittäin oman onnensa eteen, ei petä. Luulisin että aika iso pettämisistä tapahtuu sen vuoksi, että ollaan kuviteltu nimenomaan sen puolison tuottavan elämälle onnen, sitten huomataankin että ollaan tyytymättömiä, ja asetelma on valmis. Ei varmaan kaikissa, mutta tällaista olen havainnut monissa lähitapauksissa :/

Mutta ei niistä pettävistä miehistä todellakaan aina huomaa etukäteen että tulevat pettämään. Naivia kuvitella niin. Ei se riitä että mies on rakastava ja kunnioittava. Aina kun sattuu tulemaan niitä vaiheita että rakkaus hiipuu, välillä voimistuu jne. Siihen pelkkään rakkauteen on huono luottaa. Ainoa mihin miehenvalinnassa (tai naisen;) pitäisi kiinnittää huomiota on: Ottaako mies vastuun omasta onnesta ja elämästä? Onko hän löytänyt suhtautumisensa elämään ja kuolemaan? Niillä pääsee yllättävän pitkälle..

Mutta joo, aivan hyvin minäkin olisin voinut rakastua tulevaan pettäjään, tuon asian nimittäin vasta tajusin jonkin aikaa oltuamme yhdessä. Hän ei todellakaan kuvittele onnensa saapuvan kenenkään ihmisen/asian muodossa. Onni on omassa itsessä ja asenteessa.

mutta aika monet taitaa pettää ihan vain siksi, että ovat kyllästyneitä harrastamaan seksiä saman ihmisen kanssa. Tai eivät kyllästyneitä, mutta kaipaavat muutakin. Kyllähän sinunkin miehesi varmaan seksiä harrastaa, vaikka onni tuleekin sisältä. Ei sillä, että kaikki pettää, mutta en todellakaan usko, että pettämiselle on aina mitään hirveän filosofisia ja syvällisiä syitä, muuta kuin se seksin halu vieraan kanssa. Ei kaikki silti petä, vaikka haluaisivatkin, se taas riippuu varmaan enemmän siitä, kuinka korkea moraali on- siis että tekeekö asiat oikein, vaikka ei siltä tuntuisikaan.

Se, jolle rakkaus on sitä, että vaatii itseltään ja puolisoltaan täydellistä uskollisuutta ja omistautumista?

Vai se, joka pystyy rakastamaan myös epätäydellistä ihmistä ja jolle rakkaus sisältää myös anteeksiannon?

tärkeintä olisi kuitenkin rakastaa ensisijaisesti itseään, ja toimia niin, kuin on omalle hyvinvoinnille parasta. Joillekkin tuo sisällyttää anteeksiannon, joillekkin ei, suotakoon kaikille tapansa.

On tervettä rakastaa itseään, ja ymmärtää, ettei tarvitse olla kenessäkään kiinni, ollakseen onnellinen

väitteitänne ja toteamuksianne miehelleni, niin hän varmaan kysyisi, onko sulla kaikki "kotona" lässyn sässyn

väitteitänne ja toteamuksianne miehelleni, niin hän varmaan kysyisi, onko sulla kaikki "kotona" lässyn sässyn

Mä en kuitenkaan mielestäni ollut siihen syyllinen.

Eihän sitä kukaan pysty ennustamaan 10v päähän, mutta uskallan minäkin väittää että mieheni ei tule ikinä pettämään. Mutta se ei todellakaan tapahdu pelkästään rakkaudesta minuun ja meidän suhteen "mahtavuudesta". Vaan ihan puhtaasti siitä että hän (niin kuin minäkin) ymmärtää että onni on sellainen asia joka tulee vain itsensä sisältä. Hän ei oleta, että minä, tai kukaan muukaan, on tuon oman henkilökohtaisen onnen rakentaja. Uskallan väittää että ihminen joka tuon todella ymmärtää, ja työskentelee itse päivittäin oman onnensa eteen, ei petä. Luulisin että aika iso pettämisistä tapahtuu sen vuoksi, että ollaan kuviteltu nimenomaan sen puolison tuottavan elämälle onnen, sitten huomataankin että ollaan tyytymättömiä, ja asetelma on valmis. Ei varmaan kaikissa, mutta tällaista olen havainnut monissa lähitapauksissa :/

Mutta ei niistä pettävistä miehistä todellakaan aina huomaa etukäteen että tulevat pettämään. Naivia kuvitella niin. Ei se riitä että mies on rakastava ja kunnioittava. Aina kun sattuu tulemaan niitä vaiheita että rakkaus hiipuu, välillä voimistuu jne. Siihen pelkkään rakkauteen on huono luottaa. Ainoa mihin miehenvalinnassa (tai naisen;) pitäisi kiinnittää huomiota on: Ottaako mies vastuun omasta onnesta ja elämästä? Onko hän löytänyt suhtautumisensa elämään ja kuolemaan? Niillä pääsee yllättävän pitkälle..

Mutta joo, aivan hyvin minäkin olisin voinut rakastua tulevaan pettäjään, tuon asian nimittäin vasta tajusin jonkin aikaa oltuamme yhdessä. Hän ei todellakaan kuvittele onnensa saapuvan kenenkään ihmisen/asian muodossa. Onni on omassa itsessä ja asenteessa.

mutta aika monet taitaa pettää ihan vain siksi, että ovat kyllästyneitä harrastamaan seksiä saman ihmisen kanssa. Tai eivät kyllästyneitä, mutta kaipaavat muutakin. Kyllähän sinunkin miehesi varmaan seksiä harrastaa, vaikka onni tuleekin sisältä. Ei sillä, että kaikki pettää, mutta en todellakaan usko, että pettämiselle on aina mitään hirveän filosofisia ja syvällisiä syitä, muuta kuin se seksin halu vieraan kanssa. Ei kaikki silti petä, vaikka haluaisivatkin, se taas riippuu varmaan enemmän siitä, kuinka korkea moraali on- siis että tekeekö asiat oikein, vaikka ei siltä tuntuisikaan.

Totta tuokin, mutta aika harva pettämistapaus tuttavapiirissä on johtunut puhtaasti halusta harrastaa seksiä toisen kanssa... Mutta kai niitä sellaisiakin tapauksia on.

Toisaalta, koska itse en koe henkilökohtaisesti tarvetta harrastaa muiden kanssa seksiä, niin voin kyllä puhtaasti olettaa, että voi olla muitakin ihmisiä joilla tuollaista tarvetta ei ole.

En usko että suurimmalle osalle ihmisiä seksi määrittää kovin paljon elämää, vaikka varmasti joillekkin se määrittää koko elämän. Ei siitä oikein mihinkään pääse, että yksilöitä kaikki ollaan, myös seksuaalisesti.

Siperia opettaa.



Ihanahan se on, että joku jaksaa uskoa siihen, että elämä pysyy auvoisana, ja toisesta voi olla 100% varma vielä monen lapsen ja parinkymmenen aviovuoden jälkeen. Mutta kannattaa kuitenkin muistaa se, että kukaan ei voi varmaksi sanoa mitä mielessä liikkuu pitkän ajan ja erilaisen elämäntilanteen tullessa kohdalle. Ettei tipu liian korkealta, kannattaa muistaa se, että vannommatta paras.

ihan tavallista onnellista ja rakastavaa elämää kohtaan. Ei ihme että sitten elämässä onkin käynyt ikävästi.



Tätä juuri tarkoitin, kun puhuin että se parisuhde kannattaa alun alakenkin rakentaa vankalle pohjalle, ja pitää siitä joka ikinen päivä huolta.



Ja tästä mallista on paljon eläviä esimerkkejä, meillä on paljon tuttavia ja mm. omat vanhemmat eläneet pitkän onnellisen avioltiiton yhdessä, uskollisina, rakastavina ja joka ikinen päivä parisuhteeseensa panostaen. Ehkä meillä vain on sitten enemmän onnea kuin muilla, kun meillä on niin paljon hyviä esimerkkejä tästä ympärillämme.



Ja vaikka olemmekin suht nuoria aviomieheni kanssa, niin ei se sitä tarkoita ettemmekö me voisi ymmärtää sitä, että lasten kanssa elämä on välillä uuvuttavaa ja haastavaa. Mutta sitä sen elämän kuuluukin olla, ja juuri siitä pitää osaa olla onnellinen.



Kyllä se onnellinen ja uskollinen avioliitto on kaiken perusta hyvälle perhe-elämälle, ja siihen me olemme aviomieheni kanssa sitoutuneet.



ap

ihmisillä on aina pettämiseen joko yltiönaivipositiivinen kuva, tai sitten katkeroitunut pessimistinen "kaikki miehet pettää" -asenne.



Ei mitään voi ennustaa etukäteen, ei edes sitä että mies pettää.



Mulla on vanhemmat ollu kohta 40v yhdessä, vailla pettämisiä 99% todennäköisyydellä. Jos onkin ollut, niin ei varmasti isän puolelta. Toisaalta vierestä on tullut seurattua sellaisiakin tapauksia, joista ei IKINÄ olisi uskonut, mutta yksinkertaisesti tilanne, luonteet, odotukset toisen suhteen, ovat luoneet tuon pettämisen. Siltikkään en edes pahoina ihmisinä ole nähnyt noita pettäjiä.

[iEnnemmin hieman nostaa itseään niskasta ja jaksaa osoittaa huomiota sille puolisolle, kuin ryhtyä yksinhuoltajaksi. Rankempaa se silloin on, olla yksin lapsen kanssa. Me ainakin aiomme löytää aina aikaa toisillemme mieheni kanssa, vaikka välillä olisimmekin väsyneitä. Sitä se vanhemmuus on. :) ap

[/quote]

Pointtini nyt vain oli alunperin se, että miksi mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa ja perustaa perhe, joka saattaa sitten joku päivä ollakin uskoton. :´(



Kyllä puolisoa valittaessa täytyy olla 100% varma esim. toisen uskollisuudesta.



ap

Sinulla on uskomus, että kumppanisi on valmis ja täydellinen sillä hetkellä, kun sinä tapaat hänet. Hän ei muutu sen jälkeen enää yhtään.



Minkä ikäisenä ihminen sinusta tulee valmiiksi ja jähmettyy?



Oletko tullut ajatelleeksi, että kriisit ja normaalitki ikävaiheet muovaavat vielä aikuistakin ihmistä, hänen uskomuksiaan, ajatuksiaan ja toimintatapojaan?



Moni huomaa vasta keski-iän kynnyksellä muistavansa lapsuudestaan ja nuoruudestaan asioita, jotka asettavat hänen koko siihenastisen elämänsä uuteen valoon. Tämä johtaa usein terapiatyöhön ja isoihinkin muutoksiin sitä kautta.



Se, mitä psykologiasta tällä hetkellä tiedetään, ei tue ihmiskuvaasi.

Pointtini nyt vain oli alunperin se, että miksi mennä naimisiin sellaisen miehen kanssa ja perustaa perhe, joka saattaa sitten joku päivä ollakin uskoton. :´(

Kyllä puolisoa valittaessa täytyy olla 100% varma esim. toisen uskollisuudesta.

ap

Niin se vain on ap-pieni.