Miten kömpelö lapsi opetetaan pyöräilemään ilman apupyöriä?

Tuon ikäisen kanssa kannattaa jo tosissaan panostaa asiaan.



Meillä vastaavassa tilanteessa tehtiin vanhasta pienemmästä pyörästä potkupyörä ottamalla polkimet irti. Sillä potkiessa lapsen tasapaino vähän kehittyi.



Toinen kikka oli, että ostettiin potkulauta ja sillä potkuteltiin.



Ja kolmas kikka oli, että tein harjoitteluun tarratalukon ja lopussa oli palkinto. Tämä oli tarpeen, koska lapsi ei olisi halunnut potkutella. Joskus edes tarrat eivät innostaneet lähtemään, silloin lupasin peräti herkkuja, kunhan käydään ja tullaan takaisin kotiin.



Koko kesä treenailtiin potkutellen ja apupyörilläkin ajettiin. Aina kerralla sellainen puolen kilsan lenkki vain, ettei mennyt liiaksi pakottamiseksi (meillä oli tosiaan vähän tuota vastaan hangoittelemista.) Muitenkin tasapainoharjoitteita tehtiin leikin lomassa.



Ja sitten loppupuolella kesää treenattiin jo ilman apupyöriäkin niin, että minä pidin kiinni ja juoksin vierellä. Siitä se sitten vihdoin lähti. Työläs prosessi oli, mutta tietenkin vaivan arvoista.

Meillä on kolme neljästä pojasta oppinu ajamaan ilman apupyöriä kolme vuotiaana. Mutta yks vispas koulun alotukseen asti. Ja vielä isokokonen poika. Epätoivohan se jo iski, kun koulukin alkoi ja ei oppinu . Onneks sai ekan vuoden taksikyydin kouluun. Vasta seuraavana kesänä alkoi hallita pyörällä ajon.



Voisin kuvitella, että tasapainoaistissa on jotain pielessä, kun ei pysy pyörällä pystyssä. Nimittäin meillä opeteltiin ja paljon ajamista. Sitten se oli vaan jotenkin loksahtanu kohdilleen talven aikana ja 8 vuotiaana onnistui.



Tämä samainen poika on nyt mopo iässä. Ja se mopolla ajokin on tosi hankalaa. Kortin saa tälle kesälle, jos nyt jotenkin oppii tuon mopon hallitsemaan.. En tajua miten sekin on niin hankalaa. Muilla pojilla ollu crossipyörät ja montuissa ajelleet ja sitten ollu kevarikortit ennen autokorttia. Niin tää yks.. :D Oppiikohan tuo ees autolla ajamaan kunnolla.

pyörästä apparit ja polkimet pois. Mietin, että mitähän tästäkin tulee, kun tasapaino tuntui olevan aika huono. Appareilla polki aina ihan vinossa. Viikon verran potkutteli ja sen jälkeen laitoin polkimet takaisin. Tasapaino oli kehittynyt ihan itsestään ja hyvin pysyi pystyssä. Eli ei tarvinut varsinaisesti opettaa.

minäkin suosittelen potkupyörää, on siis pyörä ilman polkimia, maasta potkutellaan vauhtia ja tasapaino kehittyy nopeasti.



En omille lapsilleni laittanut koskaan apupyöriä, kun siinä oppii juuri tuon väärän polkutavan. Lisäksi pienet lapset pääsevät turhan kovaa menemään, vaikkei kyvyt riitä esim. liikenteen seuraamiseen.



Eli otapas sekä apparit että polkimet vähäksi aikaa pois, tai osta potkupyörä. potkulauta kehittää myös tasapainoa

oppii tasapainon helposti.

Sopii myös kömpelömmälle ja aremmallekin lapselle, sillä harjoitteluvaiheekaan ei kaatuile.

Voi ensin opetella rauhassa pystyssä pysymisen, ja sitten kun sen osaa kunnolla on helpompi alkaa harjoittelemaan oikealla pyörällä polkimien kanssa toimimista.

ja siitä apupyörät pois. Pienemmällä pyörällä yletti jalat maahan hyvin ja oli helppo pitää tasapaino. Sillä sitten vaan potki vauhtia itsekseen ja omaan tahtiin suoralla pyörätiellä edestakaisin(tuo pyörätie vietti loivasti alamäkeen joten oli helppo saada vähän vauhtia) ja kahdessa päivässä oppi polkemaankin.

Isokokoinen lapsi täälläkin kyseessä.

Poika oppi jotenkuten ajamaan pikkupyörällä, mutta ihmeteltiin, että miksi se ajo oli niin epävakaata ja mutkittelevaa. Vihdoin tajuttiin, että pyörähän on liian pieni! Isommalla pyörällä se ajokin lähti nopeasti kehittymään.

Toki meillä on aina lapsilla ylettyneet hyvin jalat maahan pöyrän satulassa istuessa, mutta tuossa pikkupyörässä tuo väli satulan ja ohjaustangon välillä oli liian pieni.

ja siitä apupyörät pois. Pienemmällä pyörällä yletti jalat maahan hyvin ja oli helppo pitää tasapaino. Sillä sitten vaan potki vauhtia itsekseen ja omaan tahtiin suoralla pyörätiellä edestakaisin(tuo pyörätie vietti loivasti alamäkeen joten oli helppo saada vähän vauhtia) ja kahdessa päivässä oppi polkemaankin.

Oli kyllä kovan työn takana kun lapsi oli pelkäsi hysteerisesti kaatumista. Huusi kuin hyeena jo ennen pyörän päälle menoa...asiaa eivät tietenkään auttaneet muiden kommentit tyyliin "johan tuo pitäisi osata" tai "meidän xxxx osasi jo 2-vuotiaana tuon!".

Lopulta oppi kunhan rohkaistui polkemaan. Ensin nurmikolla lyhyitä matkoja tiettyyn merkkiin, sitten ilman kiinnipitäjää, sitten opetteli jarruttamaan muutenkin kuin laittamalla jalat maahan...

Kyllä se siitä!

kun meillä oli käytössä sellainen tanko mikä kiinnitetään pyörään, siitä aluksi pidettiin kiinni ja pidetään pyörä tasapainossa, kun lapsi oli saanut kunnon vauhdit päästettiin irti.



Parin harjoituskerran jälkeen oppivat :)

polkimet asetetaan sellaiseen asentoon, että siitä on helppo polkaista. Kun sen ekan polkaisun oppii, niin se kannustaa etenemään seuraavaan.



Kiinni pidetään alaselästä kämmenellä (alkuun tiukasti kiinni takista tai puserosta). Pyörän tukeminen tappaa taluttajan selän ellei ole tukikeppiä, eikä lapsi opi pitämään pyörää tasapainossa.

...meillä kaksi poikaa olleet todella myöhässä ilman appareita pyöräilyn kanssa. Pikkupyörällä meni hyvin, mutta ilman apupyöriä eivät suostuneet edes yrittämään :-/ ...ajattelin etteivät ikinä opi, mutta se oma motivaatio tuli kummallakin sitten vasta 7-veenä ja oppivat sitten tosi nopeasti. Jos lapsi pistää tosi kovaa hanttiin, niin paha siinä on pakolla opettaa jos toinen ei suostu lähellekään pyörää. Meillä ollut toinen pojista kömpelö kaikissa lajeissa, kuten hiihto, luistelu jne. Eniten tarvitaan aikuisille malttia että eivät liikaa "häpeä" jos lapset hitaampia oppimaan :-)

Siltä se ainakin toistaiseksi vaikuttaa. Hän on 9-v. eikä voinut viime syksynä luokan kanssa lähteä pyöräilemään, kun pyöräilytaito on niin heikko. Eikä kyllä lähde tänä keväänäkään. Kaikki edellä luetellut niksit on kokeiltu. Kaatumista hän pelkää ihan hirveästi eikä kehtaa kavereitten nähden suojuksia käyttää, mikä auttaisi tuohon kaatumispelkoon.