Miten kukaan voi haluta monta lasta???

kannattaisko ap, kopioida tämä ketju ja tallentaa koneellesi, ihan vaan siltä varalta että se " vauva-kuume" iskee.. :)

Vierailija:

Eniten ärsyttää juuri se, että koskaan ei ole hetkenkään rauhaa, vaan lapsi roikkuu aina lahkeessa. Jos näitä olisi vielä kaksi tai useampia, niin mä tulisin hulluksi. Tämän yhden ripustautumisen vielä kestän jotenkuten.

ap

Meidän esikoinen ja ainokainen (vielä tällähetkellä) on kuulemma tarharyhmänsä sosiaalisin. Ei koskaan töni muita eikä vie leluja muilta. Ei kannata yleistää että ainoat lapset ovat jotenkin huonompia lapsia kuin ne joilla on sisaruksia! Yleensä se voi olla jopa toisinpäin, kun ei kotona tarvitse jakaa mitään, jakaa mielellään kun on muita. Meidän poika on sellainen, aurinkoinen ja sosiaalinen, kiltti poika!

hankkia kolme lasta. Ainoa syy on ollut se, että olen aina halunnut lapsia ja nautin perhe-elämästä. Minusta on hirmu mukavaa seurata lasten touhuja ja kehitystä, vertailla sisarusten samanlaisuutta ja erilaisuutta, millaisia persoonoita kukin on, vaikka samoista aineksista on tehty. Meillä vanhin ehti viisivuotiaaksi ennen seuraavan syntymää ja hän on kyllä nauttinut todella paljon siitä, että hänellä on omia sisaruksia, he ovat toinen toisilleen rikkauksia. Samoin jos ajattelen omia sisaruksiani, kyllä he ovat nyt aikuisenakin minulle tärkeitä ihmisiä, sellaisia, joiden kanssa saan olla oma itseni ja välillä riidelläkin tietäen, että he ovat ja pysyvät.

Mutta kukin taaplaa tyylillään, eivät kaikki naiset ole perhesuuntautuneita, eikä tarvitsekaan olla. Jokaisella meillä on omat kiinnostuken kohteemme, minulla perhe on yksi tärkeimmistä.

nim. neljän lkeskenään leikkivän lapsen äiti

En jaksa uskoa, että kukaan sellaisesta nauttisi. Ja se kokeilumielessä-sana oli muuten lainauksissa, joten tulkitkaapa tekstiäni oikein.



ap

siksihän hän " roikkuu" lahkeessa, että ei ole leikkikaveria...meillä 10 kk ikäinen jo konttasi veikan viereen leikkimään ja veli ojenteli tavaroita.



Sen sijaan asenteessasi on jotain...., taidat olla aika omaan itseesi keskittyvä tyyppi. Jos lapsia hankkii vaikka edes yhden, pitää myös hoitaa. Ei niitä saa hommata kokeilumielessä. Palautusoikeutta ei ole. Mietipä vähän, tunnut aika pinnalliselta ihmiseltä.



terv. kolmen äiti, lapset 5 v, 3 v ja 3 kk.

On kiva kirjoitella odotuspäikkyjä ja arvuutella, koska se syntyy. Ihanaa ostaa uudet vaunut ja vaatteita. Mukava brassailla kahviloissa kavereiden kanssa uusien vaunujen kanssa.



Mutta viddu, kuka hoitais tuon kakaran kun se ei enää vain syö ja nuku ja kukaan ei enää näe siinä mitään uutuudenviehätystä.

Pitäiskö tehdä toinen, että saisin lisää huomiota? Mitä mieltä te muut mammat olette?

t.yksi neljännestä haaveileva

Ei voi tietenkään olla täydellinen äiti ja viilipytty jatkuvasti, mutta ainakin minä halusin lapsia juuri sen takia, että halusin elää lapsiperheen arkea, johon aika olennaisena osana kuuluu myös tuo " ÄIITIII!!!!" -tyyppinen meno. En hankkinut lapsia sen vuoksi, että minulla olisi nurkissani täydellisiä itseriittoisia pikkuaikuisia.

Vierailija:

Eniten ärsyttää juuri se, että koskaan ei ole hetkenkään rauhaa, vaan lapsi roikkuu aina lahkeessa. Jos näitä olisi vielä kaksi tai useampia, niin mä tulisin hulluksi.

ap

Jos lapsia olisi useampia, niin sinä makaisit sohvalla lukemassa kirjaa/lehteä ja lapset leikkisivät keskenään. Eivät toki koko aikaa, mutta kun minun kaksi vanhinta lastani olivat 2- ja 3-vuotiaita, niin he liioittelematta leikkivät joka päivä monta tuntia keskenään.

Terv. 16 (kolme lasta)

mutta koska olen lapseni hankkinut, niin suhtaudun siihen niin kuin se kuuluisi asiaan. Eli en osaa siitä niin kauheasti ärsyyntyä. Yritän antaa lapsilleni huomiota niin paljon kuin ehdin, otan heitä paljon mukaan omiin touhuihini ym. tehdään yhdessä kaikenlaista.

Tuo lahkeissa roikkuminen tarkoittaa vain sitä, että lapsi kaipaa huomiota, ehkä syliä, ehkä jotain tekemistä. Siinä kohtaa siitä sisaruksesta voisi olla kovastikin " apua" ... Meillä ainakin pikkuveli on enemmän kiinnostunut isoveljen seurasta kuin minun, joten aina kun isoveli on kotona, minullakin on helpompaa.

Minä myös toteaisin sen, että ei ainoat lapset välttämättä ole yhtään sen epäsosiaalisempia tms. kuin muutkaan. Meillä isoveli oli yli 5 vuotta ainoa lapsi, eikä hänessä ainakaan ole nähtävissä mitään sellaisia merkkejä.

Itse en ole koskaan kokenut omaa veljeäni mitenkään erityisen tärkeäksi. Näemme muutaman kerran vuodessa, mutta se siitä. Mieheni taas ei ole ollut ehkä 15 vuoteen missään tekemisissä oman veljensä kanssa. Muutaman kerran ovat nähneet. Joten ei ne sisarukset kaikille ole kovinkaan tärkeitä.



En voi kuvitella, että useamman lapsen kanssa olisi muka jotenkin helpompaa. Onhan niiden perushoidossakin paljon enemmän hommaa. Nytkin mulla menee kaikki illat lapsen hoitamiseen, niin jos olisi useampi, niin johan siinä kuluisi yökin, kun laittaisi lapsille ruokaa, kylvettäisi heitä, pesisi vaatteita, siivoaisi, järjestelisi ja vielä leikkisi, lukisi ja laulaisi heidän kanssaan. Miten te monen äidit oikein ehditte? Illat on kuitenkin niin lyhyet töiden jälkeen...



ap

Sen jälkeen elämä on ihanan helppoa. Kun haen pojan hoidosta, se syö ja menee huoneeseensa katsomaan piirrettyjä ja pelaamaan. Sieltä se käy vain syömässä ja hampaanpesulla.

Viikonloppuisin sitä ei näy kovin paljoa. Eli kyllä se ennen 4 ikävuotta helpottaa. Silloin mein poika alkoi katsoa piirrettyjä ja pelaamaan ensimäisenä muumipelejä ja puuha peteä.

Kun tulen töistä haen pienet hoidosta. Isot ovat jo tulleet kotiin ja tehneet läksyt ja syöneet.

Lämmitän ruoan pienille ja syön itse. Laitan tiskit koneeseen ja rojahdan sohvalle. Siinä lehden luvun sivussa kuuntelen koulu-ja tarhajutut. Sen jälkeen en pariin tuntiin kuule lapsista mitään kun leikkivät keskenään.



N. klo 19 laittelen iltapalan ja hätyytän hampaan pesulle. Käsken kerätä lelut ennen sänkyyn menoa. Klo 20.30 käyn halimassa ja toivottamassa hyvät yöt.

Sen jälkeen saatan vielä tekaista seuraavalle päivälle ruoan siihen malliin valmiiksi ettei tarvi kuin lämmittää illalla.



Siinä ei mene kauaa kun työnnän pyykit koneeseen ja ripustan ne tunnin päästä. Täytän tiskikoneen ja ja tyhjennän illalla.



Eipä tuota hommaa niin kauheasti ole.

roikkujaa :). samalla ruuat tulee 1 kuin kolmellekin lapselle. ja samalla pesen kaikkien pyykit. järkäysjutu ym taphtuvat nopeammin kun on enemmän käsiä tekemässä( varsinkin kun ne pienet kädet on opetettu siihen). helpompaa on kuin yhden kanssa, varmasti. mut osaavathan lapset sitten tapellakin keskenään...... jos jotain negaa pitää hakea niin tuo riitely :)

tuota olen itsekin miettinyt kun nää mammat järjestelee häitään ja odotuksiaan vaalenpunaiset lasi silmillä!