Lue keskustelun säännöt.
Miten kukaan voi haluta monta lasta???
17.11.2005 |
Mulla on yksi lapsi enkä voisi kuvitellakaan, että haluaisin lisää lapsia. Tämä yksi saa riittää. Ärsyttää töissäkin neljän lapsen äitien lässytykset, kuinka lapset ovat elämän suola ja miten heillä on jatkuva vauvakuume. En voi tajuta! En vaan voi! Itselläni ei ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta, joten en voi edes tietää, millaista se on...
Kommentit (37)
Minä en ymmärrä, että te olette erilaisia kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska pidän ainokaisuuden etuja suurempana kuin mahdollisia haittoja. Kyllä meidänkin lapsi roikkui lahkeessa 1-2-vuotiaana, mutta eipä siihen hätään olisi paljon sen sisaruksen hankkiminen auttanut...nyt 3-vuotiaana ei enää roiku vaan leikkii myös itsekseen aivan riittävästi. Ei toista lasta voi tehdä vain leikkikaveriksi toiselle, se on väärin sitä syntyvää lasta kohtaan!!!
useamman lapsen siksi, että eivät halua olla niiden omien lastensa kanssa. Minä ainakin tein lapsen juuri siksi, että haluan myös antaa sille huomiota ja aikaa. Yhden kanssa se onnistuu hyvin :-)
Ei tämä helpompaa minun mielestäni ole, mutta organisointikyky ja kyky erottaa tärkeä vähemmän tärkeästä on kasvanut ja siksi kai saan enemmän aikaan monen lapsen kanssa kuin sain yhden lapsen kanssa! Töiden jälkeen jaetaan miehen kanssa kotityöt ja lasten hoito ja ehdimme jopa kuskata lapsia harrastamaan ja harrastaa itsekin. Viikonloput ovat useimmiten koko perheen aikaa, eli silloin tehdään tavallisia asioita ja joskus jotain retkiäkin yhdessä. Lapset leikkivät aika paljon yhdessä.
En voi kuvitella, että useamman lapsen kanssa olisi muka jotenkin helpompaa. Onhan niiden perushoidossakin paljon enemmän hommaa. Nytkin mulla menee kaikki illat lapsen hoitamiseen, niin jos olisi useampi, niin johan siinä kuluisi yökin, kun laittaisi lapsille ruokaa, kylvettäisi heitä, pesisi vaatteita, siivoaisi, järjestelisi ja vielä leikkisi, lukisi ja laulaisi heidän kanssaan. Miten te monen äidit oikein ehditte? Illat on kuitenkin niin lyhyet töiden jälkeen...
ap
[/quote]
Ei se ihan kirjaimellisesti niin mene; useammasta lapsesta on enemmän työtä, mutta henkisesti se on vähemmän rasittavaa kuin lahkeessa roikkuva ainokainen. Näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekan lapsen jälkeen ei vauvakuumetta tullut vuosiin. Toinen lapseni syntyi, kun vanhempi oli jo yli 7-vuotias. Ajattelin että kaksi lasta on ehdoton maksimi, mutta elämä tuo välillä tullessaan yllätyksiä...Erosimme nuorimman ollessa noin 1,5v ja siitä vuoden päästä löysin aivan upean miehen,jonka kanssa halusimme ehdottomasti yhteisen lapsen. Nyt sitten odotan onnesta soikeana kolmosta - siis minä, joka en koskaan osannut kuvitella itseäni näin monen lapsen äitinä... Ensimmäistä lasta pidin myös jonkin verran rasittavana,sillä hän oli hyvin vilkas. Ehkä sitä oppii suhtautumaan eri tavalla sitten toisen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et voi ymmärtää sitä, mikään, mitä sanoisin, ei sua auttaisikaan ymmärtämään. Anna meidän monta lasta haluavien hekumoida ja ole onnellinen omasta ainokaisestasi. :)
Sinä nyt et vain ole mitenkään luontainen äiti.
Itsekään en ole mikään hysteerikkomamma eivätkä lapset ole koko elämä. Minulla on yksi 2-vuotias lapsi, joka vie käytännössä kaiken vapaa-ajan, kun leikkikaveria ei ole. Siksi meille on tulossa vielä toinen, kyllä kuitenkin se sisaruksen olemassaolo helpottaa huomattavasti lapsen elämää jatkossa, lomanviettoa perheen kesken, matkustelua, puhumattakaan kiireisestä arjesta kun ei jaksa koko ajan lasta viihdyttää. Tietenkin molemmat lapset ovat myös rakkaita, mutta jos järkisyitä haluat niin semmoiset meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen syy lapsen hankintaan oli se, että mies halusi lapsen. Olen ollut tyytyväinen tähän " hankintaan" ja lastani rakastan paljon, mutta enempää en lapsia hankkisi.
ap
veikkan että alle4v, ehkä paljon nuorempikin??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. yksi lapsia " inhoava" neljän lapsen äiti, joka oli 27 vuotta sitä mieltä, että en IKINÄ hanki omia lapsia :-)
Jessus sentään! Puhut lapsestasi kuin koirasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun se on voimakkaimmillaan, tuntuu, että joka paikassa vastaan tulee raskaana olevia tai pieniä lapsia. Elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä, eikä mene eteenpäin, niin kuin pitäisi. Joskus mun sydäntä ihan kuristi kaipaus lapseen. Ja vaikka kuulostaa aika psykoottiselta :), se on hyvä tunne!
on niin mahtavaa katsella lasten leikkejä ja touhuja.siitä lähtien kun vauva ryömii, hän itse pyrkii isojen perään. eli äiti pääsee todella tuhat kertaa helpommalla kuin sen ykkösen kanssa. mutta kunkin tamplaa tyylillään. mäkään en vain ymmärrä niitä ihmisiä jotka eivät halua kuin sen yhden lapsen... ne tekevät elämänsä (ja myös lapsensa elämän hankalammaksi kun yksinäisiltälapsilta puuttuu lasten antama harjoitusvastus elämästä.tai että se alkaa vasta kunnolla koulu tai tarha iässä, sääli heitä!)
että kakaran takia ei pääse ryyppäämään ja kun on aina niin väsynyt kun vitun penikka taas parkui yöllä.
Minkä ihmeen takia ihmiset tekevät edes sen yhden lapsen.
Kun lapsia on useampi, he leikkivät paljon keskenään eivätkä vaadi läheskään niin paljon aikuisen huomiota kuin perheen ainoa lapsi.
Toki on poikkeuksiakin: kun kotona on kaksi alle kaksivuotiasta, ei se todellakaan ole helpompaa kuin yhden kanssa. Ja kun lapset sairastavat, niin monen lapsen kanssa on hankalampaa. Mutta näin suurimman osan aikaa koen elämäni kolmen lapsen kanssa helpoksi.
Vierailija:
Jessus sentään! Puhut lapsestasi kuin koirasta.
Eniten ärsyttää juuri se, että koskaan ei ole hetkenkään rauhaa, vaan lapsi roikkuu aina lahkeessa. Jos näitä olisi vielä kaksi tai useampia, niin mä tulisin hulluksi. Tämän yhden ripustautumisen vielä kestän jotenkuten.
ap
En myöskään ymmärrä, miten jotkut hankkivat enemmän kuin kaksi lasta, itse en jaksaisi. En kuitenkaan halunnut vain yhtä lasta, sillä toivoin, että esikoisella olisi seuraa, eikä hän tuntisi itseään yksinäiseksi eläessään vain aikuistyen kanssa. Onneksi saimme toisen lapsen :) Nyt on helvetin raskasta, mutta uskon, että työ palkitaan.