Uusioperheen kuvioita

viestini hetkauttanut sua ollenkaan (nro 13)?

Ymmärrän, että sulla on hankala tilanne, mutta juuri tuota äitinikin hoki, että "luuletteko että minulla on helppoa?"

Melko surkuhupaisaa tilanteessa, jossa yksi lapsista oli huostaanotettu, toinen masentunut, ja kolmannelle huudetaan ja tylyillään joka päivä ja yritetään savustaa kotoa.

Mä ja sisarukseni olisimme todella, todella kaivanneet, että äiti olisi ottanut ongelman tosissaan, eikä vaan miettinyt että ehkä jotain keskusteluja jossain.

Vaikka miehesi alkaisi kohdella tytärtäsi edes jotenkin ihmisenä, se ei välttämättä enää auta, koska jos ette eroa niin tyttäresi joutuu koko loppulapsuutensa arastelemaan miestä ja olemaan ikään kuin vieras omassa kotonaan. Tuollainen ilkeys ei katoa lapsen mielestä samalla hetkellä kun se loppuu konkreettisesti. Oman lapsuuteni ainoat onnelliset hetket kotona vanhempien eron jälkeen olivat, kun isäpuoli ei ollut kotona tai kun olin isälläni. Muuten olin ikään kuin jatkuvassa ahdistuskrampissa.

Pelkäätkö sä ap miestäsi?

pelkää, vaan ainakin toistaiseksi rakastan.

HÄn on muuten aivan uskomattoman hieno ihminen, tämä on ainoa ongelma! Siksi juurikin koetan ehkä kuitenkin miettiä jotain muuta apua ennen kuin eroa. Kun on itse eroperheestä, sitä ei halua lapsilleen. Ensimmäinen ero oli väistämätön tyttäreni isästä, mutta niin kovasti toivon että toista en tarvitsisi.

Niinkuin kirjoitin, tämä on ollut mahtava ylläri, jota en osannut odottaa. Mutta ei voi jatkua kauan, ymmärrän kyllä että tyttäreni psyyke on nyt vaarassa - niin myös minun!! Luuletteko että tilanteeni on jotenkin helppo? Että nautin tilanteesta?!? Sellainen olo tulee näiltä jotka tyrmää minut kokonaan. Onneksi muutama on ollut myös kannustava ja siksi vielä olen täällä käynytkin lukemassa vielä näitä viestejänne.

Paha mieli on koko ajan, joten senkin takia se ero pyörii mielessä.. Että vaikka tilanne korjaantuisi, näitä haavoja on vaikea saada arpeutumaan kun muuten elämä jatkuu kuten ennenkin, samoissa ympyröissä. Ja entä jos se sitten alkaa uudelleen myöhemmin?! Mutta elämä on täynnä riskejä. Miten niitä kaikkia voisi etukäteen huomioida? Pitää ehkä elää hetkessä ja toivoa sitten ettei isompia hätiä enää tule.

Ja koska tilanne on mikä on, tyttö ei edes halua olla kotona.. menee sukulaisilleen ja kavereilleen. ja minä annan. Helpompi tie, tiedän, mutta tiedän myös että pidemmän päälle se surkein mahdollinen. Mutta parannetaan tilanne pikkuhiljaa, ei se hetkessä ole syntynytkään.

Hieno ihminen kohtelee toisia kunnioittavasti. Ihmettelen miten voit sanoa että on uskomattoman hieno ihminen jos kykenee tuollaiseen tunteettomaan tyttäresi kiusaamiseen.



Nyt ukolle ukaasia, että jos ei 1)ala käyttäytyä kunnolla tytärtäsi kohtaan ja 2) selvitä syitä tuohon idioottimaisuuteen joko yksilö- tai pariterapiassa, loppuu suhteenne. Et voi uhrata tyttäresi henkistä hyvinvointia yhdenkään miehen takia.



Ei varmaan ole helppoa, mutta äitinä sinun on nyt vain laitettava tyttäresi onni omasi edelle.

Jos sä et miestäsi pelkää, niin pystyt kyllä puolustamaan tytärtäsi aina kun se alkaa ilkeillä. Tämä tietysti edellyttää sitä, että haluat puolustaa tytärtäsi. Mun äitini ei puolustanut mua kusipääisäpuolta vastaan, koska pelkäsi sitä itsekin vaikka väittikin rakastavansa tätä niin kovasti. Mutsi huusi sitten mulle kuinka mä olen paha hänen rakkaalleen, kun sanoin sialle takaisin. Kumpikaan ei saa sitä helvettiä multa koskaan anteeksi, tosin eipä mutsi vieläkään mitään myönnä. Minussa oli kuulemma vika, kun sika huoritteli ja hakkasi. Älä tee samaa lapsellesi.

vaan sen on muututtava ihan heti.



Mies siis huutaa, haukkuu, kiroilee, jos esim. tuulikaapin ovi jää auki? Tai vessaan valot? Ei annan kutsua kavereita kylään. Työntää viikonlopuiksi pois kotoa. Kyseessä on 11-v lapsi!



Mies, joka kohtelee lasta noin, ei todellakaan voi olla hyvä ja hieno ihminen.



Kukaan ei vaadi häntä rakastamaan lastasi. Mutta hänen pitää silti kohdella lasta hyvin. Ihan noin yksinkertaista se on. Joka kerta, kun hän kiroaa lapselle, niin sinun pitäisi sanoa, ettei niin saa sanoa, ja että nyt lähdet lasten kanssa vaikka sukulaisiin, kunnes mies on oppinut käyttäytymään, tai aloittanut oman terapian asiasta. Nyt heti, ei mitään ajanvarauksia kuukausien päähän ja tilanteen jatkumista samanlaisena siihen asti.



Kerroit lasta kiusattavan koulussakin? Itsetunto varmasti ihan muussina.

Miten kehtaat, oikeasti?! Onko sulle tällä hetkellä kierrossa oleva ukko tärkeämpi kuin oma lapsesi?



Sun lapsesi on lapsi vain kerran. Se mitä keskenkasvuinen ja moukkamainen miehesi hänelle tekee on anteeksiantamatonta ja ikuisesti syviä jälkiä jättävää!



Enemmän ihmettelen silti sinua! Miten kehtaat ja voit antaa lapsesi kokea jotakin tuollaista? Oletko tosissasi niin epätoivoinen? Eikö sulla ole minkäänlaisia äidinvaistoja?

Sun olisi pitänyt puuttua tuohon jo aikoja sitten, ei pikkuhiljaa tai "sitten joskus kun..."

Älkää koskaan laittako lastanne sijalle nro 2! Paska mies turmelee lapsesi elämän ja sinunkin elämäsi. Minun käy todella sääli tuota lasta, ap.

sinun pitää kattoo peiliin ja miettii hyväksytkö jos sinua kohdeltaisiin samoin? ja kuinka ihmeessä voit hyväksyäa että tytärtäsi kohdellaan noin....



miehesi varmasti tiesi tilanteen kun sinut nai.... joten käyttäydy kun aikuinen.... vain niin voit saavuttaa tyttäresi kunnioituksen.....



millaisen kuvan annat omalle tyttärellesi siitä miten toisia saa kohdella ??

Minulla on kokemus uusperheestä, jossa minä olin aina se pahis, joka komensi ja asetti rajoja...lasten isä ei kieltänyt juuri koskaan mitään. Elämä sellaisessa kuviossa tuli aikanaan umpikujaan.



Lapset suhtautuivat myös osaltaan aika ikävästi...kysyivät siltä, jolta saivat mieleisensä vastauksen.



Voin kyllä sanoa omaksi ylpeydekseni, että puutuin lapsen koulunkäyntiin, kun alkoi ennen hyvin menestyneelle tulla kutosia kokeista...pakotin tekemään läksyjä ja lukemaan kokeisiin. Nyt lapsi on jo ylioppilas...mutta ala-asteen kutosten jatkolla tuskin olisi.

Mun mielestä tilanteen voi vielä pelastaa.Itse kirjoitit miten nopiaan hermostut kun olet yrittänyt keskustella jne.

Terapiassa mies saa aikaa ja tilaa purkaa negatiivisia tunteitaan ja sinutkin laitetaan kuuntelemaan miestä ja hänen tunteitaan.Pikkuhiljaa te opitte ilmaisemaan tunteitanne ja selviää mikä miestä mättää ja miten siitä selvitään.

Kerroit et tytön isä on yhtäkkiä palannut kuvioihin,voisiko bioisä vaivata miestäsi?Onko tyttö puhunut suoraan miehelle,kertonut et miehen käytös loukkaa?Perheterapiassa mies ja tyttö voisi löytää yhteisen sävelen ja molemmat pyytämään anteeksi käytöstään.(Kyllä,11v osaa olla myös julma isä/äitipuolilleen)

Mitä jos sinä et olisikaan koko aikaa huoneessa terapias vaan antaisit jonkun aikaa miehen ja tytön puhua psykologin kans keskenään?

Mä uskon et teistä tulee vielä perhe.

Hän on vielä lapsi ja joutunut jo biologisesta isästään eroon. Sinulla on uusi mies ja uusi lapsi ja tytär on jäänyt syrjään teidän uusperheessänne. Isäpuoli kohtelee tytärtäsi halpa-arvoisesti, mikä on jättänyt todennäköisesti pysyvät jäljet tyttöön. Tytär tarvitsee pian ammattiapua; kiusataan koulussa ja kotona ja sinä äitinä sallit tuollaisen kohtelun kotona!!

Miksi puolustelet miestä kirjoittamalla, että hän on hieno mies.Huhhuh. Normaali, tunteva mies ei alistaisi lasta ja lähettäisi pois silmistään. Tuo mieshän pitää tytärtäsi uhkana ja muistutuksena sinun aiemmasta liitostasi ja ilmeisesti siksi pitää ilkeilyä oikeutettuna.

Miten voisit pikkuhiljaa muuttaa tytön tilannetta paremmaksi? Et mitenkään. Ryhdy toimeen ja hanki apua tytölle ja laita mies kuriin. Muuten tilanne kärjsityy ties mille asteelle.

Kaiveli vuosien takaa tämän ketjun.. aika hurjaa oli elo silloin. Nyt on paljon paremmin ja edelleen perheenä yksissä! Kriisejä on mahtunut joukkoon ja niitä tod näk tulee edelleen mutta niin vain on isyys miestäni kasvattanut että homma alkaa luistaa. Tyttäreni alkaa olla tasapainoinen ja onnellinen . Väliin mahtui kyllä jo itsemurhaa uhkailua ym mutta tämä vaihe on takana päin. Ehkä se elämä kuitenkin kantaa kun yhdessä päättää asiat muuttaa! ♡

Miten saitte asiat muuttumaan

Hän on aikuinen ja hänen kuuluu käyttäytyä aikuisen tavoin. Jos ei lastasi pysty hyväksymään, niin ehkä sun pitäis miettiä oikeasti sitä eroa. Mutta älä ala erolla uhkailemaan vaan pysy keskustelussa asialinjalla.

Kumpaa rakastat enemmän, miestäsi vai tytärtäsi?



Eikö sinun tehtäväsi ole suojella tytärtäsi?



Ymmärrän että vauvan takia on vaikea tuollaista miestä jättääkään, jos tahtoisit tämän olevan isä yhteiselle lapsellenne.



Miten kuvittelet miehen toimivan sitten kun yhteinen lapsenne kasvaa? Kohteleeko hän lapsia eri tavalla? Onko se sellainen perhe-elämän malli jonka lapsillesi haluat?



On myös mahdollista että tyttäresi muuttuu katkeraksi sinua kohtaan koska hyväksyt miehen huonon kohtelun tytärtä kohtaan = kokee sen hylkäämisenä.

Se on jo jättänyt jälkensä tyttäreesi! Pahimmillan tyttäresi menee äärimmäisyyksiin hakiessan hyväksyntää vastakkaiselta sukupuolelta (siitä vasta arpia jääkin).. ajatteleppa sitä... hakeutukaa perheneuvolaan jos ette pysty tilannetta ratkaisemaan keskenänne. Tilanne syö myös sinun tunteitasi miestäsi kohtaan...



Nimimerkillä: kokemusta on

sanoisin, että en voisi katsella tuollaista. Kyllä mies saisi muuttaa kamppeensa toiseen osoitteeseen. On todella kurjaa lapselle tuollainen.

oletko 110% varma, ettei mies ole tehnyt tyttärellesi muutakin?

lapsen ja miehen välillä.

Mutta on tulossa jo seuraavakin vauva.. Ja jäisin kolmen kanssa yksin. Tiedän sen olevan viakeaa jo yhden kanssa, ja vielä kamalampaa kun on kolme, ja kolme isätöntäkö sitten kun tuntuu olevan niin, että isät helposti hylkää kun kostavat äidille eroa. Kunnes sitten tulevat järkiinsä myöhemmin.

Tulee varmasti kohtelemaan eri tavalla lapsia, ja tämä on yllätys. Sai huijattua aika hyvin aikoinaan uskomaan, että alkaa isäpuoleksi tytölle. Tilanne paheni vauvan syntymän jälkeen pikkuhiljaa ja nyt jo ihan kauhea. Minusta tuntuu että rakkaus tekee jo kuolemaa..

Enkä missään nimessä tällaista perhe-elämää lapsilleni koskaan halunnut!! Itsekin olen rikkonaisesta perheestä ja eriarvoisena muiden kanssa kasvatettu juurikin uusperhekuvioiden vuoksi. Mutta aikuisena osaa jo ajatella asiat erilailla kuin muksuna. Terapiat asian tiimoilta käyty aikoinaan ja taitaa olla tytölläkin edessä.



Sitä vain mietin tässä että kumpi vaihtoehto on huonompi.. Jatkaa näin vai erota ja olla yksin vastuussa kaikesta.. Täytyy omat voimavaransa miettiä ja kerranhan täällä vain eletään. Pelottaa että tulen katkeraksi jos en jotain keksi ja pian!

sanoisin, että en voisi katsella tuollaista. Kyllä mies saisi muuttaa kamppeensa toiseen osoitteeseen. On todella kurjaa lapselle tuollainen.

no helppo se on sanoa, mut mitä jos se vie sen pienemmän lapsen mukanaan?

uskoisin että tietäisin jos jotain muutakin olisi tapahtunut.. Mutta mistä sen voi tietää koskaan oikeasti. Toivoa vain voin. Kyllä tyttö olis varmasti jotain sanonut, on avoin kuitenkin asioistaan minulle. S

iksipä tiedänkin hänen pahasta mielestään kun on avoimesti kertonut että tuntuu pahalle ja pyytänytkin että äiti sano sille ettei tarviis aina olla ilkeä, ei tahallaan esim unohda tuulikaapin ovea auki tai valoja vessaan tai jotain josta saa sitten kuulla kunniansa voimasanojen kanssa.. Tällainen pieni jokapäiväinen esimerkki vain. Asiat voi aina sanoa nätimminkin. Kyllä toki itsekin hermostuu kun samoista asioista pitää sanoa ja usein, mutta ei haukkua saa tai kirota.

Pahinta lie se mitätöinti kuitenkin. Että käyttäytyy kuin tyttö ei olisi samassa tilassa lainkaan.. Ei sano huomenta, hyvää yötä tms lapselle vaikka lapsi sanoo. Ei kertakaikkiaan puhu yhtään mitään muuta kuin noita komentoja. Ja naama jatkuvasti norsunvitulla.. Ei itsekään jaksaisi katsella!!

Ja ikää siis 11, tulossa pahin murrosikä mutta kuitenkin pieni tyttö..

Kavereita ei saa tulla kylään kuin kerran vuodessa synttäreille ja silloin mies lähtee itse pois. Tämä on tytölle ongelma kun haluaisi että saisi kutsua koulusta kavereita kylään. Itse käy sitten paljon leikkimässä muualla kun ei kotona voi. ja tämä tietysti sopii miehelle, on poissa silmistä!



Onko tuo mies jotenkin sairas vai vain mustasukkainen mun menneisyydestä? kun olen tuon vauva-ajan elänyt jo aiemmin toisen kanssa.. Ja tyttö siitä muistuttaa.