Uusioperheen kuvioita

voi äitinä muuta kuin jättää sen miehen jos käytös ei muutu tai hommata tytölle koti jossa hän on tärkeä ja rakastettu.

että sinulla on ollut perhe jo ennen häntä ja teidän yhteisiä lapsia. Se ei välttämättä ole tietoista, hän ei ehkä tahallaan käyttäydy noin huosti, mutta ei osaa tuoda negatiivisia tunteitaan ja pahaa oloaan muulla tavalla. Sinun tyttäresi joutuu sijaiskärsijäksi, mies kohdistaa häneen negatiiviset tunteensa, jotka eivät oikeasti edes johdu työstä vaan ihan muusta.



Pahinta on, että tyttäresi on tulossa murrosikään, ja murrosikäiset on hankalia muutenkin, tilanne voi vain pahentua. Suosittleen, että mahdollisimman nopeasti teette asialle jotain.



Jos syytät miestäsi suoraan, ei se varmasti auta parantamaan tilannetta vaan saattaa johtaa siihen, että mies menee lukkoon, alkaa puolustella itseään ja etsiä vikoja tytöstä. Sen sijaan voisit sanoa hänelle, että olet huolissasi siitä, että hän ei näytä onnelliselta. Voit myös sanoa, että sinusta tuntuu, että hän kohdistaa kiukkuaan tyttöön, vaikka oikeasti hän on ehkä vihainen jostain muusta asiasta. Pyydä, että hän menisi jonnekin terapeutille juttelemaan asiasta, tai toki voitte mennä yhdessäkin.

olen tänne jo kirjoittanutkin aiheesta. Meitä on 3 sisarusta ja isäpuolemme oli paljolti tuollainen ja äitini sai hänen kanssaan uuden vauvan. Saldo: 2 lapsipuolta 3:sta ei selvinnyt peruskoulusta läpi kun lintsasivat niin paljon (suorittivat paljon myöhemmin tenttimällä, toinen koulukodista käsin), molemmat alkoivat käyttää huumeita, oli vaihtuvia miehiä, masennusta, viiltelyä, itsemurhayrityksiä ja pahempiakin juttuja mitä en luettele edes.

Toinen on selvinnyt jotenkuten, nyt aikuisena on hankkinut ammatin ja on enää jaksoittain masentunut.

Toinen ei ole pystynyt käymään mitään koulua loppuun, jatkuvasti masentunut, vetäytynyt, yksinäinen, onneton, elämänhallinta puuttuu kokonaan. Pelkään hänen puolestaan päivittäin.

Minä olen selvinnyt koulutuksen ja parisuhteen kannalta hyvin, mutta mulla on myös masennusta, sosiaalisia vaikeuksia, tyhjyyden tunnetta ja ahdistusta.

Juuri tuo, ettei ollut hyväksytty kotonaan, ei saanut olla siellä turvassa ja rauhassa ja haluttu, oli pahinta. En käsitä, miten olet antanut tilanteen ajautua tuohon, vaikka näin äitini tekevän samoin. En ole katkera äidilleni mutta emme ole kovin läheisiä vaikka hän haluaisi. Näemme kyllä paljon jne. mutta en voi jotenkin päästää häntä lähelleni, koska en luota häneen. Hän teeskenteli hampaat irvessä että kaikki oli hyvin ja syytti koulua ja väärää seuraa sisarusteni ongelmista.

Mieheni inhoaa tytärtäni edellisestä suhteesta. Osoittaa sen päivittäin simputtamalla, komentamalla joka ikisestä pienestä asiasta tosi ilkeästi, pyytää minua järjestämään esim. viikonlopuiksi menoja tytölle (on jo iso, joten voi olla sukulaisillaan), jotta saadaan olla "omalla perheellä". meillä on vauva, joka siis on tämän mieheni lapsi.

Kun aloimme seurustelemaan, hän oli aivan erilainen, puhui meistä perheenä jne.

Olen harkinnut jopa eroa, usein ja itkenyt hiljaa tyttäreni pahaa mieltä. Häntä kiusataan koulussakin, ja sitten vielä kotona. Odotan kauhulla tulevaisuutta, millaiset jäljet jättää se, ettei voi kokea olevansa hyväksytty koulussa eikä kotona.. Biologinen isänsä on hylännyt tytön jo vuosia sitten, mutta nyt koettaa jonkin verran ystävystyä uudelleen. Tämä tietysti repii tyttöä myös, kun on muistoissa ettei isä välittänyt ja nyt yhtäkkiä sitten yrittää olla isä ja komennella jne.. Näkevät n kerran kk.

Hänellä on harrastus, jonka kautta ystäviä ja onnistumisia, joten ihan yksin ei ole. Ja minä koetan tietysti olla hänen kanssaan niin paljon kuin mahdollista. On vain murrosikäinen, ja tulee otettua usein yhteenkin arjessa.

Onko kokemuksia, joko tällaisesta tilanteesta vanhempana tai itse tuona lapsena, ehkä jo aikuiseksi kasvaneena? Millaiset arvet jäi?

ei kai tollasta miestä voi kun yrittää raahata terapiaan ja jos ei ala tajuta minkäkokoinen perhe teillä on, niin sun on lähdettävä sieltä lasten kanssa.

miten sinä äitinä suostut katsomaan tuollaista käytöstä mieheltäsi :-/

koko paketti tai ei mitään. Jonkinlaista ulkopuolista apua varmaan tarvitsisitte.

perheneuvontaa tarvitsisitte ensimmäisenä. Liittyyköhän tytön bioisän kuvioihin takas tuleminen tähän jotenkin? Lapsi ei saisi joutua kantamaan tuollaista taakkaa kuin tyttösi joutuu nyt. Positiivistakin palautetta pitää lapselle antaa.

Tuntuu että et, koska sallit tuon kaiken.

olet pilannut lapsesi elämän, toivottavasti tajuat hävetä. Kerro millainen ihminen antaa kohdella lapsiaan huonosti?

Mun äitini oli juuri sellainen saasta, joka laittoi juopot paskaäijänsä meidän lasten edelle. Nykyään on turha soitella ja vinkua tuomaan lapsenlasta näytille. Etäperheessä mä ymmärrän, että vkl-lapset eivät ole täysin samassa asemassa muiden lasten kanssa, mutta tästähän ei ole kyse. Tyttäresi koti on nimenomaan sun luonasi. Hänellä on oikeus olla siellä niin paljon kuin haluaa, eikä mikään äijä voi komentaa häntä pois. Älä ole tohveli vaan sano asiasta miehellesi ja jos pelkäät sitä niin paljon, ettet uskalla - ota ero.

Mun mielestä ei ole järkevää eikä realistista erota ton asian vuoksi ja pistää vauvaa ja vielä syntymätöntä maksamaan pahinta hintaa asiasta.

Varaa aika perheneuvolaan jossa teet miehelle selväksi ettei sun tyttärestä tarvitse tykätä mutta käyttäytyä pitää.Aikuisen on vaan opeteltava vaikka sit psykologin kans keinot miten pitää inhonsa piilossa kunnes tyttö on aikuinen.

Voit myös antaa miehelle ns.ultimaattumin eli asia selvitetään tai miehen on muutettava pois.

Korostan vielä ettei ole tossa vaiheessa enää mitään järkeä olettaa et mies rupee rakastamaan tyttöä,asiallinen käytös ja hyvät käytöstavat tytön aikana riittää.

Eikö tuossakin jo olisi ihan riittävästi syytä kertoa miehelle, että hänen käytöksensä ei ole aikuismaista, jos lapsi(puoli) ei saa edes omia kavereitaan tuoda kotiinsa leikkimään?



Meillä mies saattaa lähteä minun poikani kanssa vaikka yhdessä jääkiekkoa katsomaan tai lapsen ja tämän kavereiden kanssa vaikka pelaamaan kiekkoa talvella. Poika siis on asunut aina minun kanssani, joten oli jo ennen yhteen muttamista selvää, että lapsi on sitten koko ajan meillä. Meillä on miehen kanssa yhteinenkin lapsi, muttei miehen käytös minun lastani kohtaan ole sen myötä muuttunut.