Sisarusten eriarvoisuudesta ja perinnöstä

pikaisesti, ollaan lapsen kanssa vapaapäivällä kotona.

Ensinnäkin, välejä emme halua katkoa koska lapsi on vasta 6vee ja isovanhemmat hänelle tärkeitä.

Toisekseen, en ole nähnyt testamenttia, koska (kuten olen sanonut) sellaista tuskin tarvitaan edes kun omaisuus siirtyy jo ennen vanhempien kuolemaa.

Kolmanneksi, olen kyllä töissä ja omat rahani tienaan ja asuntoni olen maksanut, se ei ole tässä se ongelma.

Niin ja sille joka niistä lelujen laskemisestä höpötti, mähän nimenomaan sanoin että niillä asioilla ei ole mitään väliä, enkä olis niitä edes puheeksi ottanut mutta kun joku jotain niistä kysyi.

Epätasa-arvo on mielestäni se ongelma.

Mutta ei mitään, jatkakaa, mä meen lapsen kanssa puuhaileen.



ap

No niin ovat tehneet myös miehen vanhemmat. Melkein työkseen käyvät tekemässä tyttärensä luona kaiken, tuleehan siitä polttoainekulutkin valtavat.

Remontit ja rakennsutyöt ja autonhuollot, aikoinaan hoitivat lapset niin ei tarvinnut hotioon viedä

Ei kiinnosta paskaakaan. Kun he kuolevat, olen jo itsekin vanha. En ala kenenkään persettä nuolla perintöjen toivossa.

Ja kun mun anopista aika jättää, mieheni ilmoittaa sisarelleen ja veljelleen, että pitäkää koko paska tai antkaa punaiselle ristille, hän ei tule ottamaan kuulemma euroakaan sen ämmän pesästä, on se niin vittumainen ja epäreilu ollut koko elämänsä ajan.

Jos lakiosa on pakko ottaa vastaan, ostetaan sillä vaikka omille lapsillemme jotain tai en tiedä voiko perinnöstä kieltäytyä kokonaan?

että tyttö saa äitinsä korut ja poika isänsä kellon&sormuksen. Mitä mies naisten koruilla tekee, varmasti tyttö arvostaa niitä enemmän.



Minusta on typerää pitää oletuksena sitä että KAIKKI jaetaan tasan, miksi ihmeessä? Jos perheessä on esim. arvokas viulu ja ja piano, ja vain yksi lapsista harrastaa musiikkia (=osaa arvostaa noita) niin miksi VÄKISIN pitäisi keksiä vastaavaa annettavaa muille?



Eikö oleellista ole se, että tavarat menevät niille joilla on niille käyttöä/jotka niitä arvostavat? Oli kyse sitten isoisoäidin minkkistoolasta, isän asekokoelmasta, äidin vanhasta arabia astiastosta, tai vaikka kirjoista, niin hyvä vaan että menee niille ketkä niitä arvostavat. Minä esim. en aseista en turkeista piittaa =ovat minulle arvottomia. En myöskään tahtoisi riesakseni vanhaan astiastooa jota pitää varjella, mutta kirjoja mielellään luen.



En ymmärrä miksi KAIKKI pitää jakaa tasan, kylmä käteinen on helppo jakaa tasan ja sen jakaminen tasan onkin ihan reilua. Mutta muuten EHDOTTOMASTI kannatan sitä, että jo elinaikanaan vanhemmat jättävät esim. kesämökin sille joka eniten siellä käy (jos vaikka yksi ei käy koskaan, toien juhannuksena ja kolmas melkein koko kesän asuu mökillä) vaikka sitten muuta eivät asiasta paljoa/lainkaan "hyvitystä" saisi.

Noin niinkuin esimerkiksi. Mökillekään eivät kaikki välttämättä ole tervetulleita, niin helppohan se on suosia sitä joka on.



Meidän apu mökillä on aina kelvannut, siis työ. Mutta lomiamme emme ole koskaan voineet siellä viettää, edes sitä juhannusta kun se on varattu just sille kultapojulle joka varmaan sen mökin sitten saakin, kun siellä niin viihtyy.

joka vastasit pitkän vastauksen. En viitsi lainata sitä tähän. Ei tosiaan ole kyse mistään riitatilanteesta. Tällainen epäsuhta on mieheni kertoman mukaan vallinnut aina, tosin nyt aikuisena vasta sitä voi näin toteuttaa, lapsena se tietysti ilmeni eri tavalla kuin näin. Olemme siis heidän kanssaan väleissä, joskaan välit eivät enää ole mitkään läheiset kun mieheni tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Tytär ei auta vanhempiaan, vanhemmat ovat vielä alle 60-vuotiaita kumpikin. Asia menee itseasiassa toisinpäin, eli nyt kun asuvat lähekkäin, appivanhemmat hoitavat tyttären lapsia päivittäin jne. Sen saavat meidän puolestamme tehdä, pääasia että lapset tulee hoidettua. Ja tiedossa on että ostaa myös paljon tavaraa noille siskon lapsille, mutta ei sekään meitä haittaa, myös meidän lapsemme on saanut lahjoja heiltä aikanaan eikä tässä kukaan laske saiko joku enemmän. Mieheni puolesta surettaa, että hänellä ei ole kunnollisia rakastavia vanhempia (eikä sisartakaan, sisar on lähtenyt samaan hyljeksintään mukaan), vaan vanhemmat selkeästi näyttävät sen, että tytär ja tyttären elämä kiinnostaa enemmän kuin pojan. Ja tämä tontti/taloasia on vain sen konkreettinen ilmenemismuoto. ap

Saattaa olla, että vanhemmat ei vielä vuosikymmeniin tarvitse tyttären tai miehesi apua. Appivanhempasi ovet NUORIA ihmisiä. Ja jokainen saa eläessään tehdä rahoillaan ja omaisuudellaan mitä ikunä haluaa, vaikka polttaisi takassa. Sinä ja miehesi voisitte kasvaa aikuisiksi ja aloittaa oman elämänne elämisen!!

Ap selittää koko ajan tasa-arvosta, mutta valittaa vaan perinnöstä. Ymmärtäisin, jos ap valittaisi toisen suosimisesta henkisellä tasolla, mutta hän on kateellinen vain rahasta, talosta, mökin käyttöoikeudesta jne. Samalla sanoo, että heillä ei ole edes tarvetta rahalle eli kyse ei ole edes todellisesta tarpeesta.

Jos ap on laskeskellut, mitä leluja kukakin on saanut, niin on ihan turha väittää, ettei sillä olisi mitään merkitystä. Itse en todellakaan tiedä, mitä leluja tai lahjoja sisarukseni ovat vanhemmiltani saaneet eikä yhtään haittaa, vaikka olisivat saaneet enemmän.

Minusta on sääli, että jo 60-vuotiaiden rahoista riidellään. Mitenkähän vanha ap itse on? Olisi kiva tietää, miltä ap:sta tuntuisi, jos omat lapset kirjoittelisivat nettipalstoille, kuinka katkeria he ovat ap:lle, olkoon kyse sitten mistä tahansa maallisesta.

Mies voi, mutta vasta perinnönjakotolaisuudessa.



Googlaile seuraavia sanoja:



Suosiolahja

Ennakoperintö

Ennakkoperintöolettama

Lakiosa

Lakiosan täydennys

Lakiosan vaatiminen

Mulla kaksi sisarusta ja ainakin yksi heistä "ikuisesti" lapseton. Eli ei ainakaan biologisia lapsia voi saada. Toinen sisarus vielä sen ikäinen, että ehkä jossain vaiheessa tulee jälkikasvua. Itselläni on kolme lasta.



Minusta olisi törkeyden huippu, jos vanhempani antaisivat vähemmän rahaa tuolle lapsettomalle sisraukselleni. Jos haluavat antaa lapsilleni eli lapsenlapsilleen, niin se menee sitten siitä minun osuudesta. Eli mitä vanhemmat haluavat antaa, niin ekaks jako kolmeen meille kolmelle sisarukselle. Ja jos sitten mielummin antavat mun lapsille kuin mulle, niin sitten mun osuuden voi jakaa kolmeen ja antaa niille.



Ei niin, että ne lapsettomat sisarukset sais kärsiä ja jäädä vähemmälle sen takia, että meikäläinen on vauvakuumehöyryissään lisäntynyt kolme kertaa.