Sisarusten eriarvoisuudesta ja perinnöstä

Miten tontin ilmaisuus tuli ilmi?



Kertoivatko ihan piruuttaan vai lipsahtiko se jotenkin?

Tasan olet itse soppasi keittänyt. Sinä olet syyllinen siihen, miksi veljeni jää käytännössä ilman perintöä. Sinä olet katkonut välit sukuumme, sinä makaat kotona odottamassa perintöä jne. Vanhempamme eivät tehneet elämäänsä töitä, jotta laiska miniä saisi leikkiä lapsetonta kotielämää ja tehdä luksusmatkoja. Veljeni maksakoon itse rouvansa elon. Vanhempamme haluavat perintönsä mielummin minulle ja meidän lapsille.

Joo niin onkin viranomaisten tehtävä, mutta lakien rikkomisessa on kyllä ihan siviilinkin tehtävänä tehdä siitä ilmoitus.

Minun puolestani heidän ei tarvitse jättää yhtään perintöä ja sen kuin hassaavat kaiken. Mutta sitä en hyväksy että jätetään toinen lapsi ilman ja toinen saa monella sadalla tuhannella omaisuutta.

ap

on hauska että näihin ketjuihin aina tulee joku väittämään että tuntee ap:n. No ei tuntenut tämäkään, eikä näköjään edes lukenut kunnolla kun puhuu lapsettomasta kotielämästä vaikka olen monesti maininnut että meillä on lapsi :) Ja senkin olen kertonut että tilanne on ollut tällainen jo paaaaaaaaljon ennen kuin minä tulin kuvioon edes mukaan.

Tarkkaavaisuutta!

ap

mielestä olen varmaan hullu, mutta aion tulevaisuudessa toimia niin, että tasaan omaksi eduksi saamani perinnön siten, että sisareni saa täsmälleen saman verran, kuin saan minäkin. Vanhempieni tahdon vastaisesti.

Mulle on aivan sama, mitä sisareni sillä rahalla tekee. Ei takuulla mitään järkevää. Tasapuolinen pitää olla.

on minun mielestäni juuri se mitä pitääkin tehdä jos haluaa että välit pysyy kunnossa. Minä en ole perintöä saanut mutta pienemmissä asioissa olen siskolle tasannut samalla tavalla, en voi käsittää vanhempia jotka suosivat toista.

miehellesi sitten parempi mieli kun kiusaatte ja kyttäätte heidän asioitaan?

Jos tytär on tärkeämpi niin sitten on. Antaisitte olla.

lailla me olemme heitä kiusanneet ja kytänneet?

ap

mielestä olen varmaan hullu, mutta aion tulevaisuudessa toimia niin, että tasaan omaksi eduksi saamani perinnön siten, että sisareni saa täsmälleen saman verran, kuin saan minäkin. Vanhempieni tahdon vastaisesti.

Mulle on aivan sama, mitä sisareni sillä rahalla tekee. Ei takuulla mitään järkevää. Tasapuolinen pitää olla.

on minun mielestäni juuri se mitä pitääkin tehdä jos haluaa että välit pysyy kunnossa. Minä en ole perintöä saanut mutta pienemmissä asioissa olen siskolle tasannut samalla tavalla, en voi käsittää vanhempia jotka suosivat toista.

Olet harvinainen helmi. Meidän molempien sisarukset ottavat tyytyväisenä kaiken itselleen, hoitoavut, huomion omille lapsilleen (toisten synttärit ja joulut ovat tärkeitä, meidän ei), remonttiavut, lasten kuljetusavut, ....

sisarusten mielestä se kuuluu heille. Kun siitä alkaa purnata, tulee aina se selitys että toinen on ahne ja kade ja toisen lapsen kanssa se on vastavuoroista.

Jep, 2-vuotias tekee niin kovasti työtä...

Kiertelyä ja kaartelua ja "ei se kuulu sinulle", kun kysyy (piruuttaan) ovatko nämä autelleet vastavuoroisesti remonteissa. Tiedän että eivät todellakaan tee yhtään mitään. Koko elämä on laskettu sen varaan että saavat ilmaisuuksia vanhemmiltaan. Lapsilukua myöten.

Mutta meillä on käynyt niin että minun sisarukset on käyttäneet vanhempiani hyväkseen. Lainanneet rahaa korotta (tehneet kyllä velkakirjat), mikäs se on ostaessa asunto mamman rahoilla, kun ei saaneet pankista. Ja asuntokaupoista on vielä tehty papereita vaan verottajalle, mutta vanha äiti ei huomannut että kauppakirjassa oli suurempi summa, kuin mitä tuli tilille jne... Minä hain lainani pankista ja maksoin samoihin aikoihin 10% korkoa. En ole pyytänyt koskaan mitään, ja kuitenkin sisarusten mielestä vanhempamme on kohdelleet meitä aina tasaveroisesti. Välit siskoihin ja veljeen on katkenneet tämän vuoksi, ja sitäköhän ne vanhemmat halusi. Ei rahan takia kannattaisi rikkoa niitä perheen sisäisiä suhteita.



Ap:n miehen siskokin kenties tulee joskus vielä harmittelemaan kun ei ole veljeä, jonka kanssa jakaa murheet kun vanhukset sairastaa.



Omat lapseni tulee saamaan ihan samanlaiset tuet. Ei välttämättä yhtä aikaa, mutta jos vanhin saa ensin seuraavaksi on keskimmäisen vuoro ja nuorimmainenkin saa vielä osuutensa. Esim. niin että maksetaan jokaiselle opiskelunajan asuminen, jos opiskelee pidempään saa tietty enemmän, mutta ei siitä kenellekään pysyvää omaisuutta kerry. Jos ostetaan asunto, jokainen saa samalta alueelta samankokoisen ja -kuntoisen asunnon ekaksi kodikseen.

kun ovat sitä mieltä, että omille lapsilleen ei tarvitse olla tasapuolinen. Tietysti tarvitsee.



Jos toinen saa rahaa, lahjoja, taloja ja tontteja ja toinen ei mitään, ei millään tasolla voi todeta, että rakkautta on annettu samassa määrin. Mitä tuo omaisuus sitten on? Sekö ei merkitse mitään?



On sairasta vanhemmuutta peluuttaa sisaruksiaan toisiaan vastaan ja laittaa lapset eriarvoiseen asemaan ja jatkaa sitä lastenlastenkin suhteen. Minusta sellaista ei pidä sietää ja se pitäisi sanoa myös ääneen kaikille osapuolille ja ihan kokko suvullekin. Kun kerrotaan suoraan, että vanhemmat suosivat tuota ja siirtävät omaisuuttaan tuolle vaivihkaa, voi olla vanhemmillekin yllätys, miten muu suku ja ystäväpiiri siihen suhtautuu. Suurin osa kun pitää epäreiluutta ja yhden lapsen suosimista vääränä. Jos ei osaa olla tasapuolinen, hankkii vain yhden lapsen. Helppoa.



Minusta on turha ylläpitää välejä ja antaa ymmärtää kuin asiat olisivat ok, kun on selvää, että vanhemmat aikovat olla epäreiluja. Ennemmin suu vain puhtaaksi, sanotaan asiat suoraan (mies siis sanoo) ja ilmoitetaan, että vanhemmat ovat epäreiluja ja epärehellisiä, epäonnistuneita niin vanhempina kuin isovanhempinakin. Koko suvulle kun julistaa totuuden ja kaikille kyselijöille, siirtyy se nöyryyytys siitä, että vanhemmat eivät rakastaneet tarpeeksi juuri niiden vanhempien niskoille, kun naapurit ja tuttavat ihmettelevät, miten noin epäreilusti voidaan toimia.



Tämä palsta vääristää tosimaailmaa. Täällä on vain niitä epäonnistuneita vanhempia inisemässä suosikkilapsistaan ja suosikkilastenlapsistaan. Tosielämässä kaikki tuntemani ihmiset tuomitsevat tuollaisen käytöksen enkä tunne ketään,joka olisi noin epäreilu ja kehtaisi sitä vielä mainostaa. Salassahan tällaiset jutut tehdään, kun eivät kestä päivänvaloa. Kun ne tuodaan päivänvaloon, voi ollakin aika epämiellyttävää tajuta, miten muu maailma siihen reagoikaan.

jotka tämä ehkä antaa joskus tyttärelleen jos sellainen on/sellaisen saa. Uskon että tytär arvostaa enemmän niitä koruja, ja hänelle niillä on myös tunnearvoa. Ainakin minulle ja siskolleni äiti kertonut melkein kaikista koruista keneltä ja missä vaiheessa on ne saanut (rippilahjaksi omalta mummoltaan, kummiltaan ylioppilalahjaksi, isältä 1. hääpäivänä jne.) jos koruun liittyy "tarina". Samalla on usein puhuttu esim. isoisoäidistäni jota emme me tytöt koskaan itse ole tavanneet kun kuoli ennen syntymäämme.



Noita tarinoita ei omat lapseni tiedä, ehkä joskus aikanaan kerron. Minulla ei ole veljeä, mutta jos olisi, en uskoisi että hän olisi niin kiinnostunut noista koruista ollut mitä minä ja siskoni olimme, saimme niitä aina välillä lainata erilaisiin juhliin jne.

kun ovat sitä mieltä, että omille lapsilleen ei tarvitse olla tasapuolinen. Tietysti tarvitsee.

Jos toinen saa rahaa, lahjoja, taloja ja tontteja ja toinen ei mitään, ei millään tasolla voi todeta, että rakkautta on annettu samassa määrin. Mitä tuo omaisuus sitten on? Sekö ei merkitse mitään?

On sairasta vanhemmuutta peluuttaa sisaruksiaan toisiaan vastaan ja laittaa lapset eriarvoiseen asemaan ja jatkaa sitä lastenlastenkin suhteen. Minusta sellaista ei pidä sietää ja se pitäisi sanoa myös ääneen kaikille osapuolille ja ihan kokko suvullekin. Kun kerrotaan suoraan, että vanhemmat suosivat tuota ja siirtävät omaisuuttaan tuolle vaivihkaa, voi olla vanhemmillekin yllätys, miten muu suku ja ystäväpiiri siihen suhtautuu. Suurin osa kun pitää epäreiluutta ja yhden lapsen suosimista vääränä. Jos ei osaa olla tasapuolinen, hankkii vain yhden lapsen. Helppoa.

Minusta on turha ylläpitää välejä ja antaa ymmärtää kuin asiat olisivat ok, kun on selvää, että vanhemmat aikovat olla epäreiluja. Ennemmin suu vain puhtaaksi, sanotaan asiat suoraan (mies siis sanoo) ja ilmoitetaan, että vanhemmat ovat epäreiluja ja epärehellisiä, epäonnistuneita niin vanhempina kuin isovanhempinakin. Koko suvulle kun julistaa totuuden ja kaikille kyselijöille, siirtyy se nöyryyytys siitä, että vanhemmat eivät rakastaneet tarpeeksi juuri niiden vanhempien niskoille, kun naapurit ja tuttavat ihmettelevät, miten noin epäreilusti voidaan toimia.

Tämä palsta vääristää tosimaailmaa. Täällä on vain niitä epäonnistuneita vanhempia inisemässä suosikkilapsistaan ja suosikkilastenlapsistaan. Tosielämässä kaikki tuntemani ihmiset tuomitsevat tuollaisen käytöksen enkä tunne ketään,joka olisi noin epäreilu ja kehtaisi sitä vielä mainostaa. Salassahan tällaiset jutut tehdään, kun eivät kestä päivänvaloa. Kun ne tuodaan päivänvaloon, voi ollakin aika epämiellyttävää tajuta, miten muu maailma siihen reagoikaan.

Mutta näillä asioilla on pitkä perimä. Ennen maalla vanhin poika sai kaiken ja pankit oikein avustivat kaikin tavoin omaisuuden arvon mitätöimisessä, niin että suuret metsä ja peltotilat eivät muka ollleet minkään arvoisia ja ne annettiin vain yhdella lapselle. Muut nuolivat näppejään ja hyväksyivät että tilaa ei rikota monelle. eivät saaneet yhtän mitään.

Jos itse on kokenut näin, niin ei välttämättä ymmärrä että itse pitäisi toimia toisin.

vanhempia eniten auttaa. Meillä vanhemmat on heikkenemässä ja minä käyn 3-4 iltaa viikossa jeesaamassa, mulle soittavat kaikista ongelmistaan ja mun mies putsaa talon kattoa, ettei isä vaan mene sinne seikkailemaan. Onko se sitten väärin, jos minä saan myös rahaa? Sisarukseni asuu yhtä lähellä, mutta eväkään ei liikahda avuksi. Me tarjoamme jouluruuat, käymme pyhät ja arjet. Se saatava raha ja mittava osa perinnöstä on tavallaan kiitos vanhemmilta siitä, että minä autan. Ei tämä systeemi näin ollut tarkoitus mennä vaan ihan hyvää sydäntäni olen jo pidempään auttanut. Koen velvollisuutta, sisarukseni ei näköjään koe. Vasta nyt otti äiti puheeksi, että ovat nyt jo tehneet paperin, jossa minulle jää enemmän kiitokseksi tästä. Olen heille kiitollinen.

vanhempia eniten auttaa. Meillä vanhemmat on heikkenemässä ja minä käyn 3-4 iltaa viikossa jeesaamassa, mulle soittavat kaikista ongelmistaan ja mun mies putsaa talon kattoa, ettei isä vaan mene sinne seikkailemaan. Onko se sitten väärin, jos minä saan myös rahaa? Sisarukseni asuu yhtä lähellä, mutta eväkään ei liikahda avuksi. Me tarjoamme jouluruuat, käymme pyhät ja arjet. Se saatava raha ja mittava osa perinnöstä on tavallaan kiitos vanhemmilta siitä, että minä autan. Ei tämä systeemi näin ollut tarkoitus mennä vaan ihan hyvää sydäntäni olen jo pidempään auttanut. Koen velvollisuutta, sisarukseni ei näköjään koe. Vasta nyt otti äiti puheeksi, että ovat nyt jo tehneet paperin, jossa minulle jää enemmän kiitokseksi tästä. Olen heille kiitollinen.

vaikka hyvä olisi, jos vanhemmat enemmän yksilöisivät testamenttiin, mitä kaikkea olet heidän eteensä tehnyt. Sisarukset kun voivat olla niin puusilmäisiä, että luulevat vanhempien pärjäävän ihan itsekseen. TAi jos vastavuoroisesti vanhemmat hoitavat kovasti lapsianne, ajattelevat, että näin se menee tasan (ja minusta kyllä silloin meneekin).

Varmaa on, että ne sisarukset tulevat asiasta rutisemaan ja silloin olisi hyvä osoittaa ihan vaikka jostain päiväkirjasta tai asiapaperista puolen vuoden jaksolta kaiken avun, mitä olette antaneet.

ratkaisevin juttu? Minun vanhempani tekivät päätöksen, jossa testamentilla rahat menee niin, että sisko ja minä saadaan vaan lakiosa ja mun lapsille menee loput. Sisko on lapseton ja vanhemmille se on ollut kova paikka. Heille lapsenlapset on kaikki kaikessa ja haluavat mieluiten antaa rahaa heille. Jos siskolla olisi lapsia, niin nekin lapset tietysti saisi. Nyt näin.

ratkaisevin juttu? Minun vanhempani tekivät päätöksen, jossa testamentilla rahat menee niin, että sisko ja minä saadaan vaan lakiosa ja mun lapsille menee loput. Sisko on lapseton ja vanhemmille se on ollut kova paikka. Heille lapsenlapset on kaikki kaikessa ja haluavat mieluiten antaa rahaa heille. Jos siskolla olisi lapsia, niin nekin lapset tietysti saisi. Nyt näin.

en tykkäis jos oisin siskosi.

Sukutilaa harvoin halutaan "pilkkoa" osiin, vaan pitää yhtenäisenä. Ja mitään sukutiloja ei edes olisi, jos esim. 5 sukupolven ajan olisi tila aina jaettu tasan perillisille esim:

100hehtaarin tila ensin : 2 lapsen kesken =50hehtaaria joka : noiden molempien 2 lapselle =25hehetaaria : taas kahdelle

=12,5 hehetaaria :jaettuna taas 2 perilliselle

=n.6 hehetaaria ---> järkevämpää pitää tila kokonaisena mahdollisuuksien mukaan.



Perijän pitää maksaa muut perilliset ulos, aika harva pystyy lunastamaan koko tilaa itselleen --> useimmat vanhemmat hoitavat elinaikanaan niin, että yhdellä perillisellä on mahdollisuus pitää koko tila.



Jostain syystä tytär nyt appivanhempin valinta, miksi, sitä emme tiedä. Voi johtua siitä että läheisempi, tai enemmän kiintynyt kotipaikkaan, tai vaikka siitä ettei ap:n mies olekaan isänsä poika tmv. Usein se menee niin, että naiset hoitavat vanhempansa, samaan tapaan (ainakin minun tuttujeni kohdalla) kuten yleensä jouluja vietetään yhdessä naisen suvun kanssa enemmän mitä miehen suvun kanssa. Ja noin se vaan menee, vaikka ihan tasavertaisia olisivat, eli yhtä rakkaita eikä mitään alko-ongelmaisia tmv.

Sukutilaa harvoin halutaan "pilkkoa" osiin, vaan pitää yhtenäisenä. Ja mitään sukutiloja ei edes olisi, jos esim. 5 sukupolven ajan olisi tila aina jaettu tasan perillisille esim:

100hehtaarin tila ensin : 2 lapsen kesken =50hehtaaria joka : noiden molempien 2 lapselle =25hehetaaria : taas kahdelle

=12,5 hehetaaria :jaettuna taas 2 perilliselle

=n.6 hehetaaria ---> järkevämpää pitää tila kokonaisena mahdollisuuksien mukaan.

Perijän pitää maksaa muut perilliset ulos, aika harva pystyy lunastamaan koko tilaa itselleen --> useimmat vanhemmat hoitavat elinaikanaan niin, että yhdellä perillisellä on mahdollisuus pitää koko tila.

Jostain syystä tytär nyt appivanhempin valinta, miksi, sitä emme tiedä. Voi johtua siitä että läheisempi, tai enemmän kiintynyt kotipaikkaan, tai vaikka siitä ettei ap:n mies olekaan isänsä poika tmv. Usein se menee niin, että naiset hoitavat vanhempansa, samaan tapaan (ainakin minun tuttujeni kohdalla) kuten yleensä jouluja vietetään yhdessä naisen suvun kanssa enemmän mitä miehen suvun kanssa. Ja noin se vaan menee, vaikka ihan tasavertaisia olisivat, eli yhtä rakkaita eikä mitään alko-ongelmaisia tmv.

kyllä sitä rahaa olisi pulittaa toiset rehellisestikin ulos, mutta ei ole halua koska halutaan olla itse miljonäärejä.

Minua kiinnostaa tietää, onko ap nähnyt testamentin? Mistä hän tietää, mitä on merkitty siihen ja mitä ei? Ihan hyvin ovat voineet jättää kaiken vaikka ap:n miehelle ja sisar saa tyytyä lakiosaansa. Mistäs sitä tietää?

Ap kuulostaa vaan kateelliselta ja katkeralta ja on ihan järkyttävää marista toisten tienaamista rahoista. Miksi ihmeessä ette nostaisi kissaa pöydälle nyt elävien kanssa ja selvittäisi, mikä mättää, miksi mies ei saa samoja asioita? Kysykää suoraan älkääkä täällä itseänne nolatko!

Ehkä miehen vanhemmat vaan ovat ajatelleet, että ovat antaneet nyt sille, joka tarvitsee? Miksi ihmeessä pitää edes pohtia, kuinka paljon leluja ja lastenhoitoa ovat antaneet?

Niinhän se menee, että ne, jotka ovat läsnä arjessa, ovat läheisempiä kuin ne, joita tapaa harvoin.

antaa tontti ilmaiseksi. Siitä pitää maksaa lahjavero, jos kerran raha ei liiku. Sama juttu, jos omakotitalo annetaan. Lisäksi on asiakirjojen väärentämistä, jos niissä väitetään, että raha on liikkunut.

juuri. Kiitos avusta, kuka lienetkin :) Joko kysyjä ymmärtää? ap

Vaikka tehdään kaupat, ei rahan tarvitse liikkua. Maksamisesta kun voidaan sopia monin eri tavoin vaikka niin, että maksu suoritetaan vasta vuonna 2030. Omistusoikeus voi lain mukaan siirtyä, vaikka rahaa ei olisi vielä liikkunut tililtä toiselle lainkaan.

Talon voi myydä ja pidättää silti itsellään hallintaoikeuden eli asua siellä. Silloin talon myyntihinta voi olla varsin pieni eikä lahjaveroa mene.

ja edelleen maksetaan lahjaveroa, jos menee alihintaan. Hallintaoikeus ja käyttöoikeus on kaksi eri asiaa. Ja kaikesta on oltava virallista dokumenttia ja verot maksettu.

Ja kyllä, minusta on oikein puuttua tilanteeseen, jos vanhemmat siirtävät omaisuutensa epäreilusti yhdelle lapselle ja jättävät toisen perinnöttä. Se ei ole reilua, varsinkin kun ei ole kyse mistään riidasta tms. joka tekisi asiasta ymmärrettävän. Minä tosin tekisin asiasta julkisen. Tai siis ap:n miehenä tekisin asiasta julkisen ja ilmoittaisin vanhempieni ja siskoni läsnäollessa, että kai saan sitten perinnöksi jotain yhtä arvokasta kuin siskokin vai miksi häntä suositaan. Jos vastausta ei kuulu, ilmoittaisin, ettei ole tarvetta tällaisille vanhemmille eikä isovanhemmille ja että sisko saa hoitaa heidät vanhuksina ja hautaan, itse en enää halua olla tuollaisten kanssa tekemisissä.

Yksi vanhemmuuden perusidea on olla tasapuolinen sisaruksille. Sisarussuhde on arvokas lahja, ja jos vanhemmat pilaavat sen suosimalla yhtä sisarusta, on selvää, että he kämmäävät vanhempina. Sisarusten pitäisi tukea toisiaan, kun vanhemmat kuolevat, serkusten kuuluisi olla läheisiä jne. Hyvät vanhemmat tajuavat tämän ja varmistavat sen sillä, että epäreiluuksia ei tapahdu ja asiat selvitetään. Vanhemmuus jatkuu koko elämän. Henkilö, joka suosii perusteetta yhtä lasta tai lapsenlasta, on epäonnistunut vanhempi ja isovanhempi ja ihmisenä paitsi ilkeä, myös epäreilu ja syyllinen sisarusten välirikkoon. Ei vanhemmiltaan tarvitse sietää ihan mitä tahansa.

Eri asia tietysti on, jos sisko auttaa vanhempia huomattavasti - näkee sekä aikaa että vaivaa. Tai jos siskolla on tilapäisesti rahallisia vaikeuksia. Esim. meillä miehen sisko viettää paljon enemmän aikaa äitinsä kanssa kuin mieheni, joten on ihan ymmärrettävää, että anoppi ostaa siskolle ja lapsille kaikenlaista ja antaa tarvittaessa rahaakin. Eihän se aina ole kivaa, kun omat lapseni kuulevat, mitä kaikkea serkut ovat taas saaneet, mutta niin kauan kun kyse on tällaisista palkkioista, ymmärrän asian oikein hyvin. Me näemme anoppia muutaman kerran kuussa, miehen sisko tuplasti tuon verran.

Miestä kuitenkin hiukan tilanne kirvelee, sillä aika paljon käyttää sitten aikaa ja vaivaa äitinsä asioiden miettimiseen ja hoitamiseen, vaikka ei tapaakaan yhtä usein. Siskolle tapaamiset ovat usein sitä, että anoppi menee hoitamaan siskon lapsia (hoitaa kerran viikossa lapsia iltapäivän ja illan, jotta sisko pääsee harrastamaan ja lapset lyhyen päivän päiväkodissa ja koulussa). Mies on kuitenkin todennut, että niin kauan kun ei isoja määriä omaisuutta siirry, on asia hänelle ok.

Kannattaisi ehkä isovanhempienkin miettiä, mitä epäreilulla toiminnallaan saavat aikaan. Ehkä tavoitteena on tietynlainen kontrolli ja lasten kuriin saattaminen (tietynlaista kiristämistä), mutta samalla he rikkovat sisarusten ja serkusten välit. Ei sellainen ole reilua vanhemmuutta eikä inhimillistä tai ylipäätään järkevää toimintaa. Miksi eivät hankkineet vain yhtä lasta, jos on vaikea olla tasapuolinen? Usuttamalla sisarukset toisiaan vastaan luodaan todella katkeria ja vihamielisiä ihmissuhteita. Vastuu on aina näiden vanhempien. He ovat valinneet lapsilukunsa.

minusta taas ei ole reilua kuvailemasikaan tilanne, että isovanhempi suosii yhtä lasta ja tämän lapsia jonain palkkiona tapaamisista - varsinkin jos tapaamisia on peräti kaksi kertaa useammin kuussa kuin toisen lastenlasten kanssa, ja silloinkin likotuksen merkeissä... ainakaan jos lahjoissa on kyse mistään tikkaria suuremmasta.

että vuosien varrella veljeäni on autettu enemmän. Hän on enemmän tukea tarvinnut ja suon sen hänelle. Jopa taloudellista.



Olen itse oman omaisuuteni tienannut työllä niin ei tarvitse kadehtia tulevia mahdollisia perintöjä ja perustaa niihin tulevaisuuttaan.



Elämä on paljon helpompaa kun on itse omasta elämästään vastuussa.

että vuosien varrella veljeäni on autettu enemmän. Hän on enemmän tukea tarvinnut ja suon sen hänelle. Jopa taloudellista.

Olen itse oman omaisuuteni tienannut työllä niin ei tarvitse kadehtia tulevia mahdollisia perintöjä ja perustaa niihin tulevaisuuttaan.

Elämä on paljon helpompaa kun on itse omasta elämästään vastuussa.

enkä siskolleni, joka saa vanhemmiltani aina arvokkaita lahjoja ja tuliaisia - siis ihan huomattavan arvokkaita, koska sisko toimii usein talonvahtina, kun asuu lähimpänä. Näihin on ihan hyvät selitykset.

Jos joskus vanhempani haluavat luovuttaa talonsa siskolleni,koska hänellä ei ole omakotitaloa ja meillä muilla on, on sekin ihan ok - KUNHAN ME MUUT SAAMME JOTAIN VASTAAVAA, SAMANARVOISTA TAI SAMANKALTAISTA.

Missään nimessä en kokisi reiluna tilannetta, että hiljaa omaisuus olisi siirretty siskon nimiin ja perunkirjoituksessa ihmeteltäisiin, missä on kaikki omaisuus. Ei ole kyse rahanahneudesta, pärjäämme kaikki ilman perintöä, vaan siitä, että vanhemmat kokevat yhden sisaruksen muita tärkeämpänä, arvokkaampana ja rakkaampana, jotta haluavat hänelle siirtää kaiken itse tärkeänä pitämänsä. Esim. vanhempieni talossa on paljon lapsuuteni tavaroita, kirjoja, leluja yms. ja kyllä tuntuisi pahalta, jos nämä kaikki siirtyisivät talon mukana siskolle ilman mitään selitystä.

Onneksi omat vanhempani ovat reiluja. Niitä autetaan, jotka apua tarvitsevat, mutta aina silloin tällöin on tasattu tilejä puolin ja toisin. Perintöä ei luikuteta salaa ja laittomasti kenellekään, koska vanhempamme arvostavat meitä lapsia. Reiluinta olisi ainakin kertoa suoraan, miksi jotain noin epäreilua tekee.

Esim. anoppini on julistanut suoraan, että kaikki hänen korunsa menevät tyttärelleen. Se on hänen toivomuksensa, ja mieheni varmasti kunnioittaa sitä. Mies toivoo tosin, että jotain muuta vastaavaa löytyy sitten mahdollisesti hänelle, mutta anoppi on kertonut tyttärelleen (minun kuulteni), että miehelleni kuuluu sitten isänsä korut (kello ja sormus). En viitsi miestäni turhaan tuosta stressata ja pilata sisarusten välejä. Anopilla on huomattavan kallis korukokoelma, jota kello ja sormus ei ihan vastaa, mutta tuokin on vain esineitä. Eri asia olisi talon tai maan siirto vaivihkaa yhden lapsen haltuun. Se kertoo epäluottamuksesta ja siitä, että vanhemmat haluavat jostain syystä rangaista muita lapsiaan. En keksi juuri mitään muuta hirveämpää tekoa vanhemmilta.

Kyllä ne tontti yms kaupat verottaja tarkistaa ihan viranpuolesta kun kauppa rekisteröidään. Jos verottaja hyväksyy hinnan, niin kauppa on laillinen.

Katsos, kun aikuiset ihmiset saavat tehdä omaisuudelleen ihan mitä haluavat eikä siihen voi puuttua.

Joo mulle ei kuulu mutta mun miehelle kuuluu, nimittäin se on hänen perinnöstään pois, ja kyse on useista kymmenistä tuhansista. Ja ei aikuiset ihmiset saa tehdä omaisuudellaan mitä haluavat ilman puuttumista, nimittäin lahjoittaa ei saa ilman lahjaveron maksamista.

Kyllä ne tontti yms kaupat verottaja tarkistaa ihan viranpuolesta kun kauppa rekisteröidään. Jos verottaja hyväksyy hinnan, niin kauppa on laillinen.

Katsos, kun aikuiset ihmiset saavat tehdä omaisuudelleen ihan mitä haluavat eikä siihen voi puuttua.

Joo mulle ei kuulu mutta mun miehelle kuuluu, nimittäin se on hänen perinnöstään pois, ja kyse on useista kymmenistä tuhansista. Ja ei aikuiset ihmiset saa tehdä omaisuudellaan mitä haluavat ilman puuttumista, nimittäin lahjoittaa ei saa ilman lahjaveron maksamista.

mutta lapset, sukulaiset, naapurit jne eivät voi puuttua toisten raha- ja omaisuusasioihin. Näin se vain menee! Vai saako appesi ja anoppisi puuttua teidän raha- ja omaisuusasioihin?

Muia sitten jurppii ihmiset, jotka kyttää vanhempiensa asioita perinnön nimissä. kenenkään ei ole pakko jättää mitään perittävää! Itse ainakin toivon, että vanhempani panisivat kaiken haisemaan ennen kuolemaansa.

Ihme hommaa toi toisten kyttääminen.

Joo niin onkin viranomaisten tehtävä, mutta lakien rikkomisessa on kyllä ihan siviilinkin tehtävänä tehdä siitä ilmoitus.

Minun puolestani heidän ei tarvitse jättää yhtään perintöä ja sen kuin hassaavat kaiken. Mutta sitä en hyväksy että jätetään toinen lapsi ilman ja toinen saa monella sadalla tuhannella omaisuutta.

ap

Ja jos ap ite ois saanu edullisemmin tontin ja muuta niin ei haittais häntä yhtään. Mee töihin, tienaa omat rahas, ja jätä appesi raha-asiat heille...mistä ees tiedät jos ovat tehneet testamentin josta nämä siskolle annetut käy ilmi. Jos niin paljo kiinnostaa niin mene sinne anopin ovelle kysymään!