Miksi kaupassa pitää käydä koko perheen voimin?

pisimpään kestävät avioliitot, jossa puolisot käyvät yhdessä ruokakaupassa. Tuo ruokakaupp aoli nomenomaan se tärkeä juttu tässä. Ja tietty silloin pitää ottaa lapsetkin mukaan niin kauan kunnes lapset ovat sen ikäisiä, että voivat olla yksin.



Ja kun oikein alan ajatella, niin kyllä taitaa tuttavapiirin edelelen yhdessä olevista pariskunnista olla enemmistönä ne, jotka ruokakauppareissutkin on tehneet yhdessä. Meikäläinen on yksi esimerkki ja aviovuosia jo 20+. Oikein ilo on edelleenkin käydä aviomiehen kanssa ruokakaupassa ja suunnitella ateriota.

Eipä oo tullut mieleen, että haluttaisiin näyttää mitään. Me siis ollaan käyty aina yhdessä kaupassa. Käytiin miehen kanssa kaksin jo aikana ennen lapsia. Me emme erityisesti nauti kaupassakäynnistä ja siksi ostamme kerralla koko viikon ostokset. Silloin on kätevää, että on kaksi aikuista pakkaamassa ja toinen ehtii hyvin siinä sivussa maksaakin. Molemmat ovat myös valitsemassa mieleisensä ruoat. Meille on ihan suuri harmitus, jos esim. lapsi kipeänä ja joutuu lähtemään yksin kauppaan. Toki joskus ihan poikkeustapauksessa käymme yksin kaupassa hakemassa jotain täydennystä kaappiin, mutta sitä tapahtuu muutaman kerran vuodessa.

siis minä ja kolme lasta. Olen totaaliyh, joten ei ole vaihtoehtoja. Lapset on kaikki vielä alle kouluikäisiä, joten ei niitä kotiinkaan voi jättää.



Ei mulle ole tullut ennen tätä aloitusta edes mieleen pohtia, onko joku kaupassa koko perheellä vai yksin vai millaisella kokoonpanolla :O Mulle se on ihan sama miten kukin hoitaa kauppareissunsa.



Kyllä siellä meidänkin poppoosta välillä lähtee ääntä yms. kun en suostu osteleen mitä lapsille päähän pälkähtää ja niitä alkaa kiukuttamaan. Mutta olen ajatellut nämä hyvinä oppimisen hetkinä, aina ei voi saada mitä mieli tekee. Lapset myös oppivat, miten kaupassa toimitaan yms. Tuskin siitä haittaakaan on.



Enkä mä ymmärrä, mitä näyttämistä siinä on, että käy kaupassa lasten kanssa :O?! Se meni kyllä nyt yli ymmärryksen :)

*Me siis ollaan käyty aina yhdessä kaupassa. *



Voi että on ihanaa. Te sitten elätte onnellisina elämänne loppuun asti :D



Ei tullut mieleenikään ottaa puolisoa tai lapsia mukaan kauppaan jos yksin pääsi :D

käymme kaupassa kävellen, eli samalla tulee tehtyä kävelylenkki. Ja usein käymme myös kahvilla samalla, kivaa sekin :) Ja myös ihan vaan siksi, että kun on töitä ja välillä sitten omiakin menoja, harrastuksia yms. niin on kiva tehdä arkisiakin asioita yhdessä.

"Jostain luin tutkimuksen, että" (taas tieteellisesti todistettu)



Pisimpään kestävät avioliitot joissa käydään yhdessä kaupassa :DDDD

käymme kaupassa kävellen, eli samalla tulee tehtyä kävelylenkki. Ja usein käymme myös kahvilla samalla, kivaa sekin :) Ja myös ihan vaan siksi, että kun on töitä ja välillä sitten omiakin menoja, harrastuksia yms. niin on kiva tehdä arkisiakin asioita yhdessä.

Eli jos osataan iloita arkisista asioista yhdessä, niin on todennäköisempää, että parisuhdekin kestää:)

nyt kun tätä asiaa alkaa miettimään...



Mun lapsuudenkodissa isä oli paljon töiden takia matkoilla. Tuntui jotenkin juhlalliselta, kun niinä viikonloppuina, kun isä oli kotona, käytiin yhdessä kaupassa ja jokainen lapsista sai valita oman saunalimsan. No, nyt omassa perheessä me käydään välillä viikonloppuna yhdessä kaupassa, ja lapset tykkää, kun saavat valita jotain herkkuja viikonlopuksi. Suklaavanukkaita, jätskiä tai keksejä tms. Kai siinä sitten toteutan samaa tapaa kuin lapsuudenkodissa. Ainakin se on kaikista kivaa.

kuin että onnellisia ollaan oltu aina (ollaan varsin optimistisia luonteita kumpikin) ja parisuhde on pelittänyt ilman ongelmia 14 v. Toivottavasti jatkuu samaa rataa :)

käymme kaupassa kävellen, eli samalla tulee tehtyä kävelylenkki. Ja usein käymme myös kahvilla samalla, kivaa sekin :) Ja myös ihan vaan siksi, että kun on töitä ja välillä sitten omiakin menoja, harrastuksia yms. niin on kiva tehdä arkisiakin asioita yhdessä.

Tähän se varmaan perustuu se onnellisuuskin

Eli jos osataan iloita arkisista asioista yhdessä, niin on todennäköisempää, että parisuhdekin kestää:)

Pienimmille se on hyvinkin tärkeää, päästä mukaan kauppaan. Saavat olla apuna ja tykkäävät päästä mukaan. Kyllä me käydään ihan säännöllisesti yhdessä, no, ei niinkään usein me kaikki kaikki, mutta nuo 4 pienintä on useinkin mukana.

Ehkä se perustuu siihen yhdessäoloon. Kuitenkin hassua se, että meillä taas taitaa se kaupassakäynti olla melkein ainoa asia työn lisäksi, ettei olla tai tehdä jotain yhdessä. Harrastuksetkin on melko samoja tai niissä ollaan yhdessä. Ja yli 10 vuotta on takana yhteistä taivalta, ilman säännöllisiä yhteisiä kauppareissuja.



ap

Siihen menee niin paljon kauemmin aikaa, että saa kaikki lapset autoon ja sitten se kauppareissukin käy hitaammin, kun jokainen vuorollaan funtsii, että haluaisi sitä ja tätä, ja pitää käydä keskusteluja, että miksi nyt ei voida ihan kaikkea ostaa.



Mutta toki lapsia pitää välillä kauppaankin viedä, että oppivat. Yhdessä mennään lähinnä silloin, kun ollaan samalla käyty jossain asioilla tai syömässä. Tai ollaan tulossa kotiin esim. uimahallista.

ehkä kaupassakäyntiä vaan on helppo käsitellä ja kysyä verrattuna moniin muihin. Aika useinhan (etenkin ihmisten käyttäytymistä tutkittaessa) menee näin.

Niin ja tietty vielä sekin, että ei se kaupassakäynti ja yhdessä pysyminen ole mikään "jos toteutuu tilanne A, niin toteutuu aina tilanne B" eli harva asia kuolemaa tms. lukuunottamatta on sellainen että koskee kaikkia.

Saakohan tästä viestistä mitään tolkkua :D Alkaa väsyttää niin ettei ajatus ja teksti enää kulje, varmaan parasta mennä nukkumaan...

Ehkä se perustuu siihen yhdessäoloon. Kuitenkin hassua se, että meillä taas taitaa se kaupassakäynti olla melkein ainoa asia työn lisäksi, ettei olla tai tehdä jotain yhdessä. Harrastuksetkin on melko samoja tai niissä ollaan yhdessä. Ja yli 10 vuotta on takana yhteistä taivalta, ilman säännöllisiä yhteisiä kauppareissuja.

ap

Tuli vähän tuosta toisesta ketjusta tämä mieleen. Eli miksi käytte koko konkkaronkan kanssa ruokaostoksilla? Onko se aina tarpeen? Meillä vajaa parivuotias lapsi ja olemme ainakin tähän asti käyneet kaikki yhdessä kaupassa aika harvoin.

eikös se nyt ole ihan yks hailee kuka käy kenenkin kanssa ja milloin kaupassa???? Enpä ole tällaiseen kysymykseen vielä ymmärtänyt kuluttaa energiaani. Jos oikein haluaa pohdiskella ja kuluttaa energiaansa niin eikö löytyisi jotain hiukan tähdellisempää ajateltavaa? OIkeasti, ihanko pitää miettiä mikä on oikea kokoonpano kaupassakäymiseen??? Että minä en kaupassakäynnin kohdalla kyllä viitsi miettiä mikä on TARPEEN:DDDD Kauppaan mennään kun sieltä pitää ostaa jotakin, sillä porukalla mikä milloinkin sattuu matkassa olemaan.

mies tietää mitä haluaa evääksi töihin, mitä jogurttia/vanukasta aamuksi, mitä syö illalla. Meitä on vain kaksi joten kun kauppaan mennään niin täytyy se lapsikin ottaa mukaan.

Kyl mä tiedän mitä jogurttia mun mies syö ja se saa suunsa auki kun tehdään kauppalistaa.

Suurin osa näköjään kaupassa vasta päättää mitä ostaa ja tekee. Omituista mun mielestä.

Eikö kukaan muu enää suunnittele ruokalistoja etukäteen ja tee kauppalappuja.

Meillä vihko johon kaikki aina merkkaa kun joku loppuu ja mitä haluavat kaupasta.

Mä käyn pääsääntöisesti taaperon kanssa kahdestaan ruokakaupassa päivällä kun on vähemmän väkeä likenteessä.

Tosin suomessa ei ole edes koskaan paljon väkeä missään mihinkään aikaan.

terveisiä miljoonakaupungista.

oudommistakin asioista kuin tämä. Mielestäni ihan mielenkiintoinen aihe.

ja meillä siis 9 ja 11 v lapset. Nehän jo haluaakin mukaan, kun ostarilla on muitakin kauppoja kuin ruokakauppa. Eli absoluuttista vastausta mulla ei sulle ole. Välillä on kiva käydä yksin, joskus porukalla, välillä käydään jopa miehen kanssa kaksin! :O siellä sitten seisoa pönötetään tukkeena, kun mietitään, että mitähän me halutaan syödä.

Toisin kuin esim. joku johanna tukiais-juttu, joita aloitetaan 20 joka päivä...



Mutta joo, me ollaan jostain syystä aina käyty miehen kanssa yhdessä kaupassa. Ei ollut tapana kummankaan meidän lapsuudenkodeissa, mistä lie sitten tällainen tapa kehkeytynyt. Kuitenkin koko 14 yhteistä vuottamme ennen vauvan syntymää näin on toimittu.



Tehdään kyllä kotona kauppalista, mutta ei noudateta sitä mitenkään orjallisesti. Kaikenlaista (etenkin tarjouksia) ostetaan listan ulkopuoleltakin ja aina yhdessä tuumaillen.



Nykyään sitten meillä on tuo yksi vauva ja kyllä se lähtee meidän kanssa kauppoihin. Tuntuu tosiaan tykkäävän hälinästä ja ihmisten katselemisesta. Ja me tehdään siinä samalla ostoksia, kun vauva ihmettelee ympäristöään. Eikä lapsi ole toistaiseksi ollut kipeäkään - miten se kaupassa käynti siihen liittyy, jos lapsi ei nuole ostoskärryjä (jota olen nähnyt tapahtuvan) tms.?



Yleensä meillä on kivaa ja joskus ei, mutta silti isommat ostokset tehdään ehkä ihan vaan tottumuksesta yhdessä. Sitten taas joskus mies käy kotimatkallaan kaupassa ostamassa maitoa ja jotain pientä ja joskus antaa minulle omaa aikaa ja ottaa vauvan mukaan kauppareissulle.



Saas nähdä muuttuuko mieli, kunhan vauva joskus tajuaa, että kaupassa myydään kaikkea hyvää ja eteen tulee mahdolliset itku-potku-raivarit... Mutta ainakin siihen asti uskon että kyllä me ostetaan ostokset yhdessätuumin.

Jos koko porukka lähtee mukaan ruokakauppaan niin se on varmaan niiden ainoa huvi :)

Jos koko porukka lähtee mukaan ruokakauppaan niin se on varmaan niiden ainoa huvi :)

yksi huvi muiden joukossa? Onko pakko jättää ihan normaali osa elämää pois, kun joku voi pitää outona tai sääliä, miten vähissä on huvit kun kaupassa käydään porukalla? Tai jos vaikka alkais käydä koko porukalla kaupassa jossain vähän kauempana, ettei naapurit näkis... Ja ehkä varmuuden vuoksi kaupassakin hajaantua niin, että näyttää siltä, niinkun olisi vaan isä lapsineen tai äiti lapsineen liikenteessä... Omg. XD