Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Te, jotka ihmettelette, miksi köyhä tekee lapsia!
19.03.2012 |
Ihanko tosiaan ette ymmärrä?
Kuvitelkaa tilanne, että aika moni unelmasi on jäänyt toteutumatta ja tiedät, ettet todennäkoisesti saa melkein mitään, mitä olet elämältä toivonut - lapsen kuitenkin voit saada, ja lapsi on ollut yksi suurista toiveistasi. Lapsi ja äitiys tuovat elämään onnea ja tarkoituksellisuutta (vaikkeivat toki olekaan elämän ainoa tarkoitus). Miksi köyhän pitäisi tyytyä siihen, että ei saa sitäkään?
Olin itse joskus tilanteessa, jossa koko tulevaisuus näytti melko ankealta. Kun tulin raskaaksi, tuntui että sentään KAIKKI ei ole menetettyä, ja että voin saada edes jotain.
No, nyt lapsen ollessa isompi on moni muukin asia muuttunut: Olen edennyt toiveammattiini ja tulevaisuuden näkymöt ovat enemmän kuin lupaavat. Jos olisin silloisen ankean elämäntilanteen vuoksi luopunut lapsesta, olisin nyt luultavasti tuomittu lapsettomuuteen ikäni vuoksi. Ja tuskin nauttisin näistä saavutuksistanikaan. Nyt sen sijaan sain molemmat.
Eikö köyhälle voisi suoda edes jotain? Haluaako osa ihmisistä päteä sillä, että osalla ei olisi oikeutta saada lasta? Vai mistä kiikastaa?
Kommentit (31)
ei ole rahasta kiinni. Lapset ovat kalleinta maailmassa ja jos niitä annetaan, niin totta kai jokaisella on oikeus ottaa lapset vastaan. Lapsi pärjää todella vähällä rahalla, oikeastaan vain syli ja rakkaus on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä lapsia hankitaan paljon peräperää ja sitten valitetaan kun ei ole varaa mihinkään ja muutenkin niin raskasta. Esim. tuttu perhe joka elää täysin sossun tuilla, töihin ei viitsitä mennä kun palkka menee ulosottoon suoraan maksamattomien velkojen vuoksi. Mutta tokihan siihen nyt 5 lasta kuudessa vuodessa mahtuu! Sossu maksaa ruoat ja vaatteet. Siinä on lapsille hieno tulevaisuuden malli.
että lapsi on oikeasti ihan valtava menoerä. Omistusasuntoon verrattavissa. Ihmetyttää siis lähinnä se, miksi köyhällä pitäisi olla "oikeus" hankkia jotain niin tuhottoman kallista ja vielä maksattaa se yhteiskunnalla. Jos näin raadollisesti ajatellaan. Esim. unelma-ammatti, parisuhde, jopa joku tyydytystä tuova harrastuskin maksaa lapseen verrattuna kuitenkin vähän. Ne soisin köyhälle mielelläni.
Minä olen hankkinut monta lasta ja sen takia olenkin köyhä, lapsiin on mennyt jokainen liikenevä sentti joten omaisuutta ei ole päässyt kertymään vaikka töissä olenkin ollut koko ajan.
kaikkin tuijottavat vain rahaa. Se ei ole elämässä tärkeää! Ja siis itse en ole köyhä, mutta en ymmärrä tätä asiaa. Perhe voi olla todella hyvä ja lapsista kasvaa tasapainoisia veronmaksajia, vaikka olisi köyhistä oloista. Taas rikkaan perheen lapset, jotka eivät ole saaneet aikaa vanhemmiltaan syrjäytyvät ja menettävät otteen elämästä. Tämä on oikeasti yllättävän yleistä. Raha ei tuo aikaa, tasapainoa ja onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis joidenkin mielestä niin, että ihmisellä pitää olla jokin tietty tulotaso, ennenkuin on oikeutettu hankkimaan lapsia tai pitämään lapsia itsellään?
Jos hyvätuloisena ja vakavaraisuuteensa, samoin kuin ikuiseen avioliitto-onneen uskova ihminen tekee sitten lapsia XX määrän, ja myöhemmin tulot romahtaa joistan syystä; yritys kaatuu, talo tai asunto menee ja joutuu muuttamaan vuokralle, firma kaatuu ja jää työttömäksi, vammautuu, puoliso kuolee, tai tulee ero ja jälejellä on vain ne lapset ja ehkä velat sekä minimaaliset tulot joihin haetaan lisäkompensaatiota kelasta ja sossun luukusta - siinä vaiheessa yhteiskunta hakisi lapset pois ja antaisi jollekin sellaiselle, jolla on rahaa kustantaa lapselle oikeanlaiset harrastukset ja oikeanlaiset vaatteet?
On tietysti perheitä, ihmisiä, joiden elämässä ei mitään edellä mainittua tai mainitsematonta tapahdu. Kaikki sujuu ja soljuu ja rahaa tulee, jos nyt ei ovista ja ikkunoista niin ainakin jostain luukusta sen verran, että lapselle ja itselle voidaan taata taloudellisesti huoleton elämä. Ja tulevaisuus?
On aivan eri asia joutua taloudellisesti tiukkaan tilanteeseen odottamattomasti kuin olla esim. toimeentulotukiasiakas ja siihen päälle pyöräyttää tieten tahtoen pari mukulaa ilman mitään tulevaisuudennäkymää/aikomusta niitä itse elättää. Tajuat varmaan tämän itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivitaloja maksamaan :)
eihän lapset tule kalliiksi, jos ei vanhemmilla nyt sitten lähde vespa keulimaan kunnolla
missä lapsia hankitaan paljon peräperää ja sitten valitetaan kun ei ole varaa mihinkään ja muutenkin niin raskasta. Esim. tuttu perhe joka elää täysin sossun tuilla, töihin ei viitsitä mennä kun palkka menee ulosottoon suoraan maksamattomien velkojen vuoksi. Mutta tokihan siihen nyt 5 lasta kuudessa vuodessa mahtuu! Sossu maksaa ruoat ja vaatteet. Siinä on lapsille hieno tulevaisuuden malli.
No en minäkään töihin menisi, jos ulosotto veisi niin, että jäljelle jää vain suojaosa. Sossun luukulle pitäisi silti mennä ja sossu sanoo, ettei siellä huomioida ulosottoja. Kelan asumistuki määräytyy bruttotulojen perusteella. Eli töissä käyvänä perhe olisi tilanteessa, ettei silä elätettäisi perhettä eikä kyllä edes itseään.
Lisäksi se ulosotto saattaa kestää 20 vuottakin.
Se miksi ollaan ulosotossa, jääköön omaan arvoonsa, mutta noin se sitten menee, kun ulosotossa ollaan.
Se, että perhe hakee rahat yheiskunnan luukulta, ei ole lasten vika, eikä tee vanhemmista vastuuttomia tai kyvyttömyyteen siihen vanhemmuuden osaan, mikä on jotain muuta kuin rahalla mitattavissa.
Eikä se tarkoita, että lapsista tulisi automaattisesti yhteiskunnan elättejä.
Minun lapsuudessani oli tyttö, jonka kanssa olemisesta äiti ei tykännyt. Syy oli perheen kotiolot. Vanhemmat olivat iäkkäitä eivätkä olleet töissä. Sossun luukulla olivat. Kuria siellä ei ollut, eli villit pojat olivat aivan kurittomia. tekivät mitä vain hölmöä. Koti oli vaatimaton, ei juuri huonekalujakaan. Mutta rakkautta, hyvänen aika miten ne vanhemmat rakastivat lapsiaan!
Ystäväni oli kuitenkin kiltti ja kiva. En ymmärtänyt, miksi en saisi olla sellaisen kanssa, joka on ns. kunnollinen. Olin, mutta äidin asenne varjosti.
Ystävä on opiskellut, on töissä, hänellä on omistuasunto ja perhe, mies, hyvinkin kunnollinen mies. Ystävä on lapsuudessaan saanut rakkautta, ja sitä hän osasi "vaatia" aikuisenakin, ei siis mihinkään huonoon liittoon mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole rahasta kiinni. Lapset ovat kalleinta maailmassa ja jos niitä annetaan, niin totta kai jokaisella on oikeus ottaa lapset vastaan. Lapsi pärjää todella vähällä rahalla, oikeastaan vain syli ja rakkaus on tärkeää.
Minusta lapsia ei pitäisi tehdä yhtään enempää maihin, joissa lapset kuolee nälkään. Se on vastuutonta.
oikeus saada lapsia, varsinkin kun hyvätuloiset eivät perusta useinkaan mitään suurperhettä vaan panostavat myös siihen uraan.
Ei meidän muiden tavisten vanhemmatkaan saati isovanhemmat oleet hyvätuloisia aikanaan kun meidät saivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän useamman perheen, jossa vanhemmat olivat todella hankalissa rahavaikeuksissa ja vaikeita sairauksia ym., mutta ei se vähennä rakkautta lapsiin. Näiden perheiden lapset ovat nyt tasapainoisimpia ihmisiä, jotka tunnen ja valmistuneet yliopistosta ja loistavissa viroissa. Välit vanhempiin ovat edelleen todella rakastavat ja lämpimät. Uskokaa jo, että raha ei tuo onnellisuutta ja tasapainoa ja myöhempää menestystä, vaan se, että lapsille on aikaa ja rakkautta.
On aivan eri asia joutua taloudellisesti tiukkaan tilanteeseen odottamattomasti kuin olla esim. toimeentulotukiasiakas ja siihen päälle pyöräyttää tieten tahtoen pari mukulaa ilman mitään tulevaisuudennäkymää/aikomusta niitä itse elättää. Tajuat varmaan tämän itsekin.
Näen asian aivan eri tavalla kuin sinä. Näen sen niin, että se tulotaso mikä ihmisellä tai perheellä , se onko sossun elätti vai ei, ei ole mikään hyvän vanhemmuuden kriteeri eikä sillä perusteela voida sanoa, kuka saa ja kuka ei saa tehdä lapsia. Ja että se yhteiskunnan luuserielätti joka tekee vielä lapsia, siitä perheestä saattaa aivan hyvin kasvaa hyviä veronmaksajia. Ei aina lapset kulje vanhempiensa jalanjälkiä.
Entäs sitten ne äidit, jotka synnytyksen jälkeen sairastuvat vakavaan masennukseen? Eikö nämä riskiryhmät pitäisi ennakoida, ja estää heitä saamasta lapsia? Tai perinnölliset sairaudet? Keskivaikea masennus pitäisi olla yksi krtieeri, ettei saa lapsia tehdä. vaikka rahaa olisikin.
Eli jos kehitellään jokin kriteeri, tässä tapauksessa tulot ja varallisuus, sille, saako tehdä lapsia vai ei, pitäisi sitten olla myös samat kriteerit tiettyjen sairauksien suhteen, perinnöllisten sairauksien ym. sekä luoda kriteerit että jos myöhemmin tulotaso heikkenee olennaisesti, onko oikeutta lapsia kasvattaa.
Onhan se loppujen lopuksi aivan sama, tekeekö ne lapset silloin kun on köyhä ja elätti, vai onko siinä tilanteessa vasta sen jälkeen kun lapset on tehty.. ymmärrätkö? Lopputulos on sama; vanhemmat nostaa etuuksia ja perhe on köyhä ja lapsi elää siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvittais ihmisrodulle vielä sen verran kehitystä, että hedelmöittymiseen vaadittaisiin naaraan orgasmi.
Ei tulis liikaa lapsia, ei varsinkaan mainituissa "niissä maissa"...
JOs olisi niin meilläkään olisi varaa kolmeen.
Järkeä voi käyttää lasten hankintoja tehdessä.
On aivan eri asia joutua taloudellisesti tiukkaan tilanteeseen odottamattomasti kuin olla esim. toimeentulotukiasiakas ja siihen päälle pyöräyttää tieten tahtoen pari mukulaa ilman mitään tulevaisuudennäkymää/aikomusta niitä itse elättää. Tajuat varmaan tämän itsekin.
Näen asian aivan eri tavalla kuin sinä. Näen sen niin, että se tulotaso mikä ihmisellä tai perheellä , se onko sossun elätti vai ei, ei ole mikään hyvän vanhemmuuden kriteeri eikä sillä perusteela voida sanoa, kuka saa ja kuka ei saa tehdä lapsia. Ja että se yhteiskunnan luuserielätti joka tekee vielä lapsia, siitä perheestä saattaa aivan hyvin kasvaa hyviä veronmaksajia. Ei aina lapset kulje vanhempiensa jalanjälkiä. Entäs sitten ne äidit, jotka synnytyksen jälkeen sairastuvat vakavaan masennukseen? Eikö nämä riskiryhmät pitäisi ennakoida, ja estää heitä saamasta lapsia? Tai perinnölliset sairaudet? Keskivaikea masennus pitäisi olla yksi krtieeri, ettei saa lapsia tehdä. vaikka rahaa olisikin. Eli jos kehitellään jokin kriteeri, tässä tapauksessa tulot ja varallisuus, sille, saako tehdä lapsia vai ei, pitäisi sitten olla myös samat kriteerit tiettyjen sairauksien suhteen, perinnöllisten sairauksien ym. sekä luoda kriteerit että jos myöhemmin tulotaso heikkenee olennaisesti, onko oikeutta lapsia kasvattaa. Onhan se loppujen lopuksi aivan sama, tekeekö ne lapset silloin kun on köyhä ja elätti, vai onko siinä tilanteessa vasta sen jälkeen kun lapset on tehty.. ymmärrätkö? Lopputulos on sama; vanhemmat nostaa etuuksia ja perhe on köyhä ja lapsi elää siinä.
ja tilanne on kuin kehitysmaissa. Onko oikein silti tehdä lapsia toisen perään, jos vaikka ehkäisykin olisi tarjolla?
Suomessa yhteiskunta siis elättää nämä köyhien lapset, jotka voivat pahimmassa tapauksessa olla leipäjonossakin.
Usein ne kulkevat käsi kädessä, mutta eivät todellakaan aina.
Köyhä perhe voi olla erittäin hyvä perhe.
t. varakas
lapsistaan paljon paremmin kuin rikkaat sillä lapset ovat heille kaikki kaikessa. Rikkailla sen sijaan itressit menevät kaikkeen muuhun tarpeettomaan ja lapsetkin ovat vain hyödyke muiden joukossa. Siksi rikkailta pitäisi kieltää lasten siittäminen.
Alue: Aihe vapaa
että lapsi on oikeasti ihan valtava menoerä. Omistusasuntoon verrattavissa.
Ihmetyttää siis lähinnä se, miksi köyhällä pitäisi olla "oikeus" hankkia jotain niin tuhottoman kallista ja vielä maksattaa se yhteiskunnalla. Jos näin raadollisesti ajatellaan.
Esim. unelma-ammatti, parisuhde, jopa joku tyydytystä tuova harrastuskin maksaa lapseen verrattuna kuitenkin vähän. Ne soisin köyhälle mielelläni.