Miten pääset raivon yli, kun lapsesi piirtää

Syytän itseäni: olisi pitänyt vahtia paremmin. Ja muistutan, että se "on vain seinä".

kun pinotexia pintaan vaan! Meillä ainakin on kosteuden kestävät seinät, joilta voi pyyhkiä kynän jäljet pois ihan pesuaineella. Reiät ja kolot voi tasoittaa ja maalata uudelleen. Tulee niitä kolhuja muutenkin, kun lasten tihutöistä.

Se on pieni vahinko, mikä on rahalla korvattavissa. Lapsesi on hengissä ja terve. Ja syyhän on sinun, ei ollut ilmeisesti silmiä selässä ja jätit käden ulottuville väärää tavaraa. ;)

Kun on lapsia, niin tapahtuu. Odotas kun niitä on kaksi tai useampia.



Kannattaa asennoitua niin, että mikä tahansa voi tuhoutua. Asunnon voi rempata sitten, kun lapset muuttaa kotoa pois. Huonekalut kannattaa uusia vasta sitten, kun lapset muuttaa kotoa pois. Jos on jotain "korvaamatonta", mikä ei missään tapauksessa saa mennä rikki, niin se kannattaa laittaa varmaan talteen.



Tuo on vasta alkua...

aina 5-ikävuoteen asti, Hän piirsi salaa seiniin, huonekaluihin, lattiaat ja jopa verhoihin. Tiedän, se oli todella raivostuttavaa.



Mutta minun oli pakko asennoitua asiaan siten, että kun lapset on pieniä, meille ei tehdä remonttia, eikä kannata ostaa uusia huonekaluja tms. Eli kun meillä meni uudessa talossa uusi tapetti olohuoneesta pilalle, kun neiti piirsi sen täyteen kukkasia salaa sohvan takana, kuulakärkikynällä, niin ei auttanut kuin antaa asian olla ja vaihtaa se tapetti vasta sitten, kun kaikki lapset olivat niin isoja, etteivät piirtelee mihinkään tms.



Meillä toimi homma siis hyvin, että me vedettiin koko pikkulapsiaika vanhoilla huonekaluilla jne. Ja vasta sen jälkeen alettiin sisustamaan ja panostamaan kotiin, kun tiedettiin ettei tuollaisia ylläreitä voi enää sattua. :)



Nyt on viimein olohuoneessakin uudet pinnat: uudet tapetit, parketti ja sohvakalusta. :D

mä nyt taaperolle ala raivota. Oma vikahan se tavallaan on kun kerran lapsi on kynän käsiinsä saanut ja vielä päässyt valvomatta sillä piirtelemään.



Jatkossa on taas enmmän muistutettu että vain paperille piirretään, ei seiniin.

nyt kun lapset ovat isoja, muistelen hellyydellä sitä jättikokoista peppi pitkätossun hevosta, joka yhtenä yönä oli ilmaantunut tyttäreni sängyn viereen ja naureskelen sille lentävälle karhulle, joka oli hipsutellut tassunjälkiä eteisen seinään.

kun kolmevuotias taiteli tikku-ukkoja uuden kotimme seinään. Sen sijaan silloin kyllä vetäisin pultit, kun mies sulatti hellalle uuden Moccamasterin johdon ja sai koko kerrostalon oikosulkuun. Mutta noistakin molemmista päästiin yli ja elämä jatkuu. Vahinkoja sattuu, se on elämää. Ja tosiaan vähän suhteellisuuden tajua antanee tuo kamala leikkimökkitulipalo...

Mieti vaikka sitä äitiä, jonka 3v kuoli leikkimökin tulipalossa lauantaina. Ei siinä muutama seinäpinta paina.

en raivoa siitä jos joku piirustus tai naarmu sattuu tulemaan johonkin kohtaan. Pientä pintaremonttia ja se on siinä. Yksinkertaisesti: aikuinen nostaa kaikki kynät, laturit ym vahingontekovälineet niin ylös ettei taapero niitä saa. Kyllä tässä voi sinne omaan peiliin katsoa, lapsi ei ehkä vielä ymmärrä mutta aikuinen ymmärtää ja jos tuo toistuu eli kaikki seinäpinnat on hajalla niin luulis aikuisen jo oppivan. Mikä hinku sillä lapsella on muuten tuhota niitä seiniä? Kyllä meillä on melko lailla kertasanomisella mennyt perille jos on piirtäessä tullut käytyä seinän kautta. Kolme poikaa.

ja järkesi toivottavasti kasvavat yhtä tahtia lapsesi kanssa (tai toivottavasti jopa vähän nopeammin).



Mä en suoraan sanottua edes jaksa vierailla missään pikkuporvarikodeissa, joissa palvotaan materiaa, ei vaan pysty. Tuli viime viikolla semmosessa käytyä ja heti tuli huono olo. (ja ei lapseni eivät tuhonneet siellä mitään, mutta se ilmapiiri on niin ahdistava).

ihan sillä että olen päättänyt olla _tuntematta_. Itse lapsena sain huutoa, selkäsaunoja ja raivoamista kaikesta, suunnilleen siitä että kävelin, leikin, söin ja hengitin. Päätin että omalle lapselle en raivoa IKINÄ.



Toinen asia on se, mikä voi auttaa asenteessa: kotisi on myös LAPSEN koti, ei pelkästään sinun. Ei lapsi ymmärrä että seinään ei saa piirtää, eli jos lapsi tekee niin, ei hän tee sitä kiusallaan tai ilkeyttään. Hän haluaa vain toteuttaa luovuuttaan ja piirtää, se että meni seinään, on vain luovuuden kohdistusvirhe. Ei ilkeys, kiusa tai muu vastaava.



Koti on hitto soikoon elämistä varten eikä glorian koti -lehden sisustusnäyttely. Tästä syystä meillä on pienenä piirretty seiniin, sitten on selitetty miksi ei saa, ja jossain vaiheessa ymmärtävät. So what, seinät voi maalata tai tapetoida.

taapero harrastaa samaa, mutta jälki tulee meillä vain maaliin, ei itse seinään. Helppohan tuo on valkoisella maalilla vedellä päälle joku viikonloppu. Ei maksa liikaa ainakaan meidän budjetilla.



Sohvassakin on liitupiirustuksia, mutta ne olen saanut pesemällä (kangassohva). Parketti harmittaa eniten, koska se oli meillä tosi kallis, useamman tuhannen euron, investointi ennen lasta. Mutta ei nekään naarmut harmita kuin hetken. Lapsi on lapsi, sisustusintoisenkin perheessä :)

minulla. Vaikka joskus harmittaakin, muistelen sitten omaa lapsuuttani tiukkoine sääntöineen ja huutoineen. Äitini muistelee vieläkin, kun kerran piirsin kuulakärkikynällä jonkun komeron sisäseinään näkymättömään paikkaan pienen viivan. Olen päättänyt, että oma elämäni on hieman monimuotoisempaa kuin äitini.

Yritän pitää kotini nyt niin kauniina kuin voin ja sisustan sitten uudestaan, kun lapsi on vähän isompi.

ihan sillä että olen päättänyt olla _tuntematta_. Itse lapsena sain huutoa, selkäsaunoja ja raivoamista kaikesta, suunnilleen siitä että kävelin, leikin, söin ja hengitin. Päätin että omalle lapselle en raivoa IKINÄ.

Toinen asia on se, mikä voi auttaa asenteessa: kotisi on myös LAPSEN koti, ei pelkästään sinun. Ei lapsi ymmärrä että seinään ei saa piirtää, eli jos lapsi tekee niin, ei hän tee sitä kiusallaan tai ilkeyttään. Hän haluaa vain toteuttaa luovuuttaan ja piirtää, se että meni seinään, on vain luovuuden kohdistusvirhe. Ei ilkeys, kiusa tai muu vastaava.

Koti on hitto soikoon elämistä varten eikä glorian koti -lehden sisustusnäyttely. Tästä syystä meillä on pienenä piirretty seiniin, sitten on selitetty miksi ei saa, ja jossain vaiheessa ymmärtävät. So what, seinät voi maalata tai tapetoida.

seinään pitkän viivan ja seinä on pilalla? Täysin varoittamatta sai käsiinsä puhelimen laturin, jonka töpseliin menevillä piikeillä raapi seinään kaksi pitkää syvää viivaa, jotka ovat aivan törkeän näköiset.

Pikku taaperomme on tärvellyt nyt kaikki seinäpinnat asunnossa, kalliiksi tulee kaikki pinnat vetää uusiksi ennen asunnon myyntiä. :( Tämän aamun hyväntuulisuus on nyt tässä. Antakaa joku mantra jota hokea!!!!!

Ja sitäpaitsi jos olette myymässä asuntoanne, ne uudet omistajat remppaavat sen aika suurella todennäköisyydellä uusiksi.

Korkeintaan laitatte jotkin siistit pinnat niiden "piloille" menneiden tilalle, jotain halpaa maalattavaa pintaa tms. Ei siihen oikeasti kannata hirveästi panostaa jos tosiaan olette asuntoa myymässä.

Mutta oikeasti tuo ei ole mitään vakavaa. Ne ovat vain tavaroita.

.. piirsi meidän viikon vanhaan tapettiin kuulakärkikynällä, vedin keuhkot täyteen ilmaa ja menin ulos. Siellä istahdin terassille ja laskin hitaasti viiteen kymmeneen. Palasin sisälle, selitin hänelle miksi seiniin ei piirretä. Käytiin hänen kanssaan ostamassa kaupasta vain hänelle tarkoitettuja puuvärikyniä, joita hän saa pitää keittiön laatikossa, johon yltää itsekin. Sovittiin, että niillä piirretään vain ja ainoastaan paperiin pöydän ääressä.



t: ei enää piirustuksia seinissä.

harmia tuollaisesta. Lapset ovat lapsia ja tavarat ja pinnat pelkkiä esineitä. Me remppaamme sitten kun ei ole enää suurta vaaraa, että kuopus tuhrisi paikkoja.

nyt ollaan sekä remppaamassa seiniä, fiksaamassa parketti kuntoon ja vaihtamassa keittönkalusteita, kun lapset ovat jo koulussa kaikki. Tätä ennen olen viitannut kintaalla, koska pienistä lapsista jää niitä jälkiä kuitenkin.

saa kauheat kilarit siitä jos taapero on tehnyt mitään josta jää jälki. Materia on hänelle kaikki kaikessa. Jos taapero kaataa vahingossa mukinsa ruokapöydässä niin siitäkin alkaa heti huuto.

.. piirsi meidän viikon vanhaan tapettiin kuulakärkikynällä, vedin keuhkot täyteen ilmaa ja menin ulos. Siellä istahdin terassille ja laskin hitaasti viiteen kymmeneen. Palasin sisälle, selitin hänelle miksi seiniin ei piirretä. Käytiin hänen kanssaan ostamassa kaupasta vain hänelle tarkoitettuja puuvärikyniä, joita hän saa pitää keittiön laatikossa, johon yltää itsekin. Sovittiin, että niillä piirretään vain ja ainoastaan paperiin pöydän ääressä.

t: ei enää piirustuksia seinissä.

Ei ole toistunut eikä kenellekään jäänyt traumoja, kukaan ei huutanut tai itkenyt.

Lapsemme eivät koskaan rikkoneet mitään, satunnaisia astioita lukuunottamatta...



:)