Apua! Mitä kivaa voi tehdä teinin kanssa yhdessä? 14v poika.

Joku yhteinen harrastus, salille esim kerran pari viikkoon? Tai jotain peliä yhdessä? 

Vietä aikaa sen lapsen kanssa. Ihan kahdestaan. Tarviiko vaatteita? Lähtekää ostoksille ja syömään johonkin. Tykkääkö käydä katsomassa lätkää/ korista/sählyä/ futista? Menkää peliin. Ja kun puheyhteys on saavutettu, koittakaa yhdessä löytää raamit koulunkäynnile, pelaamiselle ja muullekkin tekemiselle. Yksi asia mikä itselle on ollut hidas ymmärrysprosessi on ollut se, että se pelaaminen ei itse asiassa ole pelaamista vaan hengailua kavereiden kanssa, jotka ovat siinä samassa pelissä. Ennen vanhaan lähdettiin kallioille juomaan pussikaljaa, nykyään lapset istuvat pelikoneen ääressä kuulokkeet korvilla ja viettävät aikaa kavereidne kanssa. Ei ainakaan huonompi kuin se meidän nuoruuden tapa. Ja onhan esikoisella eri säännöt kuin pienemmillä= Eri nukkumaanmeno aika jne? Koska jos 14v nyt vaikka 10v ikäisten rytmin mukaan laitetaan elämään, ihan varmasti saat kapinointia silimillesi. Eli ota huomioon se, että hän on vanhempi.

Aika paljon asuinpaikka vaikuttaa mitä tekemisiä löytyy ja esim onko auto  käytössä

Leffaan? Jos nuoremmat pärjää sen aikaa keskenään tai saat heidät hoitoon jonnekin. Jos pojalla on joku kiinnostuksen kohde niin siihen liittyvä näyttely tai vierailu alan liikkeessä tms jos löytyy? 

 

Joku lyhyt reissu koko perheen kans, toisen kaupungin nähtävyys. Siellä annat pojalle kiitosta kun on koko porukan kanssa mukana. Ehkä hän vois googlata teille sieltä ruokapaikan ja sais siten vastuuta ja krediittiä kun auttaa ja järjestää?

Heittelen nyt näitä mutulla, itselläni vielä pieni poika mutta olen myös yh, että teini-ikää odotellessa..

Jos mietin omia teinivuosia, niin viikonloppu mutsin kanssa olisi ollut melkoinen rangaistus. Toki olisi se sitä nytkin. Anna pelata mutta sopikaa säännöt.

Minulla kohta 14v ja 16v pojat. Onneksi toistaiseksi pahoilta törmäyksiltä vältytty. Huomaan, että eniten pitävät siitä, että olen kiinnostunut asioista, jotka ovat heille tärkeitä. Ollaan käyty futismatseja katsomassa, kauhuelokuvissa, ehkä pelattu yhdessä pleikalla tai käyty keilaamassa. Ovat saaneet päättää minne mennään syömään ym. Ylipäätään se, että tekee yhdessä niitä asioita, joista nuori on kiinnostunut, vaikka itseä ei aina huvittaisikaan/kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vietä aikaa sen lapsen kanssa. Ihan kahdestaan. Tarviiko vaatteita? Lähtekää ostoksille ja syömään johonkin. Tykkääkö käydä katsomassa lätkää/ korista/sählyä/ futista? Menkää peliin. Ja kun puheyhteys on saavutettu, koittakaa yhdessä löytää raamit koulunkäynnile, pelaamiselle ja muullekkin tekemiselle. Yksi asia mikä itselle on ollut hidas ymmärrysprosessi on ollut se, että se pelaaminen ei itse asiassa ole pelaamista vaan hengailua kavereiden kanssa, jotka ovat siinä samassa pelissä. Ennen vanhaan lähdettiin kallioille juomaan pussikaljaa, nykyään lapset istuvat pelikoneen ääressä kuulokkeet korvilla ja viettävät aikaa kavereidne kanssa. Ei ainakaan huonompi kuin se meidän nuoruuden tapa. Ja onhan esikoisella eri säännöt kuin pienemmillä= Eri nukkumaanmeno aika jne? Koska jos 14v nyt vaikka 10v ikäisten rytmin mukaan laitetaan elämään, ihan varmasti saat kapinointia silimillesi. Eli ota huomioon se, että hän on vanhempi.

Ja jatkan, koittakaa löytää yhteistä aikaa toki myös perheenä: lautapeli-ilta, leffailta, uimaan, lenkille, salille mitä vaan, mikä teitä nyt yhteisenä porukkana kiinnostaa. Mutta tämäkin siis niin, että otat huomioon sen lapsen tarpeen niille kavereille ja ajalle heidän kanssaan myös. Meilä on kolme teinipoikaa ja toki toi vaihe kun alkavat irtautua perheestä on vanhemmalle tylsä, mutta kyllä juttelulla se kaikkia tyydyttävä kompromissi löytyy, ja aina niitä tuiskahduksia sitten tulee kuitenkin, se kuuluu rakkauteen. 

Karting!

Sopikaa että et puutu pelaamiseen jos koulu sujuu. Jos ei suju, tulee peliaikavähennys. Tuon ikäiset osaavat neuvotella kyllä ja tajuavat asioita, sanelu ja käskeminen ei enää toimi. Kannattaa jutella kun maha on täynnä ja on rauhallinen ilmapiiri. Autossa tai saunassa on hyvä keskustella koska ei tarvitse istua nokakkain.

Tuon ikäisen kanssa käymme pelaamassa frisbeegolffia, pelaamme yhdessä pleikalla, käymme salilla ja elokuvissa. Hiihtolomalla kävimme shoppailemassa ja lounaalla kauppakeskuksessa. Piti tosin mennä kauemmas, niin lasten kavereita ei tule vastaan.

Oisko parempi kysyä siltä pojalta? Kai tuon ikäiselle voi sanoa, että haluais suhteen pysyvän hyvänä, vaikka välillä tuleekin yhteentörmäyksiä. Ja että haluais viettää aikaa kahdestaan jonkun mukavan yhteisen tekemisen merkeissä, ettei vieraannuta toisistaan kokonaan.

Meillä ei ollut mitään kauheita yhteentörmäyksiä teinin kanssa, varsinkaan pelaamisesta. Mutta kyllähän teinivuosina oli paljon sitä, että teini oli paljon siellä omassa huoneessaan ja sama se oli vähän koko perheellä, kun ollaan kaikki introverttejä. Aika paljon oltiin kukin omissa oloissamme. Me kokoonnuttiin yhteen ruuanlaiton merkeissä. Mies oli pääkokkina ja minä ja tyttö apulaisina joko kuorittiin ja pilkottiin tai tehtiin salaattia, mitä milloinkin. Siinä keittiössä hääriessä tuli juteltua yhdessä ja keskustelut jatkui sitten ruokapöydässä. Ja syömisen jälkeen ajauduttiin kaikki taas omiin oloihimme.

Tuo yhdessä kokkaaminen voisi olla sellaista koko perheen yhteistä aikaa, mikä pitää yllä myös sisarusten keskinäisiä suhteita. Sitten jokaisen lapsen kanssa erikseen voi olla sitä lapsen ja vanhemman välistä aikaa.

Haluaisiko poika tehdä jotain erityistä? Meillä aikoinaan poika lähti oikeastaan vain leffaan ja syömään kanssani. Kaupassakin kulki 2 metriä jäljessä :D Oli aika helppo teini vaikka esimerkiksi pelaamisesta väännettiin aika usein. Nyt jo nuori aikuinen ja hyvät välit meillä on. 

Älä huoli. Et ole ainoa vanhempi joka tuollaisten asioiden kanssa painii. Kyllä se siitä helpottaa. Koita jutustella pojan kanssa haluaisiko tehdä jotain. Ja yleensäkin juttele pojan kanssa. Ei ne tarvitse mitään syvällisiä 2 tunnin keskustelusessioita olla. Oma poika oli aika vähäsanainen ja jörö. Usein mulla oli huoli onko asiat ok mutta se oli turhaa. Uskon että lopulta tykkäsi kun olin kiinnostunut hänen asioista. 

Palloa  potkiin  ja  lenkille.  Mäkkärin  kautta  kotiin,  harvemmin  enää  viihtyy  vanhempien  kanssa. Kuuluu  asiaan ottaa  etäisyyttä.  Ole  kuitenkin  kuuleva, näkevä vanhempi  ja  kiinnostunut  hänen  elämästään. Paljon  asioita  pyörii  mielessä  tuon  ikäsellä.

Oman 15-vuotiaan pojan kanssa olen huomannut, että tykkää tehdään kaksistaan jotain. Lähdette, vaikka kävelylle kaksistaan ja siinä samalla sitten kysellä/jutella mitä nuorelle kuuluu ja mistä asioista pitää. Meidän 15 vee tykkää, kun syödään illalla yhdessä, käydään porukalla uimassa tai käymme luontoretkillä. Jotain siis teidän perheelle ja nuorelle mieluista yhteistä tekemistä, jonka lomassa voi sitten kysellä mitä kuuluu jne. Lähtekää nuoren kanssa vaikka kaksistaan ravintolaan syömään ja valitkaa ravintola, jossa kummallekin mieluisaa ruokaa. Meillä nuori suunnittelee yhdessä isän kanssa yhteistä viikonloppuvaellusta, ja ovat useampana vuonna yhdessä käyneet sellaisella. Kumpikin selvittelee vaellukseen liittyviä reittejä tms. ja vaellus on ollut aina yhdessä suunniteltu juttu. Isän kanssa yhteinen vaellus on ollut selkeästi tärkeä asia meidän nuorelle. Yhteisen tekemisen pitäisi olla jotain sellaista mistä nuorikin innostuu.

Metsään, nokipannukahvit ja tulentekotaitojen opettelu, makkaran paisto ja S'mores.

Teineillä on aina nälkä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisen kanssa käymme pelaamassa frisbeegolffia, pelaamme yhdessä pleikalla, käymme salilla ja elokuvissa. Hiihtolomalla kävimme shoppailemassa ja lounaalla kauppakeskuksessa. Piti tosin mennä kauemmas, niin lasten kavereita ei tule vastaan.

Ai nolottaako lasta, jos hänet nähdään äitinsä kanssa? 

Miksei niihin kavereihinkin voisi tutustua? Eikö olisi fiksua tuntea niitä lapsen kavereita, nähdä millaisessa porukassa hän pyörii? Minä tutustuin lapsen kavereihin jossain määrin, kun pidettiin kaverisynttäreitä. Lähimpien koulukavereiden kanssa tuli juteltua myös koulun kevät- ja joulujuhlien jälkeen. Nämä oli helppo saada kahvittelemaan todistustenjaon jälkeen, kun lupasi maksaa heidän puolestaan. Ei koulukaverin äidille tietenkään mitään salaisuuksia kerrota, mutta käytiin silti ihan kivoja keskusteluja koulusta ja lukiosuunnitelmista.

Kuvioon kuului tietty myös niiden kaverien vanhempien kanssa juttelu. Ei heistä mitään läheisiä ystäviä tullut, mutta aina kun todistustenjaossa tai vanhempainillassa nähtiin, niin tulihan siinä jotain juteltua ja vähän oli käryllä, millaiset vanhemmat kenelläkin kaverilla on. Eikö tämä nyt ole ihan perus teinien kanssa, että tunnetaan ne kaverit ja niiden vanhemmat edes pintapuolisesti? 

Jos kyseessä olisi tyttö, joku olisi ehdottanut jo insestiä. Miksi?

Menette perheen voimin ulos reippailemaan ja sitten teette itse pitsaa 👍