Lue keskustelun säännöt.
En kestä enää yhtään vauvauutista lähipiiristä!!!
18.03.2012 |
Haluan itse lapsen, mutten saa! Harmittaa ja itkettää. Ja sitten pitäisi taas onnitella ystävää raskaudesta ja osallistua vauvajuhliin yms. En kestä!! Todellakin tuntuu, että muiden onni on minulta pois. :(
Miksi muut saavat olla onnellisia mutta minä en??
Olen vissiin kamala ihminen? En pysty onnittelemaan ystävääni, joka on juuri kertonut olevansa raskaana.
Kommentit (48)
varauduin aina "pahimpaan", niin uutiset ei tuleet niin puun takaa ja pystyin onnittelemaankin
jätin muutaman tilaisuuden väliin, kun oli "muuta menoa"
voimia vaan sinne suohon tarpomiseen, toivottavasti ei ole kovin pitkä ja kivinen tie enää edessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tämä jumalaton asiaan kohdistuva stressi vaikuttaa.
Ehkä voisinkin sanoa ystävilleni, että tunnen oloni onnettomaksi kun en saa lasta, mutta en silti ehkä enää voi mennä tapaamisiin kun siellä ihan ymmärrettävästi puhutaan vain vauvoista ja raskaana olemisesta. Sitten minä olen vain hiljaa ja ahdistun.
ap
Ja voit jättää menemättä, kun tuntuu pahalta. Mutta sinulle itselle on helpompi ko oot reilusti sanonu, mikset tule ja mikä sinun tilanne on. Ja sitten ne ystävät, jotka ovat korviaan myöten täynnä kaikkien vauva juttuja voivat olla ihan mielelläänkin sinun kanssa muuten vaan tekemisissä! Että saa joskus puhua muuta ko vauva-asiaa...
ammattiauttajalta, jotta voi nähdä itsellään muutakin arvoa, kuin lisäätyvänä hedelmöittymiskykyisenä yksilönä. Kyllä voi tosiaan tuntua arvottomalta ja tyhjältä, jos ei keksi mitään muuta hyvää 3-kymppisenä naisena olemisessa kuin raskautumisen. Tuollainen järjetön stressaaminen ehkäisee vielä tavoitteeseesi pääsyä. Nyt pääkoppa kuntoon ja tsemppiä!
Yhdyn tuskaasi. Koitetaan jaksaa.
mutta en minäkään välittäis mennä tapaamiseen jossa vaan puhutaan raskaudesta ja vauvoista! Jos on jonku vauvakutsut niin ok, voin viedä lahjan ja mennä, mutta tylsää siellä on jos ei muuta puhuta!!
Tai jos pitää joku tapaaminen kehitellä, että voidaan kertoa vauvan tulosta?? Eikö tuota nyt vähemmälläkin voi kertoa. Ehkä oon vaan epäsosiaalinen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vaan näyttelen, kun joku kertoo olevansa raskaana. Onnittelen ja kysyn "miten sä voit?" mutta enempään en pysty. Tuntuu vaan niin kovin pahalle, kun toinen kertoo tulleensa raskaaksi yhdestä suojaamattomasta kerrasta, kun itse on yrittänyt pari vuotta, eikä tuloksena ole ollut kuin keskenmenoja.
Mulla tosin vaikuttaa myös näiden ystävien ja kaverien kommentit kerrottuani keskenmenoista: "Ai, onkse kamalaa? Ei se varmaan oo mitään verrattuna mun synnytykseen.." tai "no mut kyl se siitä, olis ollu pahempaa jos se olis syntyny ja kuollut sitten" tai "hyvä ettei sulla sentään kaikki onnistu täydellisesti" ja "jos te menisitte vaikka johonkin hoitoihin, niin saisitte valita sitten haluamanne sukupuolen". Joo, mä en enää kerro omista keskenmenoistani kenellekään. En pysty selittämään sitä pahaa oloa, mikä tulee, kun ensin luulet saavasi sen toivotun lapsen, kuullaksesi parin kolmen kuukauden päästä ettet saakaan. Toiveet romuttuvat täysin, usko omaan kroppaan menee kolmannen kohdalla kokonaan, epäilet itseäsi, elintapojasi, geenejä, spermaa, lisäaineita ja vaikka mitä. Samaan aikaan moni nainen tulee raskaaksi, vaikka elintavat olisi vaikka kuinka huonot ja ihan vaan jopa siitä yhdestä ainoasta kerrasta, kyllä se suututtaa.
Jep, koitan käsitellä omia keskenmenojani parhaani mukaan, en toivo muille pahaa, mutta toivoisin hieman ymmärrystä myös muilta, jos käännän puheenaiheen aina vaan pois raskaudestasi, niin voisimmeko puhua jostain muusta, edes hetken?
kun on olemassa vertaistukea. Että saa kuulla, ettei ole maailman ainoa ihminen tämän asian kanssa. Ja onhan minulla vielä kaksi ystävää, joilla ei ole lapsia. Heidän kanssaan voi vielä puhua kaikesta muustakin.
En minäkään halua toivoa toisille pahaa, omasta puolesta on vain niin paha olo.
Tsemppiä muillekin tämän tai muiden ikävien asioiden kanssa kamppaileville.
ap
jos tuntuu pahalta mennä noihin vauvajuhliin, niin sitten et mene. On aivan ymmärrettävää, että et osallistu. Itse en pahoittaisi mieltäni, jos olisit ystäväni, etkä haluaisi osallistua. Ymmärtäisin kyllä, varsinkin jos olisin tietoinen sinun surustasi.
Voithan onnitella ystävääsi, mutta keksiä jonkun syyn miksi et voi mennä juhliin tai sitten kerrot rehellisesti, että vaikka oletkin onnellinen ystävän puolesta, sinulla ei ole voimia juhlia. Sano, että sinä rupeat itkemään, jos näet niin paljon vauva-aiheisia juttuja ja et halua pilata vauvajuhlia. Voithan silti osallistua ystäväsi kanssa muihin asioihin.