En kestä enää yhtään vauvauutista lähipiiristä!!!

Sehän on ihan jotain ameriikan hapatusta. Mun tuttavapiirissä ei ole kellään moisia ollut :-O

Mutta tottahan se on, ettei se ole sinulta pois, että ystäväsi saa vauvan. Kypsyt kyllä ajan kanssa hyväksymään tilanteen tai ehkä saat vauvan.

ymmärrettävää ja inhimillinen tunne!

itsekkin kokenut lapsettomuutta 3 vuotta,mutta koita nyt jotenkin näytellä,koska tuntuuhan se taas vauvan odottajasta pahalta jos ei onnitella..

Voin kertoa, että kun sain esikoisen 20-vuotiaana, ei niitä vauvauutisia kuulunut keneltäkään. Nyt kun olen 31, tuntuu että joka tuutista pukkaa vauvoja. Valitettavasti taitaa kuulua ikään.

Jos et voi olla onnellinen ilman biologista lasta, tuskin olet onnellinen, vaikka saisitkin lapsen.

luojan kiitos! Mä en ihan oikeesti pystyisi, en toisten enkä omiani.



Meillä 1 lapsi.



Ymmärrä ap erittäin hyvin tunteesi. Se on sinulta pois, mun mielestä! Luulin itse etten saa lasta ja joka vauvauutinen söi palan minusta.



Nyt pienen taaperopojan äitinä olen saanut kaikki palat takaisin.



Kauanko olette yrtitäneet, vuosia?

ja vauvauutisia on odotettavissa paljonkin lisää. En uskalla mennä enää mihinkään yhteisiin tapaamisiin ystävieni kanssa, koska pelkään, että tapaaminen on järjestetty vain jotta joku saa taas kertoa suuren uutisensa minulle.



En enää edes pysty näyttelemään iloista. Seuraavalla kerralla oksennan omasta pahasta olostani.



Tekee mieli erakoitua kotiin. Tuntuu, että minulla ei ole enää mitään arvoa tässä elämässä.



ap

voi olla lapsesta kiinni. Ei kenenkään pitäisi tehdä lasta vain täyttämään jotain omia tarpeita, lapset ovat meillä vain lainassa.

Ja juu itsekin olen elänyt lapsettomuus tuomion kanssa ja silti aidosti iloinnut muiden onnesta. Mennyt mm kummiksi jne.



Joten menehän tutkimuksiin ja hae samalla apua tuohon kateuteen.

Kyllä. Ehkä sitäkään ei sitten saisi olla. Olen siis huono ihminen.



Yhdenkään lapsen kummiksi en enää mene.



ap

ei se ole sinulta pois!!!



MUTTA SE ON!!!!!!



Pelkään myös mennä kaikkiin tapaamisiin, kun taas kerrotaan niite perkeleen vauvauutisia.



t: ap:ta ertittäin hyvin ymmärtävä.

Kyllä. Ehkä sitäkään ei sitten saisi olla. Olen siis huono ihminen.

Yhdenkään lapsen kummiksi en enää mene.

ap

mutta ole sitä avoimesti! Voit pukata itkut ja sanoa, että sinä oot niin kateellinen, kun sinä et vaan saa sitä vauvaa ja kaikki muut saa! Se on ihan luvallista. Mutta se että et kerro asiaa avoimesti / alat sitte sitä vaan jauhaa, niin se ei ole kivaa. Mutta olis ystävillesiki helpompi ko tietäisivät, että sinäkin haluat vauvan, mutta on ongelmia sen kanssa. Nyt heistä voi näyttää siltä, että sinä vaan inhoat vauvoja...

Eli onnittele! JA sano et oot kateellinen, mutta kiva että toisilla tärppää. Ja mene tutkimuksiin. Siis niihin lapsettomuus. Päätä ei ihan vielä tarvi tutkituttaa ;)

nykypäivänä mahdollisia lapsettomuushoitoja ennen kuin voit sanoa olevasi lapseton. Sitten vasta sua kaduttaakin, jos et ole mitään hoitomuotoja yrittänyt ja aika ajaa armotta lastensaamisajan ohi. Niin kauan kuin on yksikin keino käyttämättä, on aina mahdollisuus.

Oletko hoidoissa?

ei se ole sinulta pois!!!

MUTTA SE ON!!!!!!

Pelkään myös mennä kaikkiin tapaamisiin, kun taas kerrotaan niite perkeleen vauvauutisia.

t: ap:ta ertittäin hyvin ymmärtävä.

tulevasta vauvasta ystävillesi, niin toivottavasti silloin muistat että kyse on muille vaan "perkeleen vauvauutisesta".

Hae apua. Toi on jo sairasta.

Kyllä. Ehkä sitäkään ei sitten saisi olla. Olen siis huono ihminen.

Yhdenkään lapsen kummiksi en enää mene.

ap

mutta ole sitä avoimesti! Voit pukata itkut ja sanoa, että sinä oot niin kateellinen, kun sinä et vaan saa sitä vauvaa ja kaikki muut saa! Se on ihan luvallista. Mutta se että et kerro asiaa avoimesti / alat sitte sitä vaan jauhaa, niin se ei ole kivaa. Mutta olis ystävillesiki helpompi ko tietäisivät, että sinäkin haluat vauvan, mutta on ongelmia sen kanssa. Nyt heistä voi näyttää siltä, että sinä vaan inhoat vauvoja...

Eli onnittele! JA sano et oot kateellinen, mutta kiva että toisilla tärppää. Ja mene tutkimuksiin. Siis niihin lapsettomuus. Päätä ei ihan vielä tarvi tutkituttaa ;)

Kaverit sai toisia ja kolmansiakin lapsia, meille vaan ei kuulunut toista. 10 vuotta vierähti kaikkiaan yrittämällä keinolla jos toisellakin ennen kuin koeputkihedelmöitys vihdoin tepsi ja saatiin se toinenkin. Ajattelin sillä välin joka ikinen kerta kun näin kaupungilla odottavan äidin isoine mahoineen tai äidin työntämässä vauvanvaunuja, että jees, ehkä toikin on saanut vauvansa hoitojen avulla, ja siinä tapauksessa mäkin varmaan saan. Ja kaverien lapset oli aivan ihania vauvoina, mielelläni menin heitä tapaamaan, ajattelin aina että vielä minäkin saan pidellä tuollaista jonain päivänä. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Ei se todellakaan ollut multa mitenkään pois, jos muuta sai vauvoja ja mä en. Missä sellainen vauvakiintiö olisi lukkoon lyöty?

Tunteille ei voi mitään. Vaikka kuinka yrittää järjellä ajatella, että on ihanaa, että toisilla on onnea, niin kyllä se katkeruus sieltä pukkaa.



En tosiaan tiedä sun tilannetta, mutta tuossa on tullut ihan hyviä neuvoja. Kannattaa varmaan lähteä selvittelemään asiaa, jos se on sinulle / teille tärkeää.



Itselläni oli keskenmeno, jonka jälkeen oli aivan helvetillistä kuulla vauvauutisia. Ystäville tietty kerroin, mutta esim. työkavereille isossa työyhteisössä en. Ja siellä niitä masuja alkoi juuri kasvaa...

Ehkä tämä jumalaton asiaan kohdistuva stressi vaikuttaa.



Ehkä voisinkin sanoa ystävilleni, että tunnen oloni onnettomaksi kun en saa lasta, mutta en silti ehkä enää voi mennä tapaamisiin kun siellä ihan ymmärrettävästi puhutaan vain vauvoista ja raskaana olemisesta. Sitten minä olen vain hiljaa ja ahdistun.



ap

IHAN sama tilanne täällä. Lähinnä alkaa itkettämään kun joku kertoo saavansa vauvan (eikä siis ilosta).