En kestä enää yhtään vauvauutista lähipiiristä!!!
Haluan itse lapsen, mutten saa! Harmittaa ja itkettää. Ja sitten pitäisi taas onnitella ystävää raskaudesta ja osallistua vauvajuhliin yms. En kestä!! Todellakin tuntuu, että muiden onni on minulta pois. :(
Miksi muut saavat olla onnellisia mutta minä en??
Olen vissiin kamala ihminen? En pysty onnittelemaan ystävääni, joka on juuri kertonut olevansa raskaana.
Kommentit (48)
Mäkin olin pitkään kateellinen muiden vauvauutisista. Mulla ongelma ei ollut raskaaksi tuleminen, vaan se ettei mies halunnut lasta. Yritin kuitenkin aina tsempata ja kysellä vointia ym... ajattelin, että tuolla ihmisellä on nyt toi elämänvaihe meneillään, mulla se on joskus myöhemmin ja silloinkin olisi kiva, jos muut tukisivat. Eli yritin asettua toisten asemaan, vaikka oma ensireaktio oli aina negatiivinen. En siis KOSKAAN näyttänyt kateuttani vaan ulos päin olin aina onnellinen kavereiden puolesta, joskaan en mitenkään erityisesti hehkuttanut asiaa tms.
Nyt olen vihdoin itse raskaana, ja kerron vauvauutiset muille jotenkin vaisusti ja hehkuttamatta, kun en en yhtään tiedä kenelle asia voi olla vaikea pala. En puhu raskaudesta tai tulevasta vauvasta muutenkaan mitään, paitsi jos suoraan kysytään. Ja monelle olen ilmoittanut asiasta sähköpostilla niin heillä on aikaa sulatella asiaa ennen tapaamista... näin oli itselle kivempi silloin, kun kuuli muiden vauvauutisia. Ja sähköpostilla oli helpompi onnitellakin, kun ei tarvinnut väkisin teeskennellä iloista... Kun uutiset on kerrottu, huomaa aika pian kuka kavereista ei halua puhua sen enempää asiasta, ja tämä on OK. Niille taas, jotka innoissaan kyselevät ja ovat aidosti iloisen oloisia (yleensä ne, joilla on itsellä jo lapsia), olen puhunut enemmän raskaudesta ja tuntemuksista, koska sekin on tärkeää, että saa jollekin puhua.
Tsemppiä ap ja toivon sydämestäsi että sullakin vielä tärppää!
huonot puolensa. Itse kerroin muutamalle tutulle lapsettomuudesta. Sellaisille, joilla oli omia lapsia, ja joilta toivoin kannustusta ja ymmärrystä. No he eivät itse ole joutuneet ponnistelemaan raskaaksi tulemisen vuoksi, heidän neuvonsa olivat kauheita. Eivät tarkoittaneet pahaa todellakaan, mutta kaduin niiiin että kerroin. Eräskin soittelin joka perhanan kuukausi ja kyseli että "miten hoidot sujuu?? Joko tärpää?? No onko uutisia??" Painajainen! He eivät millään pystyneet samaistumaan tilanteeseen, ei sitten millään. Ja aina sain kuulla samaa: "No kuule mulla on tuttu, joka oli hoidoissa monta vuotta, ja sitten lakkasi stressaamasta, ja pam, nyt on raskaana." Toi tuttu on joku urbaani legenda, jota kaikki tuntuu toistavan.
Ymmärrän Ap:ta täysin! Meille lopuksi tuli vauva, ja maailma mullistui, mutta muistan edelleen sen odottelun tuskan. Kuukaudesta toiseen, hoidosta toiseen ja muiden vauvauutisita toiseen..
Tsemppiä Ap!!
Kaikki käskee lopettaa yrittämisen ja stressaamisen niin sit tärppäis varmasti. Kertoisivat vielä miten se pitäis tehdä?? Ihan vaan päättää et nyt en ajattele koko asiaa vai? joo,helposti.
Kun tulin itse raskaaksi parin keskenmenon jälkeen, en juuri raskaudestani puhunut heille. Kerroin toki olevani raskaana, mutta en odottanut onnitteluja tai mitään. Eikä mitään tullutkaan. Kyläillessä laitoin päälle jonkun teltan, ettei mahakaan näkyisi. He eivät osoittaneet kiinnostusta lasta kohtaan eivätkä kyselleet raskaudesta koskaan mitään.
Vuoden päästä pariskunnalle oli tulossa oma lapsi. He jauhoivat siitä joka välissä, facebook on täynnä kuvia ja kaikki pyörii nyt heidän ympärillään.
Joskus tuntuu, että lapsettomilta ne käytöstavat unohtuvat.
Ja paljon voimia sinulle! On ymmärrettävästi stressavva tilannse, enkä kuvittele voivani ymmärtää mitä käyt läpi. Oletko kertonut ystävillesi tilanteestasi, tietävätkö he että käyt lapsettomuushoidoissa? Itselläni on kaksi lasta, ja hyvä ystäväni oli tahattomasti lapseton, pysyvästi. Hermostutti todella kertoa hänelle raskauksista, koska en halunnut aiheuttaa mielipahaa. Samalla halusin, että hän tietää ja kuulee asian minulta, eikä keneltäkään muulta. En sitten itse jauhanut raskausasioita, vaan juteltiin siitä silloin, kun hän otti asian esille. En tiedä oliko tästä sinulle mitään hyötyä, mutta ajattelin vaan, että varmasti (toivottavasti) ystäväsi olisivat ymmärtäväisiä ja hienotunteisempia jos tietäisivät tilanteesi? Babyshowerit yms ovat sitten sia erikseen, mutta silloinkin he ymmärtäisivät varmasti jos jäät pois eikä ystävyyden tarvitsisi siitä kärsiä. Toivon sydämeni pohjasta, että saat vielä toivomasi lapsen elämääsi!
Ja paljon voimia sinulle! On ymmärrettävästi stressavva tilannse, enkä kuvittele voivani ymmärtää mitä käyt läpi. Oletko kertonut ystävillesi tilanteestasi, tietävätkö he että käyt lapsettomuushoidoissa? Itselläni on kaksi lasta, ja hyvä ystäväni oli tahattomasti lapseton, pysyvästi. Hermostutti todella kertoa hänelle raskauksista, koska en halunnut aiheuttaa mielipahaa. Samalla halusin, että hän tietää ja kuulee asian minulta, eikä keneltäkään muulta. En sitten itse jauhanut raskausasioita, vaan juteltiin siitä silloin, kun hän otti asian esille. En tiedä oliko tästä sinulle mitään hyötyä, mutta ajattelin vaan, että varmasti (toivottavasti) ystäväsi olisivat ymmärtäväisiä ja hienotunteisempia jos tietäisivät tilanteesi? Babyshowerit yms ovat sitten sia erikseen, mutta silloinkin he ymmärtäisivät varmasti jos jäät pois eikä ystävyyden tarvitsisi siitä kärsiä. Toivon sydämeni pohjasta, että saat vielä toivomasi lapsen elämääsi!
huonot puolensa. Itse kerroin muutamalle tutulle lapsettomuudesta. Sellaisille, joilla oli omia lapsia, ja joilta toivoin kannustusta ja ymmärrystä. No he eivät itse ole joutuneet ponnistelemaan raskaaksi tulemisen vuoksi, heidän neuvonsa olivat kauheita. Eivät tarkoittaneet pahaa todellakaan, mutta kaduin niiiin että kerroin. Eräskin soittelin joka perhanan kuukausi ja kyseli että "miten hoidot sujuu?? Joko tärpää?? No onko uutisia??" Painajainen! He eivät millään pystyneet samaistumaan tilanteeseen, ei sitten millään. Ja aina sain kuulla samaa: "No kuule mulla on tuttu, joka oli hoidoissa monta vuotta, ja sitten lakkasi stressaamasta, ja pam, nyt on raskaana." Toi tuttu on joku urbaani legenda, jota kaikki tuntuu toistavan. Ymmärrän Ap:ta täysin
Tosin itselläni kyse oli niinkin pienestä asiasta kuin käsivammasta, joka esti tekemästä suunnilleen kaikkea mahdollista ja jolle ei kertakaikkiaan löytynyt syytä saatika parannusta. Ja se vain jatkui ja jatkui kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Aina muutaman viikon välein sitten eräs ystäväni kysyi "Mites ne sun kädet, joko oot pystynyt tekemään asiaa x?", missä asia x oli mieliharrastukseni. No, enpä edelleenkään, kiitos kun muistutit asiasta, joka haittaa jokaista päivääni ja jonka yritän aktiivisesti unohtaa voidakseni henkisesti edes vähän paremmin. Ei vammojen, sairauksien, lapsettomuusongelman yms. mainitseminen ole mitään kuulumisten kysymistä!
Kun tulin itse raskaaksi parin keskenmenon jälkeen, en juuri raskaudestani puhunut heille. Kerroin toki olevani raskaana, mutta en odottanut onnitteluja tai mitään. Eikä mitään tullutkaan. Kyläillessä laitoin päälle jonkun teltan, ettei mahakaan näkyisi. He eivät osoittaneet kiinnostusta lasta kohtaan eivätkä kyselleet raskaudesta koskaan mitään. Vuoden päästä pariskunnalle oli tulossa oma lapsi. He jauhoivat siitä joka välissä, facebook on täynnä kuvia ja kaikki pyörii nyt heidän ympärillään. Joskus tuntuu, että lapsettomilta ne käytöstavat unohtuvat.
Eli itse et puhunut raskaudestasi heille, ja jopa peittelin sitä? Miksi siis oletit että he olisivat innostuneet asiasta puolestasi?
Ja sitten kun he avoimesti puhuivat omasta raskaudestaan, niin se onkin tosi väärin?
Ja ihan tekninen korjaus: Jos heille on syntynyt lapsi, he eivät ole enää lapsettomia, joten keltä ne käytöstavat puuttuvat?
että en voi sitten mitenkään ymmärtää, en mitenkään...
Tiedän täysin tuon tunteen ja se on ihan oikeutettu. Ei ole kyse siitä, ettei ymmärtäisi, että toisten vauvat eivät ole itseltä pois. Totta kai sen ymmärtää, mutta silti asia viiltää. Onnittelen kyllä muita vauvauutisista, mutta ei sen kohtaaminen, ettei itsellä onnistu todellakaan ole helppoa. Luulen, että tätä asiaa ei ymmärrä, ellei sitä ole itse kokenut.
onnittele ihmeessä tai muuten voi käydä kuin tuossa vanhassa ketjussa <a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1529706/miten_tassa_…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1529706/miten_tassa_…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1529706/miten_tassa_…;
Eli että Ap muuttuisi lapselliseksi provoilijaksi?
voimia paljon! Ja yksi tosi tärkeä lohdunhäivä: sulla sentään on se ihana, kärsivällinen miehes, joka jaksaa sun kans yrittää! Oon sun kans suht samaa ikäluokkaa, eikä miestä tunnu löytyvän millään (en ole valmis jonkun jo kouluikäisen lapsen äitipuoleksi, ja tämä vähentää mahiksia). Onnea yrityksiin ja rakkaudentäyteisiä hetkiä!
ja osallistu kaikkeen hömppään. Tekee vaan niin pahaa :(
ap
Millään tavalla? Siinä tapauksessa ymmärrän kyllä harmisi.
vai etkö saa lasta sen takia kun mies ei halua?
Ja en asu jenkeissä, mutta kyllä jokaisen ystäväni kohdalla jotkut babyshowerit on pidetty.
Eikö teidän kavaripiirissänne ole?
ap
Saat säkin vielä kertoa vauvauutisesi, olen siitä varma:)
Itse en kestä muiden vauvauutisia, mutta sitä en toki tunnusta kuin täällä.