Miksi en muista lähes mitään lapsuudestani - muistatteko te omastanne?

ollut vähän kommunikaatiota lapsena? Itse ajattelisin että muistaminen liittyy paljon (ainakin omalta kohdaltani) siihen, että asioista on puhuttu paljon silloin kun ne ovat tapahtuneet ja myöhemmin on sitten niitä jo tapahtuneita asioita kertailtu juttelemalla vanhempien, sisarusten ja kavereiden kanssa. Eivät siis ole päässeet unohtumaan,

on varmaan minulla ainakin syynä, etten muista oikeastaan mitään lapsuudestani. Jostain teini-iästä eteenpäin sitten muistan kyllä.

Ei olla kauheesti vanhempien kanssa juteltu, ei silloin lapsena eikä myöhemminkään.

Osa syynä on varmaan se, että lapsuuteni ei ollut mitenkään ihana. Ei sitä kauheasti edes välttämättä halua muistella. Meillä oli aika tunteeton koti. Itsekin piti aina kätkeä tunteensa, niitä ei vaan saanut näyttää. Jos itketti, oli itkettävä salassa, muuten sai selkäänsä "kiukuttelusta" jne...

Jotain välähdyksiä lapsuuden ajoilta joistain asuinpaikoista, matkoista jne. on, mutta ne on aika hataria muistikuvia.

Muistan lapsuudestani aika vähän, mutta se johtuu paljolti siitä että näin lapsena miten perheenjäsen kuoli tapaturmassa. Muistan siis asioita sitä ennen, ja pari vuotta jälkeen, mutta jos yritän ajatella esim. seuraavaa vuotta tapahtuman jälkeen pää alkaa tuntua paksulta ja ajatukset pysähtyvät totaalisesti. Veljeni muistaa huomattavasti enemmän vaikka oli minua nuorempi ja läsnä samassa tilanteessa.