Miten lyhennetään numeraaliksi sana "kuuttakymmentä"?

koska siinä on se todistajaa

60 todistajaa,



kuuttakymmentä noin muuten on 60:tä. Partitiivimuodossa otetaan päätteeseen mukaan myös se t.

muuten 60:ta, Siis ta, ei tä

60:tta ihmistä. Vai?

Esim. yhtätoista olisi 11:tä, koska toista-sana ei taivu vaan se ensimmäinen osa. Sen sijaan kymmenen taipuu ihan itse, joten mielestäni siis uutisen versio on aivan oikein,jos perässä ei olisi tuota todistajaa-sanaa eli siis 60:tä.



Eikö täällä ole äikän opeja?

Kas kun kukaan muu ei ole vielä huomnnut olennaista: se on numeraali,kun on kirjaimilla kirjoitettu sana. Näin ainakin ennen opetettiin peruskoulussa. En viitsi herättää peruskoululaistani vastaamaan, enkä abia, vaikka molempien pitäisi se tietää.



Aloittaja tarkoitti numeroa? Oikea pääte olisi se, joka on numeron lopussa, vaikka se yleensä onkin sama kummassakin osassa.



Uutisen versio ei ole oikein, koska seuraava sana ilmaisee sijamuodon. Silloin riittää pelkkä numero ilman päätettä.



t. ope, vaan ei äikän

viimein miten tuo "kuuttakymmentä" lyhennetään oikein kirjaimilla ja numeroilla? Kuuttatoista olisi 16:a? Vai 16:tta? Kuudenneksikymmenenneksi 60:nneksi, kuudeksikymmeneksi olisi 60:ksi. Mulla lyö ihan tyhjää. ap

kuuudeksikymmeneksi olisi 60:ksi ja kuudenneksikymmenenneksi tosiaan 60:nneksi

kuudeksikymmeneksi olisi 60:ksi ja kuudenneksikymmenenneksi tosiaan 60:nneksi



mutta nuo pari päätettä tökkivät. Periaate on kai, että pääte kirjataan jokseenkin siitä alkaen kun sanan vartalo alkaa taipua, viiTTÄ on 5:ttä, mutta kuutosen kohdalla ei enää toimikaan. kuudeNNEKSI. Kuude... Voisi äkkiseltään kirjoittaa 6:denneksi. Ei sentään :D



Kuuttakymmentä on mielestäni joko



60:a tai 60:tta. Eli se pääte tulee tuohon kuutoseen liittyen eikä kymmensanaan. ap

Oikein olisi 60:ta. Pääte otetaan taipuneesta sanasta eli kuutTAkymmentä. Ensimmäinen t kuuluu sanavartalo on ja sitä vastaa perusmuodossa s "Kymmentä" ja "toista" pysyvät aina samoina joten niistä ei kannata päätettä katsoa.

Järjestysluvuissa otetaan mukaan myös järjestysluvun tunnus:

kuuudeksikymmeneksi olisi 60:ksi ja kuudenneksikymmenenneksi tosiaan 60:nneksi

Numeraali on muuten sanaluokka eli "kuuttakymmentä" on numeraali ihan noinkin kirjoitettuna.

Siis "kymmentä" ja "toista" ovat samat nominatiivissa ja partitiivissa, muutenhan ne muuttuvat. Pääte kuitenkin katsotaan yhdyssanan määriteosasta.

Kas kun kukaan muu ei ole vielä huomnnut olennaista: se on numeraali,kun on kirjaimilla kirjoitettu sana. Näin ainakin ennen opetettiin peruskoulussa. En viitsi herättää peruskoululaistani vastaamaan, enkä abia, vaikka molempien pitäisi se tietää.

Aloittaja tarkoitti numeroa? Oikea pääte olisi se, joka on numeron lopussa, vaikka se yleensä onkin sama kummassakin osassa.

Uutisen versio ei ole oikein, koska seuraava sana ilmaisee sijamuodon. Silloin riittää pelkkä numero ilman päätettä.

t. ope, vaan ei äikän

Myös numeroilmaukset ovat numeraaleja. Lainatussa uutisessa numeroilmaukseen kyllä kuuluu pääte, koska ilman päätettä se luettaisiin "kuullaan kuusikymmentä todistajaa". Yleensähän pääte näkyy seuraavasta sanasta, muta partitiivissa on usein aiheellista korostaa, että myös numeroilmaus on partitiivissa. Selvempi esimerkki: "Mies puukotti 12:ta toveriaan." Ilman numeroilmauksen päätettä lause luettaisiin "Mies puukotti kaksitoista toveriaan", jolloin kukaan ei olisi jäänyt henkiin.

Ei vain mahdu päähän miksi ensimmäinen T kuuluu sanavartaloon. Kuusi. Ei kuuti... Onkko siis kahtatoista 12:ta? Eli ei 12:a? Eikö ole olemassa lynennettä 60:a? ap

Ei vain mahdu päähän miksi ensimmäinen T kuuluu sanavartaloon. Kuusi. Ei kuuti... Onkko siis kahtatoista 12:ta? Eli ei 12:a? Eikö ole olemassa lynennettä 60:a? ap

kuusi taipuu näin: kuusi: kuuden: kuutta. Suomen vanhat si-loppuiset sanat ovat käyneet läpi äänteenmuutoksen, jossa ti (alunperin te) on muuttunut si:ksi. Sanan alkupäräinen asu näkyy kuitenkin taivutuksessa t:nä ja sen heikkona asteena d:nä. Siksi se ensimmäinen t kuuluu sanan kuusi sanavartaloon.

Muita samanlaisia sanoja ovat esim. käsi ja vesi. Puuta tarkoittava sana kuusi taas on nuorempi, sen takia sen taivutuksessa ei ole tällaisia "outouksia".

Onko siis olemassa päätettä -a tai -ä? Toki varmaankin näin: 100:a (sataa) Mutta onko 10 000:ä tai 10 000:a? 60:a?

kohta "Miten erotetaan ”viittä poikaa” ja ”viisi poikaa”?"



http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/4.11.html#lukutaiv



"Suomen kielen erikoisuuksiin kuuluu, että sanotaan esimerkiksi ”viisi poikaa”, jolloin siis lu­vun jälkeinen sana on -a- tai -ä-loppui­ses­sa taivutusmuodossa, yksikön partitiivissa. Mo­nis­sa muissa kielissähän käytetään monikon perusmuotoa (five boys, fem pojkar). Nu­me­roi­ta käy­tet­täes­sä kirjoitetaan ”5 poikaa”. Tällöin lukusana luetaan perusmuotoisena, ”viisi”.



Tässä on siis poikkeus siihen, että jos numeroilmaisua seuraa taivutusmuodossa oleva sana, niin lukusana on vastaavassa taivutusmuodossa.



Loppusumma on 50 euroa. [viisikymmentä euroa)



Hän myi 12 arpaa. [kaksitoista arpaa]



Tästä erikoisuudesta seuraa ongelma: miten erotetaan toisistaan ilmaisut ”viisi poikaa” ja ”viittä poikaa” silloin, kun luku kirjoitetaan numeroin? Ratkaisuksi on sovittu, että ne kir­joi­te­taan ”5 poikaa” ja ”5:tä poikaa”. Toisin sanoen jos numeroin ilmaistu perusluku on par­ti­tii­vis­sa, niin sen pääte merkitään aina näkyviin.



Lasku on 50:tä euroa suurempi. [viittäkymmentä euroa]



Hän myi 12:ta arpaa. [kahtatoista arpaa]



Sääntö koskee myös tilannetta, jossa sanaan liittyy omistusliite tai muu liite. Liitehän ei vai­ku­ta siihen, mikä sijamuoto on kyseessä. Seuraavassa on oikeassa muodossa lause, joka on esiintynyt väärässä muodossa (”80” ilman päätettä) niinkin laadukkaassa julkaisussa kuin Suomen Kuva­lehti.



Yleisradio juhlii 80:tä vuottaan. [kahdeksaakymmentä vuottaan]

Tällaiset ilmaisut ovat hankalia niin lukijalle kuin kirjoittajallekin. Siksi niitä kannattaa välttää, jos se suinkin onnistuu. Jos lauserakennetta saa hiukan muokata, tämä yleensä onnistuu aika helposti.



Lasku on yli 50 euroa.



Hänellä oli myytävänä 12 arpaa.



Lakitekstissä esiintyy sellaisia virheellisiä kirjoitusasuja kuin ”16 vuotta nuorempi lapsi”. Sehän tarkoittaisi kielen sääntöjen mukaan lasta, joka on kuusitoista vuotta nuorempi (kuin joku muu), vaikka tarkoitettu merkitys onkin ’alle 16-vuotias’. Uusissa säädöksissä ongelmaa ei näytä olevan, koska niissä kirjoitetaan luku sanoin tällaisissa tapauksissa.



16:ta vuotta nuorempi lapsi = kuuttatoista vuotta nuorempi lapsi

Erityisen hankala on ilmaus, jossa lukusanaa seuraa lyhenne tai tunnus ja ilmaisu on par­ti­tii­vis­sa. Kirjoitusasu ”50:tä euroa” (luetaan: viittäkymmentä euroa) on melko on­gel­ma­ton, mut­ta jos käytetään rahayksikön tunnusta, pitäisikin nykyisten virallisten sääntöjen mukaan liit­tää pääte siihen eikä lukuun, esimerkiksi ”50 €:a”. Onneksi tällaiset tilanteet voitaneen aina vält­tää käyttämällä lyhenteen tai tunnuksen tilalla sanaa taikka muo­toi­le­mal­la lause toisin.



Takin hinta ei saa ylittää 50 €:a. (Virallisesti oikea, mutta hämmentävä asu.)

Takin hinta ei saa ylittää 50:tä euroa. (Oikea ja selvempi asu.)

Takin hinta ei saa olla yli 50 euroa. (Selvä ilmaisu.)

Takin hinta ei saa olla yli 50 €. (Tämäkin käy.)

Nykyisin on sallittua merkitä taivutuspääte edellä kuvatun laisissa tapauksissa sekä luvun että yksikön ilmaukseen, esimerkiksi ”50:tä €:a”. Kielikello 2/2006 esittää tämän hiukan oudosti, nimittäin ikään kuin se olisi aina ollut sallittua."

Onko siis olemassa päätettä -a tai -ä? Toki varmaankin näin: 100:a (sataa) Mutta onko 10 000:ä tai 10 000:a? 60:a?

vartalot kohdassa "Mikä kirjoitetaan näkyviin taivutuspäätteeksi?"

että tasakymmenet kirjoitetaan aina kirjaimin.

Eli tekstissä kirjoitetaan kirjaimin alle kymmenen numerot. Yli 10 eli 11 eteenpäin saa käyttää numeroita, mutta tasakymmenet aina kirjaimin.



Mitenkäs äikän ope kommentoi tätä oppia?

Onko siis olemassa päätettä -a tai -ä? Toki varmaankin näin: 100:a (sataa) Mutta onko 10 000:ä tai 10 000:a? 60:a?

esim mainitsemassasi sanassa sata: sataA (100:a). KymmenTÄtuhatta, 10 000:tä - siis mun mielestä tuo ensimmäinen partitiivin pääte merkitään, mutta en nyt muista (vauva valvotti viime yönä), eikä oikeakielisyysopaskaan nyt auta.

Kiva lukea ja yrittää viisastua. Parasta on kiertää noin hankalat ilmaukset toisin sanoin. ap