Millainen 2v lapsesi on kaoottisimmillaan?
Meillä 2v on ihan pimeä toisinaan. Okei, ei sen ikäiseltä voi suurta rakentavuutta odottaakaan ;)
Meidän tyttömme jumii usein riehumiseen, hän kirkuu ja kaahottaa, kiipeilee tripp trappinsa avulla vaikka minne, kun kieltää, hän vain yltyy lisää. Hän saattaa yhtäkkiä saada päähänsä haluavansa suihkuun, heittää vaatteet pois ja juoksee suihkun ovelle, "suihkuun suihkuun". Hän haluaa sisaruksensa leikkimään, hän kirkuu heidän korvaansa, repii sohvalta alas, pomppii päällä. Kaaokseen kuuluu kiipeily pöydille ja kaiken lakaisu lattialle, astiat, ruoat yms.
Häntä kyllä estetään, mutta hän vain riistää kädestä ja ryntää uudelleen. Sitten tarvitaankin jo vähän järeämpiä otteita.
Kauhean vähän hänellä kuitenkaan on varsinaista uhmaa, hänet saa "ei:n" keskelläkin nauramaan. Koskaan ei ole vaikea lähteä paikkoihin ja hän viihtyy kaikkialla.
Kommentit (23)
melko villiä menoa. Kannattaisi ihan rauhoittaa se ilmapiiri siellä :( Raukka lapsi!
katsomosta sitä "Kasvun paikka" ohjelmaa muutama jakso. Siellä opetetaan vanhempia olemaan vanhempia. Olet liemessä sen lapses kanssa, kun se tulee murkkuikään, jos nyt jo apua kysyt
ja todella tutulta kuulostaa.
Meno on välillä aika hurjaa ja vauhtia riittää.
Poika lähti 7kk ikäisenä kävelemään ja 9kk ikäisenä jo juoksi. Alle vuoden ikäisenä jo kiipeilikin joka paikkaan. Turvaportit otettiin just pois käytöstä kun lapsi meni niiden yli ihan heittämällä, porteista oli siis enemmän jo haittaa kuin hyötyä.
Meillä tämä kaksi vuotias on perheen kuopus ja tempperamentiltään aivan erilainen kuin isommat sisaruksensa. Paljon itsepäisempi ja vauhdikkaampi mutta samalla aivan uskomattoman valloittava ja hyvän tuulinen tyyppi.
Uskon että meno kyllä rauhoittuu, kun alkaa enemmän ymmärtämään syy-seuraus suhteita ja yleensäkin selityksiä siitä miksi joitain asioita ei saa tehdä.
Tällähetkellä meillä käytössä jäähy, jos meno yltyy kovin pahaksi (vaarana itselleen tai muille) ja se siis toteutaan niin, että lapsen kanssa mennään yhdessä istumaan syrjään ja rauhoittumaan. EI siis mikään eristämis rangaistus. Kiinni pitäminen ei meillä auta yhtään, villiintyy/raivostuu vaan entisestään. Mutta tuo jäähyttely auttaa ja rauhoittaa.
Ja luojan kiitos nyt pikkuhiljaa alkanut jo totellakin, mutta on niitä sääntöjä jankattukin.
Tuolle yhdelle "säälijälle" sanoisin, että lapsia on erilaisia ja toisilla vaan sitä vauhtia ja luonnetta on enemmän. Ei siis todellakaan ole aina kiinni kasvatuksesta tai siitä, että kotona olisi jotain pielessä.
Minäkin opin tämän vasta kuopuksen myötä ja lapsia on siis useampi.
Meillä 2 v tyttö kyllä kiipeilee mutta ei holtittomasti. Pyytää veljeä leikkeihin ja saattaa kirkua kilpaa veljen kanssa. Mutta oikeastaan aika ei-kaoottinen tapaus.
jos löytää jotain pitkää, niin leikkii sillä heti miekkailua. Käy hutkimassa heti isosisaruksiaan päähän. Kun silmä välttää, niin hyppii sohvalla ja sieltä alas. Pyörii ympyrää niin kauan, että kaatuu. Juosee edes takas ja päin seiniä. Hyökkii tönimään muita, sisaruksensa usein ihan kumoon asti.
Saa myös todella epämielyttäviä raivareita esim pukiessa. Pahin raivari kesti aikoinaan 2h putkeen. Olimme vielä liikenteessä ja lapsi huusi kurkku suorana 2h. Selkä kaarella, kunnes nukahti omaan huutoonsa junaan syliini.
No mutta ei tunnu missään. Meillä kolme lasta ja esikoinen sai jatkuvasti niitä raivareita ja oli tosi vaikea lapsi ja on edelleen. Keskimmäinen taas tosi kiltti ja rauhallinen ja nyt taas tuli tällaista tuulta ja tappuraa...
on paljon omapäisempi ja villimpi kuin 2v veljensä. Tämä 2v on "kaoottisimmillaan" tavallisen uhmakohtauksen kourissa, yleensä tällainen iskee kun tullaan ulkoa sisään ja on nythetipakko saada vaatteet pois, samaan aikaan ruokaa naaman eteen ja jostain syystä on pakko saada aina valot päälle. Sitten kun nämä asiat eivät luonnollisestikaan tapahdu sekunnissa, on päällä hirveä huuto ja parku.
Samanlaista parkua on myös silloin, kun ruokaa valmistetaan eikä vain voi ymmärtää, ettei se ruoka ole vielä valmista.
Itse asiassa meidän lapsethan on aika rauhallisia verrattuna ap:n kuvailemaan käytökseen, vaikka olen pitänyt etenkin tätä vanhempaa villinä. Hmm, piristävää.
Ja on siis sanotaan 70% ajasta ihan rauhallinen. Vilkas, mutta siis puuhastelee kivasti ja niin edelleen. Loput 30% on kuin salama olisi iskenyt päähän.
Tapaamme aina silloin tällöin yksittäisiä, yhtä vilkkaita lapsia (aina poikia). Tyttö suorastaan imeytyy heidän seuraansa ja sitten kiljutaan ja juostaan.
Väsyneenä saan hänelle raivareita, koska se kaoottisuus on silloin aika kestämätöntä. Toisinaan hän tottelee, toisinaan pelästyy ja sanoo "äiti äiti äiti suuttui" ja itkee. Meno rauhoittuu sitten hetkeksi.
Ap
melko villiä menoa. Kannattaisi ihan rauhoittaa se ilmapiiri siellä :( Raukka lapsi!
Meilla on 3 lasta joista yksi oli samanlainen kuin ap:n 2-v iassa, kaksi muuta PALJON rauhallisempia. Sama kasvatus, samat vanhemmat. Ei ollut kiinni "ilmapiirista". Eli taysin turha siella royhistella rintaansa omista hienoista "kasvattajantaidoista", sulle on sattunut rauhallisella temperamentilla varustettuja lapsia/lapsi...
Kyllä mäkin pyrkisin rauhoittamaan tilannetta. Jos lapsi on nyt vaikka 12 hereillä, niin hän 4 h koohottaa ympäriinsä ja kiipeilee seinille. Jos siis 30 prossaa oli tuota päätöntä menoa.
Mä ehdottaisin tarkempaa päiväohjelmaa ja selkeitä sääntöjä.
Lapselle rankkaa jos koko ajan joutuu kieltämään, ei tee hyvää itsetunnollekaan.
Valveillaoloaika siis enemmän strukturoitua ja lapselle järjestettävä liikunnan mahdollisuuksia. Kotona pitää ohjata oikeaan leikkiin eikä koheltamiseen.
Lapsia on tosiaan erilaisia ja tuo lapsi tarvitsee enemmän aitoa läsnäoloa ja ohjausta. Kun alkaa leikit sujua, niin sitten voi alkaa höllentämään, mutta ei lapsen pidä antaa tuolla lailla koheltaa, vaan ohjata mielekkääseen tekemiseen.
Kolmen äiti
meillä tyttö pian 3v ja sama meininki jatkuu :)
juoksentelee, heiluu, vetelee tavaroita alas, heittelee, karkailee kaupoissa (jos satun päästämään pois rattaista), kikattaa kun komennan....sit taas usein on oikea äidin pikku enkeli!
Meno oli myös täysin holtitonta, vaarallista ja sai kaaoksen aikaan. Ja rauhallinen oli koti. Ratkaisimme asian niin, että olimme todella paljon ulkona. Menimme vielä iltapalankin jälkeen pihalle leikkimään. Auttoi vanhempien hermoihin ja ei tarvinnut olla koko ajan kieltämässä.
Arvasin jo 1 vuotiaana että lapsella on ADHD. Neuvola huomasi asian 3 vuotiaana ja diagnoosi tuli 5 vuotiaana. Eskarin loppupuolella aloitettiin lääkitys jotta saatiin oikea annos ennen koulun alkamista.
Lapsi nukkuu todella säännöllisesti, päivällä 1,5-2h ja yöllä 11h. Mielekkääseen tekemiseen ohjaaminen on vaikeaa, jos lasta sillä hetkellä ei satu kiinnostamaan mielekäs tekeminen. Jos se olisi niin helppoa, niin sen kun ohjaisi ja *naps* toimisi.
Meillä on joskus väestöliiton hoitajia ja toisinaan kaikki menee ok, toisinaan poistuvat meiltä hengästyneinä. Miehelläni on ed suhteesta lapsi, joka on ihan samanlainen kuin tämä tyttö. Kaahotus väheni hänen ollessaan 10-11v, mutta vieläkin saa koko ajan pitää kuria, ettei hän ala säntäillä ympäriinsä kuin hullu. Harmi vain, että sen säntäilyn tilalle on tullut passiivisuus ja haluttomuus. Sitä en tytölle haluaisi.
Lapsen isällä oli lapsena mbd-diagnoosi, mutta ei kaahota enää... Hoitaa kyllä asiansa ihan okei.
Yhdessä, luen kirjoja ja annan hänen auttaa kotihommissa. Mutta mikään näistä ei auta, jos hän haluaa vain kaahata. Siis silloin koetan ohjata sohvalle istumaan, pidän väkisin kiinni (jos pakko, yleensä se auttaa, harvoin teen), mutta sitten kun itse väsynyt ja palaa pinna, sitä alkaa huutaa.
Yhdessä, luen kirjoja ja annan hänen auttaa kotihommissa. Mutta mikään näistä ei auta, jos hän haluaa vain kaahata. Siis silloin koetan ohjata sohvalle istumaan, pidän väkisin kiinni (jos pakko, yleensä se auttaa, harvoin teen), mutta sitten kun itse väsynyt ja palaa pinna, sitä alkaa huutaa.
ja piti oikein miettiä, että mitä tähän vastaisi koska "kaoottinen" ei kyllä kuvaa meidän tilanteita. Kaoottisinta on ehkä se, kun tyttö menee yliväsyneeksi jolloin huutaa ihan kurkku suorana ennen kuin rauhottuu nukkumaan.
Normaalia, nopeasti ohimenevää uhmailua on kyllä, mutta muuten on yllättävänkin kiltti ja tottelevainen tyttö.
Kaikki laulaa kuorossa, että kaikki ne on tommosia. Vaikka tasan tarkkaan kun olen lapsia paljon nähnyt, tiedän, ettei kaikki ole.
Ap
1- ja 2-vuotiaat, villitsevät toisiaan. Koohotusta ehkä 0,5-1 tuntia päivässä, mutta silloin mennään kovaa. Toisaalta en mä ole kaikkea kieltänytkään. Sohvaöta saa hypätä alas ja patjalla painia. Josku ollaan kotiin tehty temppuratakin. Toi tuplakiljuminen on ehkä se, mihin menee eniten hermo (ja kuulo).
Naapurillani sen sijaan on 2 v poika, joka on kuin minikokoinen hurrikaani. Kaksi vanhempaa poikaa ovat ihan ylirauhallisia pohdiskelijoita, vain kuopus on aika mahdoton menijä: tuhoaa kaiken, mikä osuu eteen, kiipeilee, putoilee, lukitsee itsensä vessaan (jouduin menemään avuksi ovea murtamaan), on välillä väkivaltainen, jne.
Äiti pitää mielestäni hyvin kuria, on rauhallinen ja erittäin jämäkkä tyyppi. Siitä huolimatta poika vaan hoseltaa menemään. Tunnen syvää myötätuntoa häntä ja teitä muita kohtaan, joille on sattunut syntymään samanlainen pikku voimalaitos. : )
Omat lapseni ovat sellaisia "keskivilkkaita", eivät tosiaan mitään rauhallisia tapauksia, mutta en ole itsekään, joten... Mutta lähinnä meillä tapahtuu jotain sellaisia juttuja, että kuopus vaikkapa muksauttaa jollain "miekalla" jotakin, sitten harmitellaan ja pydetään anteeksi ja leikki jatkuu taas. 90% ihan siedettävää meininkiä siis.
Ja vaikka onkin villi, on joissakin arka, eli ei kaikkea uskalla, mitä ehkä mieli tekisi. Kyllä hän saattaa joskus muksauttaa, mutta tosi harvoin sitä tapahtuu. Useammin tulee halaamaan.
Pikkusisko ihailee aivan yli kaiken täystuho-isosiskoa ja voin kuvitella, että kun oppii kävelemään, painaa perässä ja kiljuu. Tosin on rauhallisempi luonne, onneksi.
melko villiä menoa. Kannattaisi ihan rauhoittaa se ilmapiiri siellä :( Raukka lapsi!