Miksi monet luulevan laihtumisen myötä tulevansa onnellisemmiksi?

Kuvitellaan, että kilojen kadottua paha mielikin katoaa.

Kroppa näyttää hyvältä, eikä peiliin katsominen ahdista. Olen eriitäin onnellinen laihduttuani, toisin kuin ennen olin !

Taustalta löytyy aina jotain ongelmia ja pahoinvointia

Voit paremmin, olosi on kevyempi, pystyt liikkumaan paremmin, näytät paremmalta (jos et ole tikuksi itseäsi laihduttanut) ja sitä myötä itsetuntosi on parempi.



En ymmärrä miksi liikalihavuus ketään tekisi onnellisemmaksi. Normaali paino on minusta oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.

Olen paljon onnellisempi 50 kiloisena kuin 65 kiloisena. Imetys saa aina pysymään samoissa kuin raskauden lopulla ja sitten laihdun normaalipainoon - ja tulen onnellisemmaksi.

kun mahduin vanhoihin kivoihin vaatteisiini ja jenkkakahva katosi. Ihana tunne :) Kevyt olo paransi itsetuntoa, piristi mieltä ja virkisti oloa. Oli helpompi harrastaa liikuntaa ja jaksoin paremmin. Todellakin hoikistuminen kannatti!!!

Mutta kuitenkin tyytymätön ulkonäköön. Hoikkana olin tyytyväinen ulkonäköön, mutta inhosin ruokamäärien jatkuvaa vahtaamista.

painoindeksin ylärajalle (25.4). Havahduin siihen, että vaatteet eivät enää istuneet niin hyvin ja olo oli vähän 'plösö'. Pudotin painoa 13kg vuosi sitten ja täytyy kyllä sanoa,että yleinen olotila on paljon energisempi, vaatteet näyttävät ylläni paremmilta, tunnen olevani aikaisempaa seksikkäämpi. Huikeasti parempi olotila nyt! Ja ei, minulla ei ollut aikasemmin henkisiä ongelmia tms. Ihan herkuttelemalla ja ruoasta nauttivana kiloni hiljalleen keräsin (10 vuoden aikana eli reilu kilo vuodessa).



Minun kohdallani kilojen poistuminen toi elämääni paljon uutta säihkettä!

sosiaalinen hyväksyntä ja kehut toivat valheellista huumaa jota luulin onneksi

painoon liittyy paljon kulttuurisia ajattelumalleja ja uskomuksia; laihuutta myös "markkinoidaan" monin tavoin onnellisuuden kriteerinä, siis esim. mediassa luodaan ja ylläpidetään aktiivisesti uskomusta siitä, että laihuus merkitsee tiettyjä asioita ja ylipainoisuus toisia. Ja koska tämän tyyppiset kulttuuriset arvot ja ajattelumallit tottakai myös heijastuvat käytäntöön, esim. siihen, miten ihmiste toisiaan kohtelevat ja mitä toisistamme ajattelemme.



Tämä selittää asian osittain. Osittain kyse lienee myös yksinkertaisesti siitä, että ylipainoisena on "raskas olla", monet tavalliset asiat hengästyttää ja väsyttää.



Ylipainoinen voi olla onnellinen, mutta sille on sekä fyysisiä että kulttuurisia esteitä, jotka joihinkin ihmisiin vaikuttavat enemmän ja toisiib vähemmän.

läskit ei oo aina tiellä. siksi.

nyt laihempana enemmän energiaa touhuta. Tosin ei vaan meinaa olla mitään oikeaa tekemistä, vaan tästä tulee oravanpyörä: poljen, jotta jaksaisin polkea enemmän. Eli käytän energian lisäliikuntaan. Pointti? Ei kai mikään.

Mulla on parin raskauden jälkeen jäänyt vyötärölle vararengas, jotka oikeasti harmittaa. Laihdutus on kuitenkin ollut hankalaa vauvan kanssa. Mutta tiedän, että olisin iloisempi ilman tuota mahaa, kun entiset vaatteet mahtuisivat päälle, ja vaatteet istuisivat premmi.

ja todellakin olen painoni takia onneton ja kunhan olen tavoitepainossani, olen takuulla onnellisempi kuin tälläisenä maavalaana.



Itseäni enemmän ärsyttää "lihavat on leppoisia" ajattelutapa ja muutenkin liikalihavuuden tuomien ongelmien vähättely. Sekä tällä palstalla että irl olen kohdannut näitä joiden mielestä liikalihavien riskistä sairastua diabetekseen, sydän-, ja verisuonitauteihin ja muihin vastaaviin, ei tarvitsisi puhua, koska "on mullakin 20kg ylipainoa ja olen ihan terve", tai "Mummo oli 30kg ylipainoinen ja hyvin sekin eli"..

Olen kohdannut ihmisiä jotka kauhistelevat lapsiani, jotka ovat normalipainoisia, että "voi kun ovat laihoja, saatkos sinä ruokaa ollenkaan". Esikoinen oli hoikka vauva ja sitäkin kauhisteltiin, vaikka lapsi kasvoi ja kehittyi normaaliin tahtiin. Miksi ihmeessä lapsetkin pitäisi lihottaa heti sairaiksi?



Ihmiset eivät tunnu haluavan ajatella sitä kuinka paljon liikalihavuus tulee kustantamaan koko yhteiskunnalle. On oikeasti surullista katsoa kun jonkun vaatekaupan mainoksessa kehutaan että "meiltä koot s-xxxxxxxl".



Ei tässä kenenkään tarvitsisi nälkäkurjeksi ryhtyä, vaan ihmisten tulisi tajuta että normaalipainoisena elää pidempään ja voi paremmin.



Minä en oikeasti usko että kovinkaan monen liikalihavan elämänlaatu olisi hyvä ja että he ovat aidosti tyytyväisiä elämiinsä.

Ehkä kaikkia ongelmia, esim. univaikeuksia, jatkuvaa väsymystä, selkä ja nivelkipuja, ei osata yhdistää siihen ylipainoon ja huijataan itseään luulemaan että ollaan tyytyväisiä elämiinsä.

Voit paremmin, olosi on kevyempi, pystyt liikkumaan paremmin, näytät paremmalta (jos et ole tikuksi itseäsi laihduttanut) ja sitä myötä itsetuntosi on parempi.

En ymmärrä miksi liikalihavuus ketään tekisi onnellisemmaksi. Normaali paino on minusta oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia.

ylipainoisena olin äkäinen, laihana nauravainen ja iloinen. Itsetunto varmasti isoin tekijä.

laiha on kaunis, menestynyt ja seksuaalisesti vetovoimainen. Sekä vastaa nyky-yhteiskunnan suoritusvaatimuksiin. Ainakin naistenlehtien mukaan.

koska kukaan terve normaalipäinen ei syö itseään lihavaksi. Taustalta löytyy aina jotain ongelmia ja pahoinvointia

Minä olen aina ollut selkeästi ylipainoinen ja iloinen ja tyytyväinen ihminen. No, lukiossa kuitenkin laihdutin normaalimittoihin. Sen jälkeen olo oli koko ajan kireä ja ahdistunut. Ilo ja rentous palasi elämään vasta kun lihoin takaisin entisiin mittoihini.



Tätä ei tietenkään saisi sanoa, mutta näin se vain meidän joidenkin kohdalla on. On ylipainossa toki varjopuolensakin, tiedän sen, mutta minun mielialani pysyy korkeammalla omissa tutuissa mitoissani.



Olen ajatellut, että joskus vielä voisin laihduttaa, mutta en missään nimessä ns. normaalimittoihin asti. Kehonkuvani on sellainen, että pidän jonkin verran ylipainoisia kauniimman näköisinä kuin hoikkia.

Tai sitten tietämättömyyttä ruokien ravintosisällöstä.koska kukaan terve normaalipäinen ei syö itseään lihavaksi. Taustalta löytyy aina jotain ongelmia ja pahoinvointia

Olen ylipainoinen ja mua ärsyttää, että toistuvasti ollaan ohjaamassa ravitsemusterapeutille. Minkä se asialle mahtaa? Osaan kaloritaulukot ulkoa ja tiedän miten pitäisi syödä. Miksi sitten syön "vääriä" ruokia ja liikaa? No koska juuri ne väärät ruuat ovat kaikkein parhaimpia ja niitä vaan tekee mieli lisää.

ei ole huonoa itsetuntoa, joten jotkut pitävät itseään oikeasti kauniina yms. Joillain taas se paino sitoutuu omaan minäkuvaan, taustalla huono itsetunto, niin totta kai ajatellaan, että laihana ollaan onnellisia. Tähän myös vaikuttaa se, että kaikki kanssaihmiset, harvoja lukuunottamatta, nauravat sinulle kadulla ja puhuvat seläntakana, kun olet "rumaläskipersenorsu". Ei paljoa nosta itsetuntoa, ei. Harva vaan noistakaan ajattelee, millaiset jäljet tuollainen jättää.



Mutta ei näillä haukkujillakaan sen parempaa itsetuntoa ole, pökittävät omaa egoaan, koska ovat epävarmoja omasta itsestään ja siitä, hyväksyykö heitä kukaan muu. Kaksipiippuinen juttu siis.



Jokaisen pitäisi vaan antaa toisten elää ja olla, meitä on harvoja enää jäljellä, jotka eivät tuomitse kirjaa kannen perusteella, voi kun meitä olisi enemmän, säästyisi ihmiset paljolta ja kiusaaminen loppuisi :/