Voi elämä toi Maria tosta Iholla sarjasta
Mä ymmärrän kaikkia,mä tykkään ymmärtää kaikkia. Voi ovimattoa
Kommentit (99)
Oli jotenkin inhoa täynnä oleva ilme, en osaa selittää..
Kävi Maria sääliksi, mutta jotenkin mietin myös, ettei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun petti.
Oli jotenkin inhoa täynnä oleva ilme, en osaa selittää..
Kävi Maria sääliksi, mutta jotenkin mietin myös, ettei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun petti.
Jep, minullakin tuli sellainen kuva, että ihan kuin Maria olisi juuri pettänyt eikä päinvastoin. Ylimielisenä vaan siihen tuli taas, vaikka olisi nöyränä ja anteeksipyytelevänä pitänyt tulla ja olla kiitollinen että ylipäätänsä saa vielä vaimonsa nähdä!
Maria on upea ihminen. Maailmassa pitäisi olla hänen kaltaisiaan enemmän. Reino on hänelle valitettavasti niin väärä mies, mutta tuskin ovat kauaa yhdessä. Odotellaan, kun lapset kasvavat ja sitten eroavat. Maria löytää arvoisensa koulutetun ihmisen, jonka älykkyys on samalla tasolla hänen kanssaan. Marian kaltaisia ihmisiä maailma tarvitsee.
ovatkin yllättäen yhdistelmä kilttiä ja korkeasti koulutettua.
usein uskonnolla peloteltuja entisiä kympin tyttöjä.
esitetyssä pätkässä.
antoi ymmärtää että pettäminen olisi ollut marian syytä: "mä haluan et sä oot mun, etkä noiden vitun kakaroiden (?)" " mä oon mies" "no oothan sä mun , ehkä 15 prosenttia"
siis jos mun mies tulis tollasta selittää niin se sais lähteä saman tien.
alistava kusipää tuo nordin
Ei pysty. En tiedä kumpi oli ärsyttävämpää: lässytys vai sen ukon v-mäinen jatkuva kiroilu ja puhetyyli jopa lapsen aikana ja ne vielä lisääntyy huh.
Kuinka kauan tää stalkkerien unelmasarja vie ohjelmatilaa?
tiedä hänen tarkkailevan vaan kuvittelee tarkkailevansa hetkenä jolloin kohde ei ole tarkkailusta tietoinen, joten olet väärässä. Sarja on tosiTv-dokumenttia, mutta ei piilokamera...
esitetyssä pätkässä.
antoi ymmärtää että pettäminen olisi ollut marian syytä: "mä haluan et sä oot mun, etkä noiden vitun kakaroiden (?)" " mä oon mies" "no oothan sä mun , ehkä 15 prosenttia"
siis jos mun mies tulis tollasta selittää niin se sais lähteä saman tien.
alistava kusipää tuo nordin
jolle olin ymmärtäväinen ja sössöttävä vaimo, korkeasti koulutettu entinen kympin oppilas, ujo ja kiltti. Vahvaksi kasvaminen on koko loppuelämäni pituinen projekti.
ja miksi hitossa se puhuu noin lässyttävästi?
ja miksi hitossa se puhuu noin lässyttävästi?
ja miksi hitossa se puhuu noin lässyttävästi?
maria espanjalainen?
Maria voisi opetella suuttumaan. Jaksoissa ei ole näkynyt pienintäkään merkkiä siitä, että häneltä löytyy/ hän uskaltaa tunnistaa mitään muita tunteita kuin suru ja näytelty ilo. Ei kovin aitoa elämää. Toivottavasti Maria osaa hakea apua itsellensä vaikeassa elämäntilanteessa ja etsiä, vaikka terapian kautta keinoa elää aidosti. Sen jälkeen omien rajojen puolustaminenkin voisi onnistua.
Olen nähnyt ympärillä paljon Marian kaltaisia ihmisiä ja aikaisemmin olen itsekin ollut hyvin samanlainen. Arvostan kiltteyttä ja haluan olla kiltti. Eräänä päivänä kuitenkin tajusin, että se mitä pidin kilttinä ei ollut oikeasti kilttiä. Käytökseni (kuten marian) saattoi olla kilttiä väärintekijää kohtaan, mutta se ei ollut kilttiä monien muiden ihmisten kannalta.
Maria ei esimerkiksi ole kiltti lapsillensa (pelkkä lässyttävällä äänellä puhuminen ei tee ihmisestä kilttiä), koska antaa lastensa isän puhua niin rumasti lasten kuulleen. Ei ole kilttiä jättää puolustamatta ja suojelematta ihmisiä, joiden puolustamisesta ja suojelemisesta on vastuussa. Ei ole myöskään kilttiä hyväksyä asioita, jotka tekevät noin surulliseksi ja heittäytyä kärsivän marttyyrin rooliin. Marttyyrit aiheuttavat tietämättään paljon ahdistusta ja kärsimystä lähipiiriinsä.
Kilttiä on pitää huolta omista rajoistaan ja suostua asioihin, joista ei tule itselle pahamieli. Antaa anteeksi asioita, jotka voi oikeasti antaa anteeksi. Asioita, joiden vuoksi ei tarvitse enää jälkeenpäin itkeä. Varsinkin vanhempana on lasta kohtaan kilttiä pitää huolta itsestään. Lapset ovat erittäin tarkkasilmäisiä, he näkevät vanhempien kärsimyksen ja kärsivät siitä itse. Lapset vaistoavat, jos vanhemmat eivät ole läsnä. Näytelty ilo ei ole aitoa läsnäoloa.
Maria voisi opetella suuttumaan. Jaksoissa ei ole näkynyt pienintäkään merkkiä siitä, että häneltä löytyy/ hän uskaltaa tunnistaa mitään muita tunteita kuin suru ja näytelty ilo. Ei kovin aitoa elämää. Toivottavasti Maria osaa hakea apua itsellensä vaikeassa elämäntilanteessa ja etsiä, vaikka terapian kautta keinoa elää aidosti. Sen jälkeen omien rajojen puolustaminenkin voisi onnistua.
Olen nähnyt ympärillä paljon Marian kaltaisia ihmisiä ja aikaisemmin olen itsekin ollut hyvin samanlainen. Arvostan kiltteyttä ja haluan olla kiltti. Eräänä päivänä kuitenkin tajusin, että se mitä pidin kilttinä ei ollut oikeasti kilttiä. Käytökseni (kuten marian) saattoi olla kilttiä väärintekijää kohtaan, mutta se ei ollut kilttiä monien muiden ihmisten kannalta.
Maria ei esimerkiksi ole kiltti lapsillensa (pelkkä lässyttävällä äänellä puhuminen ei tee ihmisestä kilttiä), koska antaa lastensa isän puhua niin rumasti lasten kuulleen. Ei ole kilttiä jättää puolustamatta ja suojelematta ihmisiä, joiden puolustamisesta ja suojelemisesta on vastuussa. Ei ole myöskään kilttiä hyväksyä asioita, jotka tekevät noin surulliseksi ja heittäytyä kärsivän marttyyrin rooliin. Marttyyrit aiheuttavat tietämättään paljon ahdistusta ja kärsimystä lähipiiriinsä.
Kilttiä on pitää huolta omista rajoistaan ja suostua asioihin, joista ei tule itselle pahamieli. Antaa anteeksi asioita, jotka voi oikeasti antaa anteeksi. Asioita, joiden vuoksi ei tarvitse enää jälkeenpäin itkeä. Varsinkin vanhempana on lasta kohtaan kilttiä pitää huolta itsestään. Lapset ovat erittäin tarkkasilmäisiä, he näkevät vanhempien kärsimyksen ja kärsivät siitä itse. Lapset vaistoavat, jos vanhemmat eivät ole läsnä. Näytelty ilo ei ole aitoa läsnäoloa.
jossain vaiheessa yleensä vielä ns. "kilttien", mutta heikkojen vanhempien lapset tajuavat äitinsä/isänsä heikkouden ja alkavat suojelemaan sekä kantamaan huolta vanhemmastaan. Se on todella surullinen ja rankka tehtävä lapselle. Toivottavasti Maria tajuaa tämän ajoissa ja alkaa tehdä asioille jotain. Ja ratkaisu ei tosiaan ole esittäminen, lapset näkevät sen läpi. Itseasiassa sen näki ulkopuolinenkin kameran välityksella. Esittämisestä huolimatta lapsen syntymäpäivänä Marian silmät näyttivät pelottavan tyhjiltä, eivät ollenkaan iloisen ihmisen silmiltä.
Mariaa ymmärrän, mäkin jäin (ainakin toistaiseks) kun mies petti vaik meidän kuopus oli ihan vauva...
Maria voisi opetella suuttumaan. Jaksoissa ei ole näkynyt pienintäkään merkkiä siitä, että häneltä löytyy/ hän uskaltaa tunnistaa mitään muita tunteita kuin suru ja näytelty ilo. Ei kovin aitoa elämää. Toivottavasti Maria osaa hakea apua itsellensä vaikeassa elämäntilanteessa ja etsiä, vaikka terapian kautta keinoa elää aidosti. Sen jälkeen omien rajojen puolustaminenkin voisi onnistua. Olen nähnyt ympärillä paljon Marian kaltaisia ihmisiä ja aikaisemmin olen itsekin ollut hyvin samanlainen. Arvostan kiltteyttä ja haluan olla kiltti. Eräänä päivänä kuitenkin tajusin, että se mitä pidin kilttinä ei ollut oikeasti kilttiä. Käytökseni (kuten marian) saattoi olla kilttiä väärintekijää kohtaan, mutta se ei ollut kilttiä monien muiden ihmisten kannalta. Maria ei esimerkiksi ole kiltti lapsillensa (pelkkä lässyttävällä äänellä puhuminen ei tee ihmisestä kilttiä), koska antaa lastensa isän puhua niin rumasti lasten kuulleen. Ei ole kilttiä jättää puolustamatta ja suojelematta ihmisiä, joiden puolustamisesta ja suojelemisesta on vastuussa. Ei ole myöskään kilttiä hyväksyä asioita, jotka tekevät noin surulliseksi ja heittäytyä kärsivän marttyyrin rooliin. Marttyyrit aiheuttavat tietämättään paljon ahdistusta ja kärsimystä lähipiiriinsä. Kilttiä on pitää huolta omista rajoistaan ja suostua asioihin, joista ei tule itselle pahamieli. Antaa anteeksi asioita, jotka voi oikeasti antaa anteeksi. Asioita, joiden vuoksi ei tarvitse enää jälkeenpäin itkeä. Varsinkin vanhempana on lasta kohtaan kilttiä pitää huolta itsestään. Lapset ovat erittäin tarkkasilmäisiä, he näkevät vanhempien kärsimyksen ja kärsivät siitä itse. Lapset vaistoavat, jos vanhemmat eivät ole läsnä. Näytelty ilo ei ole aitoa läsnäoloa.
Mielestäni ei ole mitään syytä ihailla ihmistä, joka patoaa tunteensa eikä osaa pitää puoliaan.
Ja sille joka kysyi espanjalaisuudesta; Maria on puoliksi espanjalainen.
Mua ihmetyttää onko sellaisella ihmisellä tippaakaan itsekunnioitusta, joka ei jätä pettävää kumppania? Ihan käsittämätöntä... Ja lässytys lasten vuoksi yhdessä olemisesta on yhtä tyhjän kanssa, koska sellainen perhe, missä puolisoa kohdellaan tavalla, että petetään jne, ei tod ole lapsille hyvä perhe missä kasvaa.
Voihan se olla jotain paljon pienmpää, tyyliin vegaani söikin hampurilaisen tai pelihimoinen tuhlasi talonrakennusrahat tms.
Jos mies tuhlaisi pelihimossaan talorahat niin laittaisin sen armotta pihalle. Kikulin viruttamisen vieraassa kolossa saattaisin hyvinkin antaa anteeksi.
ei ole helppoa lähteä suhteesta noin vain, kun on lapsia ja naimisissa, yhteinen koti. sitä haluaa uskoa toisen muuttuvan ja lopettavan hölmöilyn. Maria vaikuttaa symppikseltä ja kiltiltä ihmiseltä. Korkojen kera ohjelmassa Reino puhui koko ajan, eikä antanut Marialle suunvuoroa. Reino kuitenkin puolusti vaimoaan siinä taloprojekti-asiassa, ettei talon epäonnistuminen ollut arkkitehdin vaan rakentajan vika. Voin samaistua Marian tunteisiin, olen kokenut samanlaisen ahdistuneen olon itsekin, että koko oleminen tuntuu raskaalta. Itse vaan en pysty näyttelemään iloista, kun tuntuu todella pahalta.Lapsen vuoksi kuitenkin Maria tämän teki- Vaikka lapselle saa näyttää tunteita mutta Maria varmasti ajatteli syntymäpäivää, ettei se mene pilalle.
ei ole helppoa lähteä suhteesta noin vain, kun on lapsia ja naimisissa, yhteinen koti. sitä haluaa uskoa toisen muuttuvan ja lopettavan hölmöilyn. Maria vaikuttaa symppikseltä ja kiltiltä ihmiseltä. Korkojen kera ohjelmassa Reino puhui koko ajan, eikä antanut Marialle suunvuoroa. Reino kuitenkin puolusti vaimoaan siinä taloprojekti-asiassa, ettei talon epäonnistuminen ollut arkkitehdin vaan rakentajan vika. Voin samaistua Marian tunteisiin, olen kokenut samanlaisen ahdistuneen olon itsekin, että koko oleminen tuntuu raskaalta. Itse vaan en pysty näyttelemään iloista, kun tuntuu todella pahalta.Lapsen vuoksi kuitenkin Maria tämän teki- Vaikka lapselle saa näyttää tunteita mutta Maria varmasti ajatteli syntymäpäivää, ettei se mene pilalle.
Kyllä minäkin ymmärrän marian käytöstä ja ymmärrän, miten vaikeaa tuollaisessa tilanteessa on alkaa toimimaan. Se vaatii todella paljon voimia. En kuitenkaan hyväksy sitä, että lapsien kanssa jäädään tuonkaltaiseen tilanteeseen. (Toisen ihmisen toimien ymmärtäminen ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Sitä voisi esimerkiksi Maria miettiä. Hän voi ymmärtää, miten hänen miehensä on päätynyt pettämään, mutta ei sitä pitäisi hyväksyä noin vain).
Minut on kasvattanut reinon kaltainen petturi-narsisti-isä ja marian kaltainen muka kiltti äiti. Lapsena suojelin äitiäni, en suostunut ajattelemaan mitään pahaa hänestä ja vihasin isääni. Näin aikuisena voin ymmärtää tilanteet ja motiivit vanhempieni tekojen taustalla, mutta en silti hyväksy heidän ratkaisujaan. Yllättäen olen muuttunut myös vihaiseksi äidilleni. Hänkin aiheutti minulle paljon tuskaa olemalla niin avuton. Asioille ei muka voinut tehdä mitään, vaikka oikeasti hän aikuisena ihmisenä olisi voinut tehdä hyvinkin paljon. Ei vain heikkouttaan tehnyt.
Oletko ajatellut, että eroaminenkaan ei ole ainoa ratkaisu tilanteessasi? Jos voimasi eivät siihen riitä, tee silti edes jotain. Vaadi miestäsi tulemaan parisuhdeterapiaan, laita vastaan, ala vaatia asioita. Puhu asioista ystäviesi kanssa, hae edes itsellesi ammattiapua (jos et miestäsi saa mukaan), hoida itseäsi. Puolisosi ei muutu pelkästään uskomalla ja toivomalla. Se on ainoa asia, joka on aivan satavarmaa tuonkaltaisessa tilanteessa. Voin kertoa sen seurattuani vanhempieni 40-vuotista tarinaa ja näin aikuisena lähipiirissäni näkemiäni kohtaloita. Todennäköisesti voit itsekin asian todeta, jos mietit menneisyyttänne realistisesti.
Reinon anteeksipyyntöviestien sanamuodosta ja marian reaktiosta päätellen ei tainnut olla ensimmäinen kerta.