Miehen mummo muuttaa meille! Ei ikinä!

Miehelläsi on läheinen avuntarpeessa. Hän on valmis ottamaan läheisen kotiin kun kerta on tilaa, hän on valmis ottamaan töistä vapaata auttaakseen läheistään.

Sinä ilmoitat perustelematta että ei käy. Sinun kotiisi eivät apua tarvitsevat ole tervetulleita. Sinä et hoida ketään, koska sinä et halua. Sinä koitat estää miestäsi auttamasta lähimmäistä hädässä.

Ihmettelen tosiaan että olet saanut itsellesi noin HYVÄN IHMISEN puolisoksesi, vaikka itse tunnut olevan kylmä ja itsekeskeinen.

Mitähän tapahtuisi jos joutuisit itse vaikkapa onnettomuuden takia hoidettavaksi? Uskon että miehesi hoitaisi sinua vaikket sitä ansaitsisikaan, anoppi auttaisi ja miehen sisarukset, he ovat selvästi hyviä ihmisiä.

Asia kai on selvä. Mies hoitaa mumminsa, ap lähtee ja kaikki ovat tyytyväisiä.



Se ei ole heidän koti vaan miehen ja mies saa kotonaan tehdä mitä haluaa ja ap.lla ei ole siihen sanomista. Jos ei homma kelpaa niin lähtee kävelemään miehen talosta.

ja tarvittaessa maksaa mummon hoitomaksut, vaikka se tarkoittaisi, että ap ja miehensä eivät reissaa ulkomailla, hanki kesämökkiä tai osta uuta autoa. Sehän on miehen isoäiti, jota ei todellakaan ole inhimillistä hylätä johonkin laitokseen.



Jos dementikolle muutot ovat pahasta, voisi mummo jäädä ap:n luokse loppuiäkseen.

Kuinka dementoitunut mummo on, ikä, kunto yleensä ja avuntarve?

ottaisin sen ilomielin kotiini asumaan ja vaikka naapurin mummotkin.

Pitäisitte huolta niistä vanhuksista, koska joskus ootte itse samassa tilassa ja toivoisitte että teistä pidetään huolta.

Mutta ap:n on syytä tiedostaa, ettei hänen tarvitse olla miehensä työjuhta.



Dementoituneen ihmisen hoito on 24-tuntia kestävää jatkuvaa, rasittavaa vahtimista ja pahimmillaan fyysistä tappelua täysivoimaisen ihmisen kanssa, joka ei muista missä on. Ei sellaista voi vaatia keneltäkään, joka ei itse halua.



Ap:n tilanteessa mummon hoitopaikan saamista myös varmasti viivästyttää se, että mummo voi olla sukulaisillaan! Sellaiset kun eivät ole kiireellisyyslistan kärjessä.

tuo tosi ikävä tilanne sekä mummolle että sukulaisille. Eikö olisi helpompi vuorotella anopin kanssa siellä mummon luona käymisessä?

Jos mummo teille tulee (ei kannata kamalasti vastustaa, kun sotkee vain ap:n ja miehen välit) anna miehen ottaa se vuosilomansa tai palkaton ja hoitaa mummo ainakin pääosin itse. Jotain uhrauksia voi sukulaisten eteen tehdä. Sinun osasi voi olla auttaa miestä hoidossa aina välillä ja luopua ehkä kesälomamatkasta, jos rahasta tulee tiukkaa.

Ap:lla ei kuitenkaan ole mitään velvollisuutta hoitaa mummoa, vaikka olisikin kotiäitinä miehensä lapsille ja näin ollen "elätti".

Jos mummon tila on oikeasti niin huono, ettei enää pärjää yksin, on kunnan järjestettävä HETI hoitopaikka! Niitä kyllä on, mutta koitetaan vain tahallaan viimeiseen asti pantata, josko omaiset itse hoitaisivat, ettei tulisi kustannuksia. Pysykää kovana ja vaatikaa kunnan apua!

Missään tapauksessa ei kannata alkaa maksamaan yksityistä hoitokotia, koska silloin te ette saa kunnallista paikka ikinä, kun "rahaa kerran on"!!!

tilanne ei välttämättä ratkea kahdessa kuukaudessa ja kuten todettu, dementikolle ympäristön vaihdos ei ole hyväksi.



Mies, anoppi ja sisko kukin 2pv vkossa asumaan mummon luo ja avustamaan. Lisäksi voitte palkata jonkun ulkopuolisen loppuajaksi, esim. 1pv vkossa. Näin jaksetaan pidempään ja mummo voi olla omassa kodissa ja porukka pystyy jotenkin pitämään kiinni omastakin elämästään.



ap, sun mies vaikuttaa kyllä sen verran kamalalta, että kannattaa varmaan lisäksi harkita teidän suhteen tulevaisuutta ja mitä siltä haluat.

En ymmärrä suhteita, joissa on tiukasti omat rahat ja nainen yrittää kitkutella kotihoidontuella hoitaessaan yhteisiä lapsia. Järjetöntä! Kun perustetaan perhe, ollaan yksikkö, jossa kukaan ei voi tehdä yksin koko perhettä koskevia päätöksiä. Rahat ovat yhteisiä ja perheen hyväksi. Toki jos vain toinen ansaitsee, on ihan ok, että hän saa käyttää ylijäävän ehkä omiin harrastuksiin tms. Mutta aina ensin perhe. Sitten vasta omat jutut. Päätöksistä päätetään yhdessä, ja se oma perhe ja sen hyvinvointi on kaiken perusta.



Minusta on aivan selvää, että tuossa asetelmassa ei ole kyse mummosta vaan vallankäytöstä. Ap:n mies kokee, että hän päättää, koska hänellä on enemmän rahaa. Ap:n on vain alistuttava. Ei tuollainen ole mitään perhe-elämää eikä parisuhdetta. On vain kyse vallasta.



Ap:tä suosittelen lähtemään nyt. Myöhemmin se on aina vain vaikeampaa. Pärjäät kyllä ja osaat ehkä vastaisuudessa etsiä elämääsi miehiä, jotka tajuavat, mitä tarkoittaa parisuhde ja perhe.

Muuttaminen on pahinta, mitä dementin voi laittaa tekemään. Eikä missään tapauksessa muuttoa kahden kuukauden välein!!! Ketkä julmat idiootit tuollaisesta oat päättäneet?



Mummohan menee tolaltaan jo yhdestä muutosta, ja jos niitä tulee useampia peräkkäin, voitte olla varmoja, että hän on pihalla kuin käkikello ja sairaus etenee. Muistisairas on hämmentynyt ja onneton vieraissa olosuhteissa eikä takuulla löydä edes vessaan. Ei kerrassaan mitään järkeä koko touhussa!

miehesi ja siskonsa ei nyt oikein ymmärrä mistä on kysymys. Jos kunnan kriteerien mukaan mummo ei ole riittävän huonokuntoinen laitoshoitoon, hän todellakin on kotihoidon (ent. kotipalvelu ja kotisairaanhoito) avuilla kotona pärjäävä. Ei siellä laitoksessakaan joku vahdi 24/7 sitä mummua ja pidä kädestä kiinni! Kotiin saa turvahälyttimen, jolla hän saa apua, jos tarvitsee. Sinne saa liesivahdin (tai lieden voi kytkeä pois päältä), hälyttävän ovimaton, joka ilmoittaa, jos mummu lähtee asunnosta pois. Kotihoito voi käydä aamulla tekemässä aamupalan ja antaa lääkkeet, tuoda päivällä ruuan ja antaa lääkkeet, tehdä iltapalan ja antaa lääkkeet ja käydä yölläkin tarkistuskäynnillä. Lisäksi voivat käydä pesemässä mummun ja tietenkin huolehtia päivittäisestä hygieniasta käynneillään. Jos esim. kotihoito kävisi 4 käyntiä päivässä ja sitten hoitoringistä kukin vuorollaan niiden käyntien välissä niin se olisi paras mahdollinen vaihtoehto, koska silloin mummo saisi olla tutussa ympäristössä.

Ihmisten on hirveän vaikea ymmärtää miten pitkälle vanhukset pärjäävät kotonaan. Ennen vanhaan, kun lykättiin vanhat ihmiset heti, kun mahdollista, kunnalliskoteihin jne.

Ehdottaisin teille palaveria esim. sellaisella kokoonpanolla, jossa olisi joku sosiaalityöntekijä ja kotihoidon palveluista vastaava.

Toimintakyvyn ylläpitämiseksi on erittäin tärkeää, että mummo saa olla tutussa ympäristössä!!!

En ymmärrä suhteita, joissa on tiukasti omat rahat ja nainen yrittää kitkutella kotihoidontuella hoitaessaan yhteisiä lapsia. Järjetöntä! Kun perustetaan perhe, ollaan yksikkö, jossa kukaan ei voi tehdä yksin koko perhettä koskevia päätöksiä. Rahat ovat yhteisiä ja perheen hyväksi. Toki jos vain toinen ansaitsee, on ihan ok, että hän saa käyttää ylijäävän ehkä omiin harrastuksiin tms. Mutta aina ensin perhe. Sitten vasta omat jutut. Päätöksistä päätetään yhdessä, ja se oma perhe ja sen hyvinvointi on kaiken perusta. Minusta on aivan selvää, että tuossa asetelmassa ei ole kyse mummosta vaan vallankäytöstä. Ap:n mies kokee, että hän päättää, koska hänellä on enemmän rahaa. Ap:n on vain alistuttava. Ei tuollainen ole mitään perhe-elämää eikä parisuhdetta. On vain kyse vallasta. Ap:tä suosittelen lähtemään nyt. Myöhemmin se on aina vain vaikeampaa. Pärjäät kyllä ja osaat ehkä vastaisuudessa etsiä elämääsi miehiä, jotka tajuavat, mitä tarkoittaa parisuhde ja perhe.

Kaikesta päätelleen ap ei kärsi puutteesta, vaan on pelkästään kade siitä, että mies aikoo käyttää ansaitsemiaan rahoja häntä aikanaan hoitaneen isoäidin hoitoon sen sijaan että ap saisi ne rahat.

Perhe on yksikkö, jossa kaikki tekevät osansa, Ap käyttää miehen rahoja, mutta ei viitsi tehdä töitä. Ei ihan reilua.

jotka hoitavat 16 tuntia päivässä, yöllä mummolla on joku läheinen turvanaan. Suosittelen samaa ap:lle eli maksatte kunnolla, että miehen isoäidillä on hyvä olla. Ap voi varmasti osallistua kuluihin, onhan kyseessä sentää miehen läheinen.

Mites olisi intervallihoito? Anoppi saisi huilia ja mummeli olisi viikonverran vanhainkodissa hoidossa. en jaksanut perushumalalaisenalaiskanalähihoitajana kokoaihetta lukea mutta nopeasti pohdittuna kuulostaisi täydelliseltä vaihtoehdolta. tyyliin pariviikkoa anopilla, viikko intervallissa jne. Toki intervalliinkaan ei ihan välittömästi pääse, mutta kuullostaisi idealta mikä kannattaisi ainakin selvittää.

Ymmärrän, että ap:n anoppi on väsymyksestä puolikuollut ja siksi hänelle kelpaa mikä tahansa ratkaisu, jossa hän saa äitisä työnnetyksi jonkun muun harteille.



Suunniteltu ratkaisu kuitenkin merkitsee sitä, että sairaan mahdollisuus päästä laitoshoitoon sitä tarvitessaan heikkenee. Ainakin omassa kotikaupungissani hoidon hierarkia menee niin, että laitokseen pääsee sitten, kun on jo saanut maksimikotiavun (kolme käyntiä päivässä joka päivä) eikä kotihoidon mielestä tule enää toimeen sillä.



Käytännössä laitokseen meno järjestyy esimerkiksi siten, että vanhus saa vaikkapa vatsataudin tai jonkin infektion, kaatuu sen heikentämänä vessaan mennessään ja hoitajat löytävät hänet. Tällöin hänet viedään sairaalaan, koetetaan kuntouttaa kotikuntoon ja kun se ei onnistu, hän saa paikan pitkäaikaissairaanhoidosta.



Jos vanhus kiertää omaisten luona, tuo jatkuva "viranomaiskontrolli" puuttuu, joka tulee kotihoidon käynneistä. Jos kotihoitoa saadaankin, sen työntekijät vaihtuvat osoitteen mukaan, jolloin jatkuvuus kärsii eivätkä työntekijät ota vastuuta vanhuksen tilanteesta. Käytännössä kotihoito päättää, milloin muistisairas on niin sairas, että hän tarvitsee paikan muualta. Virallisesti laitospaikoista päättää sosiaalityöntekijä, ja on hyvä, jos vanhuksen tilanne on hänelle tuttu jo ennestään.

http://dementinomainen.blogspot.com/

on vielä kotona pärjäävä, miksei omaiset usko tätä? vai onko tapahtunut jotain jonka vuoksi ei kotonapärjäämiseen uskota? Jos ei todellisuudessa pärjää, on kunnalla velvollisuus järjestää hoitopaikka. Miettikää nyt esim vanhuksia joilla ei ole omaisia lähellä/ollenkaan. Kyllä kotihoidon turvin pärjää yllättävän pitkälle!

Kyllä minäkin väsyin, kun kävin joka päivä huolehtimassa dementoituvasta omaisestani. Siihen on hyvä ratkaisu juuri intervallihoito, kuten joku jo mainitsikin. Toinen on se, että muut omaiset ottavat vastuuta vuorollaan. Meillä ei ollut kenelle sitä vastuuta jakaa, kun suku on hyvin pieni. Onneksi omaiseni sairaus eteni nopeasti ja hän pääsi laitoshoitoon jo kahden vuoden kuluttua diagnoosista.

avun varassa. Kaikki tiesivät, että ei pärjää kotona, mutta kun ei ole hoitopaikkaa niin ei ole. Enkä ymmärrä, mikä ihmeen uhraus on se, että mies hoitaa pari kuukautta isoäitiään. Samanlasia uhrauksia isoäidit tekevät vähän väliä, joten miksi ei välillä päinvastoin?