Ystävyyssuhteista

Mulla on puolisen tusinaa ihmistä, joita pidän ystävinäni. Soitellaan, tavataan kohtalaisen tiiviisti, puhutaan henkilökohtaisistakin asioista. Niin luulin, kunnes.



Aloimme yrittää lasta mieheni kanssa jokin aika sitten. Sain keskenmenon, jonka jälkeen aloitimme lapsettomuushoidot. Jokin aika sitten löysin rinnastani kyhmyn ja odotan pääseväni jatkotutkimuksiin. Lapsettomuushoidot on keskeytetty siksi aikaa kunnes kyhmyn laatu selviää.



Vituttaa ja harmittaa ja pelottaa. Tajusin etten halua puhua asiasta kenellekään ystävälleni. Tajusin etten ole halunnut kertoa lapsettomuushoidoista tai keskenmenostakaan kenellekään. Luulin että se johtui siitä, että lapsiongelma koskee myös miestäni ja olen siksi ollut revittelemättä asialla. Nyt tajusin kyhmyn kohdalla etten itse asiassa halua puhua terveysasiastakaan ystävilleni ja että olen kai vaiennut hedelmättömyydestäni itseni takia enkä niinkään mieheni tähden. Mieluummin olen hiljaa ainakin niin kauan kuin voin. Jos kyse on syövästä, asia muuttuu kai pakostakin.



Kävin mielessäni läpi ystävälistaani ja hylkäsin nimen toisensa perään. En halua uskoutua heistä kenellekän. Ihmettelen, olenko ihan epänormaali, ja onko minulla sittenkään yhtään ystävää, jos en kerran halua tukeutua heihin.