Diagnoosi oireilleni

Tämä ei tietysti ole lääkäripalsta ja virallisen diagnoosin jätän tietysti lääkärille, mutta onko jollain kokemusta samanlaisista oireista. Minä kun en oikein tiedä minkälaisen lääkärin pakeille tässä pitäisi hakeutua. Tuntuu, että jos ei itse tajua vaatia tutkimuksia, niin katsovat sormien läpi.



Olen siis 8/2011 synnyttänyt, 35-vuotias nainen.

Alku keskosvauvan kanssa oli niin uuvuttavaa, että ahdistuin/masennuin. Tuohon masennukseen olen syönyt jo useamman kuukauden SSRI-lääkettä psykiatrin valvonnassa. Keskusteluapua saan.Tuntuu, ettei minua varsinaisesti masenna. Syksyllä kyse oli enemmänkin kohdistumattomasta ahdistuksentunteesta (vaikka kaikki oli hyvin), jonka uskoin puhjenneen vain ylirasituksesta ja lähes olemattomista yöunista.



No, nyt tilanne parantunut. Saan nukuttua tosi hyvin (8-9 tuntia yössä ja yleensä melkeen yhteen putkeen). Ahdistus vähentynyt, mutta tilalla on muuten ihan kaamea olo:



-Järjetön väsymys nukkumisesta, omasta ajasta, liikunnasta, hyvästä ravinnosta huolimatta. Ei suurempia huolia, jotka väsyttäisivät, vaan asiat hyvin!



-Saamaton ja vetämätön olo. Haluaisin tehdä ja puuhastella eli intoa, elämäniloa, mielenkiintoa olisi, mutta joka aamu herään väsyneenä.



-Hikoiluttaa ajoittain kovastikin. No, tämä ei kamalasti häiritse, mutta keskeinen oire.



-Mielestäni ruokahaluni on lisääntynyt ja/tai paino noussut. En tiedä johtuuko lääkityksestäni (Sertralin) ja ylipäätänsä siitä, että olen yhtäkkiä näin VANHA.



-Olen aiemmin ennen raskautta ollut hyvin terve, mutta nyt puolen vuoden aikana on ollut rintatulehdus kuumeineen, kunnon pitkä flunssa kuumeessa ja yskässä, kamala vatsatauti.



En oikein tiedä mistä pitäisi lähteä selvittelemään. Onkohan tämä hormonaalista? Alkoi nimittäin synnytyksen jälkeen ja masennuksenikin alkoi hormonimyrskyn seurauksena synnytyksen jälkeen.



Kilppariarvot tutkittu vuosia sitten. Silloin ei löydetty mitään, tosin en muista saaneeni lukemia.

Suvussa kuitenkin pari polvea aikaisemmin parillakin naisella ollut kilpparivaivoja. Mutta hikoilu ja painonnousu eivät oikein viittaisi vajaa- tai liikatoimintaan, sillä eikös hikoilu ja laihtuminen ole liikatoimintaan liittyvää ja palelu ja lihominen vajaatoimintaan. Palelua en ole havainnut.



Jos tk-lääkärille menen, niin hän pistää tämän "normaalin" vauvaväsymyksen piikkiin ja sanoo, etten ole masennuksestani toipunut. Mutta kun suurin osa masennusoireista ei minuun sovi: nautin vauvasta suunnattomasti ja nauttisin elämästäkin positiivisesti tulevaan suhtautuen, jos ei aina olisi näin vetämätön olo.



Syön vitamiinilisiä (D, B, E, E-EPA, Maca-jauhe). En osaa sanoa onko niistä ollut ollenkaan apua. Masennuslääke on kyllä siinä määrin auttanut, etten enää itkeskele epätoivoisena, eikä ahdista enää massiivisesti. Pientä ahdistusta on kuitenkin epämääräisenä rinta-alassa, ja vaikka annosta on useaan otteeseen nostettu, niin en ole huomannut perusannoksen noston jälkeen oikein suurempaa eroa. Ehken vain sitä itse huomaa..



Ahdistukseen kai tehoaa terapia, mutta minulla ei tavallaan enää ole mitään sanottavaa ja puitavaa. Äitiyteen liittyvissä asioissa alan olla jo tosi sinut itseni kanssa.



Epätoivo hiipii, että jaksanko mitään enää koskaan..