Ikuinen puheenaihe: ystävien kurittomat lapset / miten tehdä selväksi meidän perheen pelisäännöt??

Tuossahan se tulikin, mutta esimerkkiä:



meillä on ystäväperhe jossa samanikäinen tytär kuin meillä (3-4v). Meidän tyttö on vilkas ja kova touhuamaan, mutta pienestä pitäen siivonnut jälkensä (pyytämättä), leikkii yksillä leluilla kerrallaan, leikkii omassa huoneessaan, pyytää jos haluaa jotain, kiittää jne. Mielestäni ihan perusjuttuja?



No, tämä kaveriperheen tytär sanoo heti ovella kun tulee sisälle et hänellä on nälkä, haistaa ruoan, haluaa syödä (me ollaan just lopetettu syöminen ja kahvit odottavat pöydässä).. Siinä vaiheessa mulla jo nousee karvat pystyyn.



Sitten menevät leikkimään tyttäreni huoneeseen, alkaa KAUHEA kolina, kun tämä kaveri kääntää JOKAISEN lelulaatikon keskelle huonetta, vetää kirjat hyllystä, pöytälamput lattialle kumoon, piirtää lattiaan, kirjoihin, käsiinsä (ja meidän tytön käsiin). Jopa kuului eilen kiroilua (vittu) tytön huoneesta. Mä en JAKSA huutaa heille koko ajan kun tytön äiti istuu sohvalla olohuoneessa mun seurana. Ja tyttö taas ei tottele äitiään.



No, eilen sitten patistin tyttöjä siivoamaan huoneen ennen kuin vieraat lähtevät. Siitä ei tullut mitään. Oma tyttäreni (jonka EN SANO OLEVAN PAREMPI kuin tämä kaverina, mutta siistimpi juu) siivosi leluja, ja kaveri otti sitä mukaan taas pois laatikosta. Oli leikannut saksilla reikiä yhden nuken pukuun jne.



Annoin periksi ja sanoin et antakaa olla, mä siivoan huomenna (kun meillä on systeemi että tietyt lelut tietyssä paikassa ja nyt tämä kaveri työnteli palapelejä tyttäreni kenkälaatikkoon, osan paloista toiseen laatikkoon jne).



Äitinsä naureskeli et joo, on se ihme että noi laatikot pitää aina kaikki kumota kun alka leikki, sanoin et no joo, en mä osaa sanoa siihen mitään, ku ei meillä ole koskaan muuten tommosta... niin hän sit taas et no joo tommosta se on ku on usempi lapsi leikkimässä. En kehannut sanoa et no joo, ei meillä kyllä ole kuin vain silloin kun hän on tyttärensä kanssa kylässä..



Mua ahdistaa AINA kun ne tulee kylään, koska se on AINA sama juttu. Ekaksikin se tyttö strippaa puolet vaatteistaan ja juoksee sitten pylly paljaana ympäri kämppää (!!), ja aikuiset yrittää siinä juoda kahvia. Jep, kyseessä huomiohakuinen lapsi jolle just syntyi pikkusisarus.



Pahinta ehkä on, että mä en kauheasti tykkää tosta tytöstä, ja toivon salaa etteivät ole enää vanhempana kauheasti tekemisissä, koska nyt jo tuntuu että h änestä tulee semmonen "kaverien jyrääjä" joka päättää ryhmässä mitä (koiruuksia) tehdään, ja hakee epätoivoisesti (miesten) huomiota, kun omaa isää ei kotona ole.



Tiedän, kuulostan kauhealta ihmiseltä, ja pyydän sitä anteeksi, mutta mitä tässä nyt vois tehdä?? Kaiken lisäksi meitä on pyydetty tuon pikkusisaruksen kummeiksi miehen kanssa ja otimme pestin vastaan, eli tekemisissä tullaan olemaan vielä piiiitkäääään.



Mun mielestä lapset vaan ei revi kirjoja hyllystä, mangu ruokaa heti ovesta sisään tullessaan, juokse vieraisilla puol alasti, riko toisten leluja jne.... Miten te olette hoitaneet nämä? Vai pitäiskö vaan lopettaa kutsumasta heitä kylään?



Ja juu, olemme kovin erilaisia perheitä, meillä on siistiä (ei sairaalloisen puhdasta mutta tavarat on aina suht paikallaan), heillä kovin suurpiirteistä, vaippoja siellä täällä, vaatteita myös, kaapinovet auki, pyykit lattioilla viikkotolkulla jne...