Olen pilannut elämäni
Tehnyt typeriä valintoja, ollut sinisilmäinen ja ajattelematon. En tiedä miksi. Minulla on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö, mikä yhdessä sen takia tehtyjen virheiden takia saa minut tuntemaan suunnatonta häpeää itsestäni. En jaksaisi elää, mutta on pakko. En halua antaa anteeksi itselleni, mutta on pakko. Minulla on lapsia, joita rakastan enemmän kuin omaa kurjaa elämääni, heidän vuokseen on pakko jaksaa. Olen päättänyt muuttua, tehdä kaikkeni, etten enää ikinä sairastu maniaan. Mutta pelkään suunnattomasti, että en pysty. Minä en ymmärrä yhtään itseäni, maniassa olen kamala ihminen. Ystäväni ja läheiseni pitävät minua lämpimänä ja oikeudenmukaisena auttajana, mitä olenkin. Kuuntelen, ymmärrän ja tuen, niin kauan kuin mania pysyy aisoissa. En halua olla minä, en halua muistella menneitä. Olisinpa kuollut.
Kommentit (4)
Asioita, joissa olet hyvä ja joista pidät? Jotka tuovat hyvän mielen?
Käytkö terapiassa? Ammattiauttaja voisi nähdä elämässäsi hyviä puolia, joita et itse huomaa.
Sielläkö noita vanhoja muistellaan? On myös erilaisia terapiamuotoja, sellaisia joissa ei kaivella koko ajan menneitä. NLP on esimerkiksi tällaista terapiaa.
Mun mielestä on viisaampaa katsoa tulevaisuuteen kuin aina kaivella sitä vanhaa. Mennyttä et voi enää muuttaa mutta tulevaisuuteesi voit vaikuttaa.
Olette tietysti oikeassa siinä, ettei mennyttä voi muuttaa ja lasteni takia minun pitäisi suunnata katseeni tulevaisuuteen. Pitäisi ajatella, että olen oppinut virheistäni, ja elämän pitää jatkua, koska minulla ei ole oikeutta päättääkään sitä. Käyn säännöllisesti terapiassa, monenlaista on jo kokeiltukin, mutta minun itsevihani ei vain lopu. Kaikki muistuttaa minua sairaudestani. Ja häpeän olla sairas. Piti vain päästä purkamaan tuntoja. Elämä on joskus niin vaikeaa.
Nyt kun luet tuon tekstin uudelleen, eikö tunnukin siltä että olit kirjoitushetkelä mielialahäiriön huonommassa aallossa? Älä yritä taistella vaivaa vastaa lujemmin. Yritä hellemmin. Hyvää oloa ei voi pakottaa.
Itse samaistun tuossa vain koettuun ajattelemattomuuteen ja siitä kumpuavaan omakuvan heikkenemiseen. Itsenäinen ajattelu on taito, jonka voi oppia, ja jota on vaikea opettaa. Sitä ennen täytyy tuntea mitä on olla ajattelematon ja mitkä sen seuraukset ovat. Päättäväisyys nousee kyllästyneisyydestä.