Kerro tuntemastasi Esa nimisestä
Kommentit (9)
heppu, en kyllä ole vähään aikaan nähnyt.
Varakas. Huolehtii lapsistaan tai maksaa ainakin elarit.
Pitää itseään muita parempana.
Ilkeä vaimolleen, vaatii passuutusta. Kiukuttelee kuin pikkulapsi. Lapsistaan ei niin välitä, sysää niidenkin hoidon vaimolle, vaikka lapsilla kovin isää ikävä.
Leuhka. Ylpeilee kaikella alkaen grillistä ja takasta, päätyen teknisiin vimpaimiin (vaikkei mitään ihmeellistä omistakaan, ihan perusjuttuja).
Tosi sellainen hv-tyyppi. En voi sietää.
ajattelevainen, ottaa muut huomioon, hyvä tilannetaju, kohtelias, avulias, vanhan ajan herrasmies. Ei sano ikinä pahasti, pitkä pinna.
Jalat tukevasti maanpinnalla.
Hoitaa työnsä tunnollisesti ja hyvin, mutta sen lisäksi osallistuu myös lastenhoitoon ja kotitöihinkin enemmän kuin miehet yleensä.
Hyvä mies, hyvä ihminen.
Joskus mä olin sille suuri muusa. Se nappas muhun kiinni ja musta oli kiva kuunnella kuinka se minua palvoi katseillaan ja sanoillaan. Kyllä mä sille vuoden aikana pari kertaa annoinkin.
Se oli mulle turva silloin. Se jäi ystaväksi (luulin niin) sittenkin kun aloin oikeasti seurustella. Itse se oli lapsettomassa avioliitossa ja puhui että eroaisi jos minut saisi. Mutta en minä ollut hänen ainut säätönsä ja tiesin sen, siksi en syytä itseäni myöskään avioliittoon kajoamisesta. Se oli korvana vielä silloinkin kun seurustelu alkoi mennä huonosti ja tuki minua erossa luurin kautta.
Viimeisen kerran hän soitti minulle, kun olin kaupassa käymässä. Kysyi, mitä kuului ja minä kerroin, että olin tavannut uuden lupaavan miehen, että tapailimme vaan emme vielä seurustelleet. Hän löi minulle luurin korvaan. Siitä on nyt 12 vuotta. Ja se tuolloin tapaamani mies on aviomieheni.
En yhtään tiedä, mitä hänelle kuuluu.
Hän sairastaa alzheimeria ja ikää on vasta 76v.