Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kuolemasta n. 5kk, lääkärin mielestä olen työkykyinen
13.03.2012 |
Yksi meidän lapsistamme kuoli tapaturmaisesti vähän yli 5kk sitten. Ekan pari viikkoa kävin töissä ihan normaalisti enkä oikeen edes käsittänyt koko asiaa. Sitten parin viikon päästä romahdin töissä totaalisesti ja siitä jäin sitten sairaslomalle. Minulla diagnosoitiin masennus ja siihen sain lääkityksen, onnekseni jo toinen kokeiltu lääke oli oikea ja lääkityksen lisäksi olen saanut terapiaa.
Tuo on auttanut paljon, mutta itsestä tuntuu silti vielä todella vaikealta ehkä jopa mahdottomaltakin töihin paluu. Myös lapset oireilevat edelleen sisaruksensa poismenosta ja se vaatii omat veronsa, kun osalle lapsista on mm. tullut yöheräily takaisin sisaruksensa kuoltua.
Kävin tällä viikolla lääkärissä, minulla on siis sairaslomaa jäljellä vielä pari viikkoa. Lääkäri oli sitä mieltä, että voisin mennä jo töihin, ei kuulemma pelkkä kotona olo auta vaan paluu arkeen auttaisi paremmin.
En tiedä sitten, kun arkikin tuntuu vielä aika ajoin raskaalta, että jaksaisinko töissä. Työskentelen vielä lasten parissa, niin se on senkin puoleen raskaampaa kuin jos työskentelisin jollain muulla alalla.
Mieheni palasi töihin oltuaan sairaslomalla 3kk, mutta mieheni on enemmän sen tyylinen, että suree töitä tekemällä tai miten sen nyt selittäisi. Miehenikin tekee kyllä vieläkin vain 3-4työpäivää viikossa viiden sijasta.
En tiedä menisinkö sitten kuitenkin kokeilemaan töissä oloa ja jos se ei suju niin hakisin lisää sairaslomaa vai menenkö uudestaan ensi viikolla ja sanon, etten kykene vielä palaamaan töihin.
Kommentit (73)
Lapsen kuolema, voisko olla syy että jätettäis ne vittuilut???????
voimia ap:lle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sovitaan työpaikan kanssa joku aika, jonka voi olla töistä pois. Muutama viikko korkeintaan se aika tavallisesti on.
kuolemaa tai ylipäätään kenenkään muun läheisen kuolemaa ei voi verrata siihen, että oma lapsi kuolee. Lapsen kuolema on aina jotain niin paljon pahempaa ( olettaen että kyseessä on tapaturmainen tai muuten yllättävä kuolema), ja siihen hyvin usein liittyy syyllisyyttä ja muita vastaavia tunteita, koska lapsi on vanhempansa vastuulla.
Mun mielestä on täysin luonnollista, että lapsen kuoleman jälkeen menee aikaa saada itsensä edes jollain tavoin työkykyiseksi. Mutta ap:n tapauksessa, kuten on sanottu, itse varmaan tiedät olosi parhaiten. Toisaalta lääkärikin on siinä oikeassa, että aika parantaa vain tiettyyn pisteeseen, ja mitä pidempään eristäytyy muusta maailmasta, sen vaikeampaa sinne on palata.
Eli jos mun mielipidettä kysytään, todella kevennetty ja osa-aikainen aloitus voisi olla hyvä?
aloitukseni olisi ajatuksella lukenut ja ymmärtänyt lukemansa olisi ymmärtänyt, etten ole väittänyt olevani sairaslomalla lapseni kuoleman takia vaan masennuksen takia.
Masennustestin mukaan masennukseni on edelleen keskivaikea.
Silti olen itsekin miettinyt, että osittainen töihinpaluu voisi olla ihan ok, mutta kokopäiväinen ei. Täytyy vielä selvitellä tuota osittaista sairaslomaa, miten se käytännössä menee.
Tänään menen käymään töissä ja keskustelen mm. pomoni kanssa ja sitten tiedän onko edes mahdollista palata töihin osa-aikaisesti.
ap
ja silti yritin kulkea töissä. Näin jälkeen päin ajattelen, että se oli aivan oikea ratkaisu. Pääsin jaloilleni paljon nopeampaa, vaikka se aika oli työkavereille aika kauheaa.
Minusta tässä ketjussa ei kukaan vittuile. Jos ap olisi sanonut, että hän sairastaa masennusta, olisi vastaukset toisenlaisia. Mutta kun hän sanoo, että lapsen kuoleman jälkeen jne..ei enää saisi puhua asiasta oikealla nimellä.
Eli lapsen kuoleman takia et saa enää saikkua. Masennuksen takia saat. Jos olet masentunut ja et työkykyinen, et mene töihin. Mutta jos lääkäri on sitä mieltä, että sinun oloasi voisi kohentaa työnteko ja ei kirjoita saikkua niin sitten ei kirjoita. Lääkäri tekee diagnoosin ja päättää työkyvyn.
Jos silti koet, että et voi tehdä lasten kanssa töitä, sanot itsesi irti. Lääkäri ei voi kirjoittaa sinulle eläkepapereita siksi, että lapsi on kuollut ja et halua enää työskennellä lasten kanssa. Realistinen tosiasia on silloin, että joko jatkat saikkua masennusdiagnoosilla niin kauan kuin saat (tuskin loppuelämääsi) tai sitten koulutat itsesti toiseen ammattiin.
Suomi kyllä elättää sinut perustoimeentulolla loppuelämäsi, siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, miten hoidat masennustasi. Kokeiletko töihin menoa vai sanotko itsesi irti. Sillä jos meinaat olla loppuelämäsi saikulla, jossain vaiheessa työnantaja haluaa päästä sinusta eroon. Se voi olla se ratkaisu, mikä sinulle sopii. Haet saikkua pari vuotta nyt lisää ja odotat, että työnantaja sanoo sinut irti.
Nän sinun olisi helpompi päästä uudelleenkoulutukseen.
Viisi kuukautta on tosi lyhyt aika koko elämän mittakaavassa. Veikkaan, että suru ja kaipaus jossain muodossa seuraa sua loppuelämän ja siihen ei minkään pituinen sairasloma riitä. Oman lapsen kuolemasta ei sillä tavalla tarvitsekaan päästä koskaan yli ettei se tuntuisi miltään!
Muistan yhden vanhuudesta kumaran papan, jolta oli lapsi kuollut ja hän sanoi hauraalla äänellään, että "tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen".
Kuitenkin elämä jatkuu ja sen on jatkuttava, varsinkin kun sulla on muita lapsia. Siksi töihinmeno voisi tehdä hyvää; vaikka se olisi karmeaa, niin se osoittaisi ja opettaisi sulle, sen että elämä jatkuu surusta huolimatta. Töihin meno ei tarkoita sitä, että sun täytyy yht'äkkiä pompsahtaa ennalleen, vaan se osoittaa sulle että pystyt pikkuhiljaa, surusta ja ikävästä huolimatta, jatkamaan elämää. Jos et itsesi vuoksi, niin niitten elossa olevien lasten vuoksi, he ovat yhtä tärkeitä kuin kuollut lapsesi.
kokeilemassa töissä vähän aikaa, ja jos tuntuu ettei suju niin pyydä lisää sairaslomaa. Sitten sinulla on näyttöä sekä itsellesi että lääkärille työssäkäymisestä. Joskus tuollaisen kokemuksen jälkeen voi tulla iso kynnys palata takaisin töihin, ja työkin on usein terapiaa, olit sitten minkälainen suremis tavaltasi hyvänsä.
Lapsillekin vois olla hyvä nähdä, että tavallinen elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on mahdollisuus sairauslomaa trauman jälkeen. Tämä trauma on aiheuttanut sinulle masennuksen, koska et pysty käsittelemään tapahtumaa "järjellä" . Miljoonat ajatukset pyörivät päässä, aina ne samat. Tälle ajatuksien ketjulle pitää saada pysäys ja muuta ajateltavaa. Se on ainoa mahdollisuus toipua traumasta.
On turhaa vertailla muihin koska olemme varustettuja eri eväin. Toiset selviävät toiset ei. Osa jumittuu paikalleen elämä pysähtyy. Yksikin tällainen perheenjäsen sairastuttaa toiset perheenjäsenet.
On tärkeää että aloitat pienin askelin. Elämä on raadollista ja et ole yksin. Saman kokeneita maailmassa on miljoonia ja joka päivä tulee uusia. Se ei ehkä lohduta mutta kuolemaan tänne on tultu jokainen. Me lähdemme täältä eri tavoin.
Surusta toipumiseen on monia tapoja. Lasten suru on vaikeaa kohdata, jos ei osaa auttaa lasta luopumaan. On tärkeää että tässäkin edetään pienin askelin. Lapsi voi oireilla rajusti ja jos äiti on sairas on tilanne vaikea. On tärkeää että asiohin otetaan välimatkaa viisaasti. Kaikki tunteet ovat salittuja, mutta niihin ei saa jumittua. Lapset selviävät paremmin kuin aikuiset jos heille annetaan mahdollisuus puhua asioista. Lapsi elää tässä ja nyt.
Ei ole pakko jaksaa. Ketään ei voi pakottaa. Et missään tapauksessa voi aloittaa töitä täysiaikaisesti masennuksen vuoksi. Ensin 25% sitten 50% ja tämä jakso voi olla jopa vuoden. Se on oikeudenmukaista kaikkia osapuolia kohtaan.
tässä ketjussa kukaan ei ole kirjoittanut asiattomasti.
Näin lapsen menettäneenä näin monta tekstiä kun luin koko ketjun, joissa ei kyllä ole osattu miettiä mitä kirjoitetaan ja mitä ap käy tällä hetkellä läpi.
Minäkin suosittelen kokeilemaan töihin menoa, mutta ei missään nimessä kokopäiväisesti, se veisi varmasti toipumisessa takapakkia.
ja silti yritin kulkea töissä. Näin jälkeen päin ajattelen, että se oli aivan oikea ratkaisu. Pääsin jaloilleni paljon nopeampaa, vaikka se aika oli työkavereille aika kauheaa.
Minusta tässä ketjussa ei kukaan vittuile. Jos ap olisi sanonut, että hän sairastaa masennusta, olisi vastaukset toisenlaisia. Mutta kun hän sanoo, että lapsen kuoleman jälkeen jne..ei enää saisi puhua asiasta oikealla nimellä.
Eli lapsen kuoleman takia et saa enää saikkua. Masennuksen takia saat. Jos olet masentunut ja et työkykyinen, et mene töihin. Mutta jos lääkäri on sitä mieltä, että sinun oloasi voisi kohentaa työnteko ja ei kirjoita saikkua niin sitten ei kirjoita. Lääkäri tekee diagnoosin ja päättää työkyvyn.
Jos silti koet, että et voi tehdä lasten kanssa töitä, sanot itsesi irti. Lääkäri ei voi kirjoittaa sinulle eläkepapereita siksi, että lapsi on kuollut ja et halua enää työskennellä lasten kanssa. Realistinen tosiasia on silloin, että joko jatkat saikkua masennusdiagnoosilla niin kauan kuin saat (tuskin loppuelämääsi) tai sitten koulutat itsesti toiseen ammattiin.
Suomi kyllä elättää sinut perustoimeentulolla loppuelämäsi, siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, miten hoidat masennustasi. Kokeiletko töihin menoa vai sanotko itsesi irti. Sillä jos meinaat olla loppuelämäsi saikulla, jossain vaiheessa työnantaja haluaa päästä sinusta eroon. Se voi olla se ratkaisu, mikä sinulle sopii. Haet saikkua pari vuotta nyt lisää ja odotat, että työnantaja sanoo sinut irti.
Nän sinun olisi helpompi päästä uudelleenkoulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauanko ap saa työpaikastaan palkkaa sairslomalle? meillä saa täyden palka 3 kk ja sitten putoaa aika kovaa alas että kantsu tulla pariksi pöiväksi työhön ja sitte taas jäädä pois jos tarpeen. Näin ainakin meillä tehdään. Kun tulee pariksi päiväksi työhön, paklla alkaa juost ataas 100%:na. eli kantsu taktikoida.
Oma lapseni kuoli kun olin äitiyslomalla, joten luonnollisesti sain pitää sen loppuun. Sitten määräaik.työsop.päättyi ja jäin työttömäksi.Olin kotona reilun vuoden kuoleman jälkeen ja vasta nyt koen olevani suht normaali ja työkykyinen
Voimia ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi verrata puolisoon tai sisaruksiin.
Toiset ei toivu oman lapsen kuolemasta koskaan.
Ei se pari päivää töissäoloa vaikuta asiaan, jos on jo pudonnut Kelan päivärahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ihmettelin ap:n pitkää sairaslomaa. Olen itse kokenut saman kuin hän, mutta ei minulle sairaslomaa annettu kuin viikko. Eikä sitäkään todennäköisesti olisi annettu terveyskeskuksesta. Lapsen kuolemasta ei koskaan parane ennalleen, mutta elämää täytyy vaan jatkaa. Kotona se olo ei parane, kun tulee mietittyä samaa asiaa koko ajan. Nykyisinhän on ihan lain mukaan mahdollisuus osittaiseen sairaslomaan.
ja silti yritin kulkea töissä. Näin jälkeen päin ajattelen, että se oli aivan oikea ratkaisu. Pääsin jaloilleni paljon nopeampaa, vaikka se aika oli työkavereille aika kauheaa.
Minusta tässä ketjussa ei kukaan vittuile. Jos ap olisi sanonut, että hän sairastaa masennusta, olisi vastaukset toisenlaisia. Mutta kun hän sanoo, että lapsen kuoleman jälkeen jne..ei enää saisi puhua asiasta oikealla nimellä.
Eli lapsen kuoleman takia et saa enää saikkua. Masennuksen takia saat. Jos olet masentunut ja et työkykyinen, et mene töihin. Mutta jos lääkäri on sitä mieltä, että sinun oloasi voisi kohentaa työnteko ja ei kirjoita saikkua niin sitten ei kirjoita. Lääkäri tekee diagnoosin ja päättää työkyvyn.
Jos silti koet, että et voi tehdä lasten kanssa töitä, sanot itsesi irti. Lääkäri ei voi kirjoittaa sinulle eläkepapereita siksi, että lapsi on kuollut ja et halua enää työskennellä lasten kanssa. Realistinen tosiasia on silloin, että joko jatkat saikkua masennusdiagnoosilla niin kauan kuin saat (tuskin loppuelämääsi) tai sitten koulutat itsesti toiseen ammattiin.
Suomi kyllä elättää sinut perustoimeentulolla loppuelämäsi, siitä ei ole kyse. Kyse on siitä, miten hoidat masennustasi. Kokeiletko töihin menoa vai sanotko itsesi irti. Sillä jos meinaat olla loppuelämäsi saikulla, jossain vaiheessa työnantaja haluaa päästä sinusta eroon. Se voi olla se ratkaisu, mikä sinulle sopii. Haet saikkua pari vuotta nyt lisää ja odotat, että työnantaja sanoo sinut irti.
Nän sinun olisi helpompi päästä uudelleenkoulutukseen.