Lapsen kuolemasta n. 5kk, lääkärin mielestä olen työkykyinen

kuolema suistaa mielenterveyden raiteiltaan.



Asia on kuitenkin vähän eri, jos kyseessä on esim. pitkäaikaissairaudesta kärsinyt puoliso, jonka kuolema on ollut ennakoitavissa.



Lääkäri tietysti päättää diagnooseista ja arvioi työkyvyn.

Vaikka olin oman lapsen kuolemasta kyse. Lääkäri sanoi,että pitäisi olla joku sairaus ja kehotti sopimaan poissaolosta työpaikalla.

voisin harkita töihin paluuta parin viikon päästä. Ja olen sitä itsekin miettinyt, että työt varmasti toisivat ehkä arkeen sitä rutiinia takaisin, mutten jaksaisi niitä pitkiä työpäiviä.



Meidän työpaikalla on niin, että neljänä päivänä viikossa on 9tunnin päivä tai vaihtoehtoisesti kaks 8tunnin päivää ja kaks 10tunnin päivää ja yksi on sitten tosi lyhyt.



Olen joka tapauksessa tällä viikolla menossa töissä käymään moikkaamaan työkavereita ja keskustelemaan pomon kanssa, josko voisin aluksi olla esim. lyhyemmän aikaa töissä.



Minä olen rakastanut työtäni, mutta lapsemme kuoleman jälkeen on mielessä käynyt myöskin alan vaihto. Aika näyttää sen, jos en enää pysty tekemään töitä lasten parissa.



ap

jollei ole työkykyinen.



Niin kauan, kun työntekijä ei ole työkykyinen, on annettava sairaslomaa. Oli diagnoosi sitten mikä hyvänsä. Lapsen kuolema ei olekaan sairaus, mutten usko hetkeäkään että pelkkä viikko sairaslomaa on tehnyt sinullekaan hyvää. Jossain vaiheessa asiat on käsiteltävä. Toki saatathan olla sentyylinen että tarvitset itsellesi tekemistä jotta saat asian käsiteltyä, minä en ollut sellainen enkä usko ap:nkaan olevan sellainen kirjoitustensa perusteella.



Jokainen suree tavallaan, sinun tapasi ei ole se oikea, ja jos on masennusta, siellä töissä ei kykene edes tekemään hyvää työtä. Tämän toki tietäisit, jos olisit ollut vakavasti masentunut.

lapsen kuoleman takia. Jos ei oikeasti ole olemassa masennustakaan, vaan ihan normaalia surua, ei ole olemassa välttämättä sairautta. Ja ilman sairautta ei voi antaa sairauslomaa. Palkattomana voi olla pois jos sopii siitä työnantajan kanssa.

masennuksestaan, kuten minäkin siihen olen viitannut vahvasti kahdessa edellisessä viestissäni.



On toki ihmisiä, jotka eivät masennu lasten tai puolison kuollessa, mutta luulen että sellainen on mahdollisesti harvinaisempaa kuin se että masentuu.



Joka tapauksessa ap:lle suosittelen toimimaan täysin oman olotilansa mukaan. Kuuntele itseäsi niin et voi tehdä väärin.



-leskeytynyt nuori nainen

juuri nyt kaksi ihmistä, jotka molemmat ovat joutuneet olemaan sairaslomalla juuri samankaltaisita syistä kuin ap.



Toinen tekee nyt alkuun puolta työviikkoa, ja sanoo että vaikka tilanne yksityiselämässä on edelleen raskas, auttaa paljon palata rutiiniin ja työyhteisöön.



Toinen aloitti toipumisaikanaan työt pikkuhiljaa etänä, ja on nyt täysipäiväisesti töissä. Hänkin sanoo että paluu turvalliseen työssäkäyntirutiiniin on ollut helpotus.



Asiat ovat yksilöllisiä, puhu työpaikkasi terveydenhuollon ja pomosi kanssa mahdollisuudet selviksi. Pomosi ei varmasti halua sinua puolikuntoisena takaisin, on kaikille parempi että saat asetella tämän elämäntilanteen palikat paikalleen rauhassa ja hoitaa oman terveytesi kuntoon.



Varaa aika kunnon keskusteluun ensin lääkärin, ja sitten pomosi kanssa että pääsette miettimään parhaita ratkaisumalleja sinun tilanteeseesi juuri nyt.



Ja ap, iso, iso halaus sinulle.

minulla diagnosoitiin masennus, kun töissä romahdin totaalisesti kun lapsemme kuolemasta oli parisen viikkoa. Masennuksen takia minulle on myös sairaslomaa kirjoitettu tähän saakka.

ap

Yleensä sovitaan työpaikan kanssa joku aika, jonka voi olla töistä pois. Muutama viikko korkeintaan se aika tavallisesti on.

ja välillä kyllä tuntuu, että päivä tai pari töissä viikossa voisi olla ok tai ainakin sitä voisi kokeilla.

Mutta nyt tajuan myös paremmin sen, ettei mikään ole ikuista ja jokainen hetki voi olla viimeinen. Tästä syystä ja osin siksi, kun lapset yhä oireilevat sisarensa kuolemasta, niin tuntuisi pahalta laittaa heidät hoitoon. Ovat kyllä olleet hoidossa ennen sisarensa kuolemaa eli uusi asia se ei heille olisi.

Lapsemme kuoli tapaturmassa. Lapsi kiipesi kirjahyllyyn ja se hylly kaatui hänen päälleen. Olin itse tuolloin vessassa ja kuulin vain sen rysähdyksen.

Kyllä minä itseäni olen syyttänyt, vaikka en minä olisi voinut mitään tehdä. Tämä kyseinen lapsemme oli aina ollut todella vilkas ja usein tuntui siltä, että silmät pitäis olla selässäkin.

ap

Mielestäni sinun pitää palata töihin et voi loputtomiin olla kotona tai syrjäydyt ja tipahdat kelkasta.

En lukenut ketjua, oletko kertonut miten lapsesi menehtyi. Sairaus, onnettomuus?

Koetko syyllisyyttä lapsesi kuolemasta ?

Osanotto menetykseesi.

kokonaan poistu, mutta niiden kanssa on opittava elämään.

Kävin tänään töissä ja keskustelin pomoni kanssa ja päädyimme siihen, että kokeilen töissä oloa kahtena päivänä viikossa. Kokeilu tapahtuu osittaisella sairaslomalla, pomoni soitti työpaikkalääkärillemme, jonka mielestä olin jo täysin työkykyinen ja kertoi keskustelustamme ja siitä, että en aloita töitä niin, että olen töissä joka päivä vaan ainoastaan pari päivää viikossa. Jos se ei suju, niin saan jatkaa sairaslomaa.

ap

Viisi kuukautta on tosi lyhyt aika koko elämän mittakaavassa. Veikkaan, että suru ja kaipaus jossain muodossa seuraa sua loppuelämän ja siihen ei minkään pituinen sairasloma riitä. Oman lapsen kuolemasta ei sillä tavalla tarvitsekaan päästä koskaan yli ettei se tuntuisi miltään!

Muistan yhden vanhuudesta kumaran papan, jolta oli lapsi kuollut ja hän sanoi hauraalla äänellään, että "tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen".

Kuitenkin elämä jatkuu ja sen on jatkuttava, varsinkin kun sulla on muita lapsia. Siksi töihinmeno voisi tehdä hyvää; vaikka se olisi karmeaa, niin se osoittaisi ja opettaisi sulle, sen että elämä jatkuu surusta huolimatta. Töihin meno ei tarkoita sitä, että sun täytyy yht'äkkiä pompsahtaa ennalleen, vaan se osoittaa sulle että pystyt pikkuhiljaa, surusta ja ikävästä huolimatta, jatkamaan elämää. Jos et itsesi vuoksi, niin niitten elossa olevien lasten vuoksi, he ovat yhtä tärkeitä kuin kuollut lapsesi.

sairastuin masennukseen. Miksi takerrut tällaiseen pikkuasiaan?

ap

Sitten sinun täytyy puhua masennuksesta sairauden syynä ap.

Tuo olisi voinut sattua ihan kelle tahansa villille pikkulapselle, omani mukaan lukien, mutta silti on ollut varmaan ihan kamala järkytys.

Varmasti jää ikuinen tuska ja ikävä, ei sitä poista mikään. Vaikka helpottaa varmasti ajatus jälleennäkemisestä, kun on oma aika lähteä. Sitten on oma poika siellä kädet levällään äitiään vastassa! Ihana jälleennäkeminen, usko siihen!!

pitäisi olla työkykyinen. Tämä on totta, koska tuokin sairasloma on jo poikkeuksellisen pitkä. Et maininnut sitä, että sinulla onkin jotain erityistä siinä lisänä.

tuossa tilanteessa (=masentuneena)! Mieluummin haet jatkoa sairaslomalle tai keskustelet osa-aika sairaslomasta. Osanottoni ja voimia!

vaan masennuksen. Eli korjaa otsikkoaan monessa viestissä.

Eli lääkärin mukaan olisit lapsen kuoleman vuoksi työkykyinen 5 kuukauden kuluttua. Mutta et masennuksen takia. Eli siis, mikä on ongelma. Ei siinä saikkulapsussa lue se lapsen kuolema. Saat lisää saikkua masennuksen vuoksi.

Saikku ei ole mutu-juttu, että tuntuuko musta, että jaksaisinko töissä. Jos olet sairas, sinulle kirjoitetaan saikkua. Ei sitä kirjoiteta sen mukaan, että "jaksaisinkohan nyt mennä töihin ja olisko tämä työ nyt kivaa tehdä". Saikkua kirjoitetaan vain kun on sairas. Ja jos ap olet sairas, saat saikkua. Jos et niin sinulla ei ole mitään syytä sairauslomalle.

Viisi kuukautta on tosi lyhyt aika koko elämän mittakaavassa. Veikkaan, että suru ja kaipaus jossain muodossa seuraa sua loppuelämän ja siihen ei minkään pituinen sairasloma riitä. Oman lapsen kuolemasta ei sillä tavalla tarvitsekaan päästä koskaan yli ettei se tuntuisi miltään!

Muistan yhden vanhuudesta kumaran papan, jolta oli lapsi kuollut ja hän sanoi hauraalla äänellään, että "tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen".

Kuitenkin elämä jatkuu ja sen on jatkuttava, varsinkin kun sulla on muita lapsia. Siksi töihinmeno voisi tehdä hyvää; vaikka se olisi karmeaa, niin se osoittaisi ja opettaisi sulle, sen että elämä jatkuu surusta huolimatta. Töihin meno ei tarkoita sitä, että sun täytyy yht'äkkiä pompsahtaa ennalleen, vaan se osoittaa sulle että pystyt pikkuhiljaa, surusta ja ikävästä huolimatta, jatkamaan elämää. Jos et itsesi vuoksi, niin niitten elossa olevien lasten vuoksi, he ovat yhtä tärkeitä kuin kuollut lapsesi.

Lapsen kuolema, voisko olla syy että jätettäis ne vittuilut???????

että minulla diagnosoitiin masennus.

ap

Sanot, että lääkärin mielestä 5 kk lapsen kuolemasta pitäisi olla työkykyinen. Tämä on totta, koska tuokin sairasloma on jo poikkeuksellisen pitkä. Et maininnut sitä, että sinulla onkin jotain erityistä siinä lisänä.

on työkykyinen. Ei sekään ole mutu-juttu, vaan lääkärin todettavissa oleva asia. Ei kukaan voi hakea sairaslomalla ihan vaan mutulla.

mielestä olla työkykyinen. Näinhän se on yleensä.

Masennus nyt harvoin puhkeaa traumaattisesta tapahtumasta.