Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kuolemasta n. 5kk, lääkärin mielestä olen työkykyinen
13.03.2012 |
Yksi meidän lapsistamme kuoli tapaturmaisesti vähän yli 5kk sitten. Ekan pari viikkoa kävin töissä ihan normaalisti enkä oikeen edes käsittänyt koko asiaa. Sitten parin viikon päästä romahdin töissä totaalisesti ja siitä jäin sitten sairaslomalle. Minulla diagnosoitiin masennus ja siihen sain lääkityksen, onnekseni jo toinen kokeiltu lääke oli oikea ja lääkityksen lisäksi olen saanut terapiaa.
Tuo on auttanut paljon, mutta itsestä tuntuu silti vielä todella vaikealta ehkä jopa mahdottomaltakin töihin paluu. Myös lapset oireilevat edelleen sisaruksensa poismenosta ja se vaatii omat veronsa, kun osalle lapsista on mm. tullut yöheräily takaisin sisaruksensa kuoltua.
Kävin tällä viikolla lääkärissä, minulla on siis sairaslomaa jäljellä vielä pari viikkoa. Lääkäri oli sitä mieltä, että voisin mennä jo töihin, ei kuulemma pelkkä kotona olo auta vaan paluu arkeen auttaisi paremmin.
En tiedä sitten, kun arkikin tuntuu vielä aika ajoin raskaalta, että jaksaisinko töissä. Työskentelen vielä lasten parissa, niin se on senkin puoleen raskaampaa kuin jos työskentelisin jollain muulla alalla.
Mieheni palasi töihin oltuaan sairaslomalla 3kk, mutta mieheni on enemmän sen tyylinen, että suree töitä tekemällä tai miten sen nyt selittäisi. Miehenikin tekee kyllä vieläkin vain 3-4työpäivää viikossa viiden sijasta.
En tiedä menisinkö sitten kuitenkin kokeilemaan töissä oloa ja jos se ei suju niin hakisin lisää sairaslomaa vai menenkö uudestaan ensi viikolla ja sanon, etten kykene vielä palaamaan töihin.
Kommentit (73)
ja juttelemassa pomon kanssa. Mieti myös lyhennetyn työpäivän mahdollisuutta. Hyvä työyhteisö voi antaa sellaista tukea, mitä omalta perheeltä et juuri nyt saa. Kaikkea hyvää sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee miten vain kunhan olet rehellinen kaikille.Älä mene pelleilemään töihin ja pilaamaan muiden päivää jos et oikeasti halua.
Irtisano itses ja hae muita töitä sitten kun jaksat.
Lääkäri on osittain oikeassa.Suru ei ole sairaus eikä lapsenkaan kuolema oikeuta perusteettomia sairauslomia.
pohdinnan jälkeen tuntuu. Tuollaisen asian jälkeen ei kukaan ihminen voi toiselle kertoa mikä on oikea tapa toimia.
Voimia teille. ja anteeksi etten mitään sen viisaampaa tuohon osannut kirjoittaa.
pääseehän sieltä sitten pois, jos pahalta tuntuu. En osaa samastua noin suureen menetykseen, enkä voi mitenkään ajatella, miltä sinusta tuntuu juuri nyt saatika oletko työkykyinen. Mutta noin yleensä voisi olla hyvä päästä muiden ihmisten pariin ja keskittyä välillä muihin asioihin, kohdistaa tarmonsa muihin ihmisiin. Ehkä se oma jälleenrakennuskin siitä sitten pikkuhiljaa alkaisi..
menetykseesi!
Olette varmaan lääkärin kanssa molemmat oikeassa. Työnteko tuntuu varmasti raskaalta edes ajatella, mutta toisaalta työ toisi arkeen normaalia rutiinia. Mitäpä jos ehdottaisit lääkärille osa-aikasta työhön paluuta? Lyhennetty päivä ei olisi niin raskas, mutta saisit tuntumaa "normaaliin" arkeen. Työhön paluun kynnys kuitenkin tuppaa nousemaan, mitä pidempään sairasloma jatkuu.
Tsemppiä ja jaksamista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kyllä ehdottomasti kannatan töihin menoa, mä menin noin 4 kk lapsen kuoleman jälkeen. Rutiinit ovat tosi hyvästä. Kannattaa etukäteen jutella töissä asiasta ja saako tehtäviä kevennettyä ja muutenkin loivennettua töihin menoa.
Alkuun töissä oli rankkaa. Jo ihmisten kohtaaminen väsytti. Mutta ei se ajan kanssa helpota, vaan kynnys voi nousta vaan korkeammalle.
Olethan AP käpyssä mukana?
Jos et osaa kunnioittaa surevaa äitiä, älä sano mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos osa-aikainen sairasloma on mahdollinen (en tiedä onko nykyään, aikoinaan ei ollut) niin suosittelisin sitä. Töihinpaluuta ainakin helpottaisi jonkinlainen osa-aikaisuus. Itse jouduin tosin tämän maksamaan omasta pussistani. Jos olisi pitänyt aloittaa täydellä työviikolla niin olisin pystynyt aloittamaan paljon myöhemmin. Ja luulen että jos oikein pitkään on kotona suremassa niin korottaa kynnystä mennä takaisin. Luulen kyllä että pian olisi aika mennä.
Tuo sun ala on tosin vaikea ja voi vaikeuttaa paluuta. Voimia!
Tee miten vain kunhan olet rehellinen kaikille.Älä mene pelleilemään töihin ja pilaamaan muiden päivää jos et oikeasti halua.
Irtisano itses ja hae muita töitä sitten kun jaksat.
Lääkäri on osittain oikeassa.Suru ei ole sairaus eikä lapsenkaan kuolema oikeuta perusteettomia sairauslomia.
jonnekin muualle kiukuttelemaan!
Ap älä välitä näistä mölleistä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nelonen on törkeä. Suru voi kyllä aiheuttaa työkyvyttömyyden, jokainen sen ymmärtää.
Jos et ap jaksa oikeasti mennä, mene toisen lääkärin luo kun sairasloma lopuillaan.
olemme yksilöitä ja käsittelemme asioita eri tavoin. Tietysti voit kokeillakin muutaman päivän, pääsee sitä uudellekin sairaslomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et voi loputtomiin olla kotona tai syrjäydyt ja tipahdat kelkasta.
En lukenut ketjua, oletko kertonut miten lapsesi menehtyi. Sairaus, onnettomuus?
Koetko syyllisyyttä lapsesi kuolemasta ?
Osanotto menetykseesi.
että mitä kauemmin olet pois töistä, sen vaikeampaa paluu on.
Mene kokeilemaan edes päiväksi miltä tuntuu.
Itse oli saikulla kaksi vuotta ja oli todella vaikeaa edes päästä ovesta ulos kun oli ollut vuoden kotona.
Sinulla on kuitenkin lääkitys ja terapia tukenasi, myös työyhteisö tuo oman lisänsä paranemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä sovitaan työpaikan kanssa joku aika, jonka voi olla töistä pois. Muutama viikko korkeintaan se aika tavallisesti on.
jokainen toipuu omalla tavallaan tuollaisesta menetyksestä, anna itsellesi kaikki se aika mitä tarvitset asian selvittelyyn ja jaloillesi nousuun.
Minulta kuoli "vain" mies, mutta olin silti vuoden, ihan totta _vuoden_ sairaslomalla. Tämä sairasloma sisälsi osastohoitojaksoja psykiatrisessa sairaalassa, että sain koko asian käsitellyksi. Saati sitten lasten kanssa asiaa käytiin läpi vielä pitkään, halusin antaa heille paljon aikaa ja viettää hyviä hetkiä heidän kanssa, olla läsnä, kun siis paranin itse hieman.
Lapsille tilanne on myös hankala ja itsekin tuollaisessa tilanteessa havahtuu siihen että tämä ei kestäkään ikuisesti, tämäkään hetki.
Minä itse koin että haluan ennemmin olla lasteni tukena vaikeana ajanjaksona kuin takoa rahaa työnantajalleni, jolla ei ollut hätäpäivää.
Asiat tärkeysjärjestykseen, ja säännöllinen arki ei vaadi aina työssäoloa toteutuakseen.
Se joka itse lapsen menettäneenä sanoi viikon sairasloman olevan just sopiva, ei ole käsitellyt asiaa omallakaan kohdallaan. Sen aika tulee vielä, vääjäämättä vaikka 10 v kuluttua.
Ap:lle toivon paljon voimia ja jaksamista arjesta selviämiseen. En tiedä olisinko itse ikinä selvinnyt lapsen kuolemasta.
romahdus tai heikentyminen, jolloin taas on pätevä syys sairaslomaan. Tällainen on juurikin esimerkiksi diagnosoitu masennus.
Mitenkään rutiinisti ei tietenkään tällaista diagnoosia saa.
Omaisen kuolema ei edes ole sairasloman syy. Yleensä sovitaan työpaikan kanssa joku aika, jonka voi olla töistä pois. Muutama viikko korkeintaan se aika tavallisesti on.
mutta sen enempää en saanut. Ei itseasiassa edes sitä tarvitse antaa, koska oman lapsenkaan kuolema ei ole sairaus. Maailma on raaka paikka. En tietenkään ole ns terve enkä koskaan tule enää olemaankaan, mutta ei voi odottaa että jokainen sureva jäisi kotiin kuukausiksi.
Vaan se, ettei ihminen ole työkykyinen, omaisen kuoleman takia. Silloin saa sairaslomaa.
Pitää olla joku myy syy, joku oma sairaus.
voihan se tehdä hyvääkin. Saattaisit jaksaa paremmin, kun elämässä olis muutakin kuin koti ja lapset. Mutta jos et jaksaisi, voisit jäädä taas sairaslomalle.